Kun kerran juttua oli epätavallisista kosimisista, niin kerronpa nyt jotain mitä olen itse kokenut. Olimme seurustelleet lukion viimeisestä luokasta lähtien, opiskelun aikana tuli muutama ero jonka aikana molemmat kokeilivat toisia, mutta yhteenhän sitä päädyttiin. No molemmat olimme työssä ja kahdenkympin lopuilla, asettuneet (joten kuten) aloillemme kun puolisossani todettiin syöpä. Isku oli kova monellakin tasolla. Hoitoennuste oli hyvä, mutta - kuten kaikessa käy - tuli yllätyksiä. Ei pitänyt mutta metastaaseja silti todettiin.
Tyttöystäväni ollessa sairaalassa (taas) tiesimme kumpikin kuinka tulisi käymään. Olimme molemmat aika uupuneita. Väsyneenä tyttöystäväni yritti hymyillä ja puolileikillään kysyi että tohtisiko minua rasittaa. Lopulta hän kertoi haluavansa meidän menevän naimisiin - ihan vain sinetöinti,ei mitään suurempia häitä. Hänelle se olisi tärkeätä.
Mutta minä kuitenkin kieltäydyin.
Päätös on nyt peruuttamaton sillä tyttöystäväni nukkui pois.
En osaa perustella tekemisiäni, mutta kysyisin teiltä mitä olette mieltä.
Tyttöystäväni ollessa sairaalassa (taas) tiesimme kumpikin kuinka tulisi käymään. Olimme molemmat aika uupuneita. Väsyneenä tyttöystäväni yritti hymyillä ja puolileikillään kysyi että tohtisiko minua rasittaa. Lopulta hän kertoi haluavansa meidän menevän naimisiin - ihan vain sinetöinti,ei mitään suurempia häitä. Hänelle se olisi tärkeätä.
Mutta minä kuitenkin kieltäydyin.
Päätös on nyt peruuttamaton sillä tyttöystäväni nukkui pois.
En osaa perustella tekemisiäni, mutta kysyisin teiltä mitä olette mieltä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
toivottavasti kaduttaa
Oon tosi pahoillani..varmasti todella rankkaa.
Vaikee sanoa mitä mieltä on, kun ei tilannetta sen paremmin tunne..
Sulla oli varmaan omat syyt miksi halusit kieltäytyä.
Itse olisin suostunut, mutta ymmärrän, että se on kuitenkin iso juttu.
Ehkä teit jo tavallaan eroprosessia siinä, kun kieltäydyit, sillä avioliitto liitetään kuitenkin uuteen alkuun ja tässä tapuksessa se olisi ollut lopun alku. Avioliitto olisi voinut menettää merkityksensä kokonaan.
Olet ehkä ajatellut, että teet sen jonkun kanssa tulevaisuudessa niin kuin se oikeasti menee.
Et ole yhtään raukka kun kieltäydyit ja uskon että tyttöystäväsikin ymmärsi asian sisimmässään vaikka varmasti se sattui, kun kieltäydyit.
Voimia:)
Naimisiin mennään rakkaudesta ei säälistä tai olosuhteiden pakosta.
se oli ihan oikein tehty, jos sitä oikeasti halusit. Itse en ainakaan haluaisi, että joku suostuisi kosintaani "vääristä" syistä. Toisen kunnioittamistahan se vaan on, loppuun saakka. Itse en olisi vastaavassa tilanteessa kosinut, en olisi halunnut että poikaystäväni joutuu asian vuoksi kärsimään tällaisista omantunnontuskista.
olisit suostunut. Hän joutui lähtemään niin yksin, edes pientä toivetta liitosta ei ollut kanttia toteuttaa.Mitä oikeastaan halusit- mitä pelkäsit?
Asia seuraa sinua elämäsi läpi päivästä päivään ja syytäkin on. Ehkä et toiste tee samaa virhettä.
Kirkkomme siunaa vainajat jälleennäkemisen toivossa- silloin väärät ratkaisut eivät enää paina.
ettäs kehtaat vastata tola tavalla! sulla ei taida olla mitään kokemusta kuolemasta ja sen kohtaamisesta.
alkuperäiselle kirjoittajalle voimia! tuossa tilanteessa ei voi tehdä oikeaa eikä väärää valintaa. kumpikin vaihtoehto ok.
Teit ihan oikein. Olisit varmasti suostunut kosintaan, jos sinusta olisi tuntunut sillä hetkellä oikealta suostua.
Vaikka tyttöystäväsi nukkui pois, sinulla on elämä edessäsi. Menet vielä naimisiin ihmisen kanssa, jonka kanssa sinulla on tulevaisuus.
Älä turhaan mieti/murehdi tuota naimisiinmenoasiaa. Tyttöystäväsi ei varamasti halunnut, että asiasta tulisi sinulle taakka.
tosi surullinen tarina sulla!
kuten muutama muukin täällä sulle jo on vastannutkin niin olen heidän kanssaan samaa mieltä että teit ihan oikean päätöksen. Ja itse en myöskään olisi kosinut tuossa tilanteessa. Itse olisin saattanut jopa kokea kosinnan tuossa tilanteessa hieman töykeänä.
Mun mielestä tossa tilanteessa kumpikin vaihtoehto - kosintaan suostuminen tai siitä kieltäytyminen - on molemmat oikeita vaihtoehtoja.
Ei ne muodollisuudet loppupeleissä merkkaa yhtään mitään!
syöpä on kyllä perseestä, mutta elämä jatkuu.
Toivottavasti et koe syyllisyyttä tuosta kosinnasta kieltäytymisestä!
mulle syitä kieltäytymiseen olis ollut se että en halua mennä naimisiin ihmisen kanssa joka on kuoleman sairas vaikka häntä kuinka rakastaisinkin. Voihan nimittäin olla että jos hän olisi terve en siltikään suostuisi kosintaan yms.
Kuolevan viimeinen toive oli saada siunaus liitollenne. Sinun itsekkään paskiaisen ei olisi tarvinnut kauaa olla naimisissa. Aiheutit kohta kuolevalle suuren pettymyksen ja surun.
Olet itsekäs paska ja ajattelit vain omaa napaasi. Toivottavasti muistat tämän loppuelämäsi ja varsinkin siinä vaiheessa kun kuolema kohtaa sinut.
Kuolevalle tyttöystävällesi oli varmaan hirveä järkytys huomata, että loppujenlopuksi olikin sinulle vain irtopirkko, keneen et ollut valmis sitoutumaan.
Nähtävästi et rakastanut tyttöystävääsi kun ajattelit vain omaa napaasi. Muista, että sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Toivottavasti joku, jota rakastat tulevaisuudessa niin paljon, että olisit valmis menemään naimisiin, hylkää sinut samalla tavalla.
Ymmärrän ratkaisuasi täysin: en minäkään haluaisi avioitua, jos olisin sinun tilanteessasi. Tosin tiedän muutaman avoparin, joilla on lapsia, ja puolison kuoleman lähestyttyä he ovat avioituneet (on ollut syöpä tms.) Avioliittohan mahdollistaa leskeneläkkeen ja siinä on muitakin juridisiakin etuja.