Ihastuttavan vihastuttava

Paljon samanlaisia piirteitä löytyi meidän mäykkypojasta.... Aina ystävällinen perheenjäsenille ja tutuille. Poika ei hyväksynyt kuin muutaman koirakaverin. Muille isotteli. Meidänkin koira oli erittäin kova nuolemaan naamasta... aina, kun oli tilaisuus. Meidän koira opetettiin pienestä pitäen nukkumaan omassa kopassa, eri huoneessa kuin muut. Sen se hyväksyi hyvin ja vain harvoin tuli tästä erimielisyyksiä. Riistavietti oli kova. Pihalla pyydysti päästäisiä ja metsään, kun pääsi odotti monesti yllätys... Esim. eräällä reissulla oli pyydystänyt riekon kiepistä. Välillä oli meidän koiruus todella itsepäinen. Kun löysi kiinnostavan hajun nii huudot ei paljon sitä pidätelleet, vaan paineli kuurona metsään. Tällainen rotu minua kiehtoo ja tarkoituksena olisi ottaa piakkoin uusi karkkari.

minulla on punainen pk mäykky. nytkin se istuu tuolla keittiössä ja mölähtelee, kun sen tekee mieli namia.
kultani on jo 4-vuotias hieno neiti. se tuntee arvonsa välillä liiankin hyvin. se tietää keinot, millä saa tahtonsa läpi. kun sitä silittää poskesta ja kehuu sitä kauniiksi, sen simmuripset työntyvät varmaan cm verran päästä ulos, korvat menevät taakse ja neidistä tulee hyvin itsetietoisen näköinen. ihan kun se vastaisi "kyllä minä sen tiedän". se on hirveän kaunis tyttö. punamusta. isä maailmanvoittaja. äiti taas kunnon metsästyskoira.
jäljestys sujuu todella hyvin, ihan luonnostaan. kerran kysyin siltä, minne siili oli pihallamme mennyt ja se näytti siilin tarkan reitin ja haukkui voittoisasti kun löysi sen.(siili voi hyvin)
kerran se sai fasaanin kiinni, onneksi lintu pääsi pakoon kun vähän karjasin.
se osaa kertoa, kun se haluaa leluja laatikosta, vettä, ruokaa, namia, vaatteet pois sohvalta jotta se pääsee sinne nukkumaan. tänään se jopa kertoi haluavansa haarukan pois ruokalautaselta jotta se pääsisi nuolemaan sen kunnolla. (haarukka kerran pisti sitä kieleen samassa puuhassa, otti opikseen ;) ).
se nukkuu herkkinä hetkinä minun kainalossa, minun kädet sen ympärillä. se vinkuu, heiluttaa häntää, tärisee, nuuhkii ja jopa haukkuu unissaan. se rakastaa suunnattomasti läheisiään. sen silmät lupsuvat kiinni asti kun paijaan sitä yhdellä sormella nenää pitkin silmien välistä. se haistaa vierasta ihmistä nätisti ensin, sitten se päättää ruvetakko räksyttämään tälle vaiko jatkaa maan nuuskimista. se ei heti tykkää automaattisesti kenestäkään, se täytyy voittaa puolelleen ensin.
suukoilla ei ole loppua. suulle se tykkäisi eniten, mutta kun en anna, poskikin kelpaa. joskus se naykkäsee korvanlehdestä ja on pari kertaa purrut minua huuleen innoissaan. se pussaa kaikkia joista se pitää, jotka se on hyväksynyt.
kun tulen jostain kotiin, se vinkuu ja huutaa ja naukuu kuin kissa. se on suuri piristys päivään kun kuulen jonkun kaivanneen minua noin paljon.
se osaa syyllistää kun olen lähdössä johonkin. hän haluaa aina mukaan. autossa ollaan aina etupenkillä pelkääjän sylissä. sitten autosta on myös kiva haukkua muille koirille. onneksi vain jos hieman yllytän.
lenkillä jos iso ja pelottavan näköinen hauvveli lähestyy, se pyytää syliin. kun otan sen, se halaa ja yrittää kiivetä ylemmäs. joskus jos oikein pelottaa se pitää niin lujaa kiinni että jos irrottaisin otteeni, se ei putoaisi.
se pisuu ja kakii aika lailla kehotuksesta. aina annan kunnon kehut hädän jälkeen ja pieni on kovin mielissään.
eiköhän siinä ole jo tarinaa kerrakseen.
semmonen on minun pieni prinsessa.
aivan upea pakkaus. =)

Miedän mäyräkoirasta löytyy myös hyvin samalaisia piirteitä! Ne on ihania ja valloittavia. Tuttaville ihania ja rakastavia ja vieraille sekä isommille koirille ärhentelee. Pikku koirien ja pentujen antaa hyppiä päälle ja leikkiä.

Mökillä aina hirveä nuuskutus ja haukku päällä. Kerran toi mädäntyneen jäniksen käpälän kuistille ja sai siitä pienen vatsa taudin mut muuten ok. Kerran ajoi ison jänön toiselle puolelle järveä mistä sitte sitä tuotiin autolla takaisin =]