Laineet hyökyivät ystävällisesti jaloilleni säännöllisin väliajoin. Olin juuri päässyt töistä hikisestä baarista, jossa olin tarjoilijana. Aina kun sain omaa aikaa, tulin rannalle tai lähdin jonnekin muualle kuin menin kotiin. Siellä ei ollut sitä rauhaa koskaan ollutkaan. Minulla on kolme veljeä, kolmoset, jotka ovat juuri pahimmassa iässä. Vanhempani ovat eronneet jo viisi vuotta sitten ja äitini on löytänyt uuden miehen. En voi sille mitään, mutta en tule toimeen Rikun kanssa. Minua ärsyttää kaikki mitä hän tekee, vaikka hän tekisi asiat miten ystävällisesti tahansa. Hän yrittää kovasti päästä perheeseen, minä teen sen vaikeaksi. Rakastan vanhempiani, oikeita vanhempiani, en tuollaisia pyrkyreitä, jotka yrittävät saada toisten ihmisten paikan.
Tuuli yltyy ja ensimmäiset sadepisarat putoilevat raskaana taivaalta. Kiedon puseroa tiukasti ympärilleni, sillä alkaa olla kylmä.
Yhtäkkiä jostain kuuluu outo rapsaus. Kuin joku olisi vahingossa astunut kuivan kepin päälle. Katson lahonneen ladon suuntaa muutaman kymmenen metrin päässä, siellä ei näkynyt liikettä, ehkä olin kuullut omiani tai sitten joku eläin liikkui lähistöllä...
mielenkiinnolla odotan teiltä jatkoa.. mielikuvitusta kehiin!!!
Tuuli yltyy ja ensimmäiset sadepisarat putoilevat raskaana taivaalta. Kiedon puseroa tiukasti ympärilleni, sillä alkaa olla kylmä.
Yhtäkkiä jostain kuuluu outo rapsaus. Kuin joku olisi vahingossa astunut kuivan kepin päälle. Katson lahonneen ladon suuntaa muutaman kymmenen metrin päässä, siellä ei näkynyt liikettä, ehkä olin kuullut omiani tai sitten joku eläin liikkui lähistöllä...
mielenkiinnolla odotan teiltä jatkoa.. mielikuvitusta kehiin!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja sieltä tuli jammu-setä ja mut raiskasi ja tappo....
Pudistan päätäni ja hymyilen villille mielikuvitukselleni. Vaahtopäät lyövät yhä kovempina ja kovempina rantaan. Tuuli puhaltaa hiuksiini ja haron ne käsilläni pois silmieni edestä, jotta näkisin jotain kauemmaksikin.
Mielessäni myllertää tuhat ja sata asiaa. Miten Riku jaksoikin yrittää kaveerata kanssani! Olinhan jo osoittanut mielipiteeni häntä kohtaan ja minullahan oli jo loistoisä. Isän kanssa aina mentiin leffaan ja syötiin viikonloppuna hampurilaisia. Oli naurettavaa, että Riku koetti olla samanlainen: kysellä sen hetkisistä poikaystävistä ja kavereista.. mitä hittoa ne oikeestaan Rikulle edes kuuluivat?
Huokaisen syvään, mutta hymy valahtaa kasvoilleni ajatellessani isän hassuja ilmeitä.
Katseeni käännähtää jälleen latoon päin. Se näyttää oikeastaan aika aavemmaiselta. Rannalla olleet viimeisetkin auringonpalvojat ovat lähdössä ja pakkaavat tavaroitaan parin, kolmen metrin päässä olevaan punaiseen Volvoon. Minä lähden talsimaan kohti latoa. Rantasandaalini jättävät märkään hiekkaan lättäjalanjäljet. Tuuli hulmuttaa hiuksiani yhä rajumpaan tahtiin ja aallot näyttävät jo kohoavan isommiksi.
lisää jatkoa pyydän. Vaikka marialta taas...
Ensimmäiset sadepisarat putoilivat juuri kun pääsin sisään. Lato oli pimeä, mutta näki jopa siinä valaistuksessa, että sitä oli käytetty uimareiden toimesta. Siellä oli hyvä vaihtaa uimavaatteet päälle, jos rannalla olevista kopeista ei mikään olisi enää vapaana. Astelin hiljaa toiselle puolelle huonetta. Sandaaleistani lähti hiljainen ääni maalaamattomalla puulattialla. Yhä yltyvä sade nakutti kiihtyvää tahtia peltiseen kattoon, eikä aikaakaan kun kuulin ensimmäisen kerran salaman aiheuttaman jyrähdyksen.
Olin ladossa edelleen, sillä en halunnut lähteä kastelemaan itseäni ulos. Kotiin olisi matkaa monta kilometriä eikä kännykkää ollut mukana, että olisi voinut soittaa jonkun hakemaan. Silmät olivat tottuneet hämärään nopeasti, mutta säikyin siltikin kaikkia rapsahduksia nurkissa. Paitsi että pelkäsin ukkosta, pelkäsin myös pimeää, jopa tällaista hämärää missä nyt olin. Sätin itseäni, etten ollut lähtenyt suoraan kotiin, olisin jo aikoja sitten ollut perillä. Menin ulos ja katsoin taivaalle. Äkäinen tuulenpuuska heilautti hiukseni kasvojeni suojaksi. Oli selvää, ettei rajuilma olisi ohi vielä pitkään aikaan.
Kuuntelin ukkosta ja sadetta.Äkkiä minulle tuli tunne,että joku tarkkaili minua.Ravistin päästäni kaikki kummitus-jutut pois,ja istahdin lattialle.Sadepisarat ropisivat ladon kattoon,ja minua jo hiukan kylmäsi.Tahdoin päästä pois ladosta,mutta tiesin,ettei minulla ollut kuin vain kaksi vaihtoehtoa;
Yksi:Jouduin odottamaan sateen loppumista hämärässä ladossa jopa parikin tuntia.
Kaksi:Voisin lähteä kotiin,kastua ja tulla kipeäksi.
Päätin hyväksyä ensimmäisen vaihtoehdon.Minua alkoi väsyttää,ja silmäni painuivat väkisin kiinni.Ajattelin ottaa vain pienet nokoset.
Kun heräsin,sade oli jo lakannut.Mutta jostain syystä halusin tutkia latoa hieman enemmän.Tiesin kyllä,että minun olisi pitänyt lähteä heti,mutta en pystynyt lähtemään.Tiesin,että katuisin tätä vielä,mutta voisinhan myös katua sitä,että en tutkinutkaan latoa.Äkkiä kuulin kolahduksen.Ääni kuului aivan läheltä.Ääni kuulosti aivan kuin joku ihminen olisi törmännyt seinään.Käännyin katsomaan taakseni...
Jatkakaa!!!