Oon varmasti todellinen harvinaisuus, sillä inhoan kaikkea ns. homomaista. Olen täysin stereotyyppisen homon vastakohta ja tuntuu että kaikki homot ovat juuri sellasia feminiinisiä värikkäästi pukeutuvia hinteliä kikattajia. Olen melkein joka asiassa erilainen.. olen vankkarankenteinen (en lihava todellakaan), parrakas pitkätukkainen ja kuuntelen raskasta rokkia ja metallia sekä muutenkin käyttäydyn junttimaisesti. Se minua haittaa koska en tunne kuuluvan mihinkään joukkoon. Olen poikkeuksien poikkeus ja tuntuu että en saa hyväksyntää oikein missäkään ryhmässä.
Onko ees turha kysyä löytyykö täältä samanlaisia?
Onko ees turha kysyä löytyykö täältä samanlaisia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen myös stereotyyppisen homon vastakohta. Meitä on kyllä muitakin, jopa kaveripiirissäni, mutta me ei olla niitä kaikkein äänekkäimpiä. Homobaarit on kaikkein viimeinen paikka minne voisin mennä. Viimeksi kun olin baarissa, niin jotkut piti tirkistelevänä heterona. Meidäntyyppisiä ei heterot syrji, vaan enemmänkin oma porukka. Onhan se ymmärrettävää, koska sulaudumme valtaväestöön täydellisesti.
Olen lesbo ja mulla on sama "ongelma" naismaailmassa. En ole ns. butch vaan enemmänkin femme (en kylläkään mikään kana enkä meikkaa, mutta olen muuten naisellinen) ja inhoan kaikkea stereotyyppisesti lesbomaista. Lesbomaailma vierastaa tällaisia tyyppejä kuin minä (varsinkin kun en suhtaudu miehiin alentuvasti enkä vihaavasti, vaan pidän miehistä - paitsi rakastettuina tai sänkykamarissa). Tuntuu kans, etten kuulu mihinkään, ekä saa hyväksyntää missään. Heteroiden perhejuttujakaan ei jaksa aina kuunnella, puhumattakaan niiden homo- tai lesbokauhisteluista (olen kaapissa).
Eiköhän noita kaakattaja homoja ole vähiten, vaikka pitävät sen verran itsestään ääntä, et vaikuttas toisin.
Valitettavasti suuri osa meistä, jotka emme tee numeroa seksuaalisuudestamme taidetaan olla kaapissa (itse kylläkään en)
tai vaikkei olisi kaapissa niin ns. tapaamismahdollisuudet on aika vähissä, kun ei kiinnosta chatit tai mamat :/
Yllättävää muuten miten suvaitsematon, AHDASMIELINEN ja pinnallinen tämä "näkyvä" homokansa keskimäärin on..
Homot ovat todellakin maailman ahdasmielisintä sakkia. Kaikki oman ajatusmaailman mukainen elo ainoastaan on hyväksyttävää. Puhumattakaan siitä kamalasta narsismista. Ja sitä ruikutusta "hyväksykää minut"...
Ah, kyllä ihmisiä on monenlaisia. Oon usein funtsinut, onko metallista pitäviä pitkätukkaisia äijähomoja edes olemassa. Kyllä varmaan, mutta vähän todennäköisesti. Noh, mulla kuvio on hiukan päinvastoin, pidän diskosta ym. homomusiikista ja pukeudun aika homomaisesti, mutta silti olen hetero. Väärinkäsityksiä tulee, eikä se mua haittaa niin kauan kun kukaan ei käy käsiksi. Mutta jos äijähomoa löytyy, niin myös diskoheteroa, ei pelkkiä metroseksuaaleja ja ammattiglamrockmuusikoita.
Et toki, tunnen monta kaltaistasi kaappihomoa, jotka inhoavat kaikkea homouteen liittyvää. Ties vaikka joku saattaisi nytkin epäillä homoksi, jos ja kun löytää jotain "piirteitä" teistä. Ootte tosi huvittavia pojat, koittakaapa vihdoin kasvaa aikuisiksi.
Niin tossa aikaisemmin ainakin mainitsin olevani kaapista tullut, sori jos ei silti kiinnosta integroitua ahtaaseen homokulttuuriin, tai apua jos en tykkääkään paskasta musasta ja juon olutta. Ei kaapista pois oleminen tarkoita sitä, että pitäisi jotenkin huudella omaa seksuaalisuuttaan?! Säälittävämpiä ovat ne, jotka tulevat kaapistaan siten, että vuorokaudessa vaihtuu kledet ja maneerit..
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=265_47_2
No täältä löytyy ainakin yks metallista pitävä. Vaikuttas olevan harvassa meitä. =(
Nuorempana minäkin inhosin neiti-homoja,
sillä niistä saa ihan väärän kuvan siitä millaisia homot oikeesti on.
Nyt kun ikää (ja älyä?) on tullut enemmän,
olen vain tyytyväinen että hetskut luulee että kaikki homot on neitejä,
tekee elämän huomattavasti helpommaksi meille jotka emme tee numeroa itsestämme.