"Ihmisen ei pitäisi liikaa märehtiä menneitä. Etehen elävän mieli, kuollut taakse katsokohon! Mutta onko meillä paljon muuta jäljellä kuin muistot? Aina useammin ajatukseni palaavat menneeseen ja kun suljen silmäni, katselen vanhan synnyinseutuni jo kadonneita maisemia ja niihin kuuluneita ihmisiä." (Turisija)
Olen eläkkeellä olon aikana huomannut, että yhä useammin palaan ajatuksissani menneeseen elämääni. Kuitenkin sanotaan, että eteenpäin pitäisi katsoa eikä jäädä menneeseen.
Siksi en muille paljastakaan (tämä on poikkeus) "pahettani". Minulle se on kuitenkin sellaista elämäni kokoamista ja järjestykseen asettamista. Nyt kun on aikaa.
Minä suorastaan rakastan keskustelua sellaisen ystävän kanssa, jota en ole aikoihin nähnyt ja saamme muistella menneitä. Toinen kertoo sellaista minkä itse on jo autuaasti unohtanut ja päin vastoin.
Olisikin tosi antoisaa kiertää kaikki paikat jossa on asunut, sillä niitä on paljon.
Kummallista tässä muistelussa on sekin, että muistellessaan edesmennyttä miestään muistaa hänet nuorukaisena.
Menneiden muistelu.
45
2956
Vastaukset
Minäkin olen haaveillut että tekisin matkan kaikille paikkakunnille, missä olen asunut ja kiertelisin ja katselisin, muistelisin.
Ehkä tapaisin jonkun vanhan koulukaverin.
Joistakin lapsuudenaikaisista kylistä on tullut kaupunkeja.
Mitähän niistä tunnistaisi? Vai tunnistaisiko mitään muuta kuin ehkä kirkot jotka ovat entisillä paikoillaan.
Toivottavasti se on mahdollista ensi kesänä.- Iili
Se ei tuntunut oikein miltään. Pääsin käymään entisessä kotitalossani, josta olin muuttanut pois yli 50 vuotta vuotta sitten. Se oli ehkä hauskin tapaus kierroksellani. Talo oli ollut vuosia asumattomana, mutta nyt siihen oli muuttanut asukas, joka teki remonttia. Pääsin vielä entiseen huoneeseenini, jota ei ollut ehditty remontoida. Se oli lähes entisellään, mutta täysin asumaton. Toinen entinen kotitaloni oli purettu.
Kaikki oli muuttunut niin paljon, että seutuja oli enää vaikea tunnistaa. Teitä ja katujakin oli siirretty. Vanhoja taloja oli hävitetty, ja entiset leikkipaikat oli rakennettu täyteen uusia taloja.
Tästä kokemuksesta viisastuneena tekisin seuraavaa: Etsisin käsiini jonkin sen ajan tutun, ja pyytäisin häntä esittelemään seutua. Hän voisi saada muistot palaamaan paljon tehokkaammin kuin vain ulkopuolinen tarkastelu. - Turisija
"...Vai tunnistaisiko mitään muuta kuin ehkä kirkot jotka ovat entisillä paikoillaan. "
Jos Haapavedellä poikkeat, eipä olekaan enää vanha kirkko paikoillaan (no tämänhän varmasti tiesitkin)! Siitä huolimatta, että kuorot laulavat: "Vanha on kirkko paikoillaan..."
Muistaakseni 80-luvulla joku poika Ojakylästä poltti vanhan kirkon. Uusi kirkko sijaitsee Tähtelää ja entistä Kauppisen Yrjön taloa vastapäätä. Siihen kerrallisen Honkalan kahvilan ja Tähtelän navetan paikkeille korotettiin rinteeseen keinomäki ja sen päälle rakennettiin suuri kolossi, jossa kirkon lisäksi sijaitsevat kaikki seurakunnan tilat.
---
Olinpahan taas lipsahtaa vanhoihin muisteluihin. Siihen aikaan, kun olimme isäni kanssa mukana vaihtamassa Haapaveden vanhaan kirkkoon tiilikattoa vanhan paanukaton tilalle. Tämä tapahtui joskus 40 - 50-lukujen vaihteessa... - valokuvannut
Iili kirjoitti:
Se ei tuntunut oikein miltään. Pääsin käymään entisessä kotitalossani, josta olin muuttanut pois yli 50 vuotta vuotta sitten. Se oli ehkä hauskin tapaus kierroksellani. Talo oli ollut vuosia asumattomana, mutta nyt siihen oli muuttanut asukas, joka teki remonttia. Pääsin vielä entiseen huoneeseenini, jota ei ollut ehditty remontoida. Se oli lähes entisellään, mutta täysin asumaton. Toinen entinen kotitaloni oli purettu.
Kaikki oli muuttunut niin paljon, että seutuja oli enää vaikea tunnistaa. Teitä ja katujakin oli siirretty. Vanhoja taloja oli hävitetty, ja entiset leikkipaikat oli rakennettu täyteen uusia taloja.
Tästä kokemuksesta viisastuneena tekisin seuraavaa: Etsisin käsiini jonkin sen ajan tutun, ja pyytäisin häntä esittelemään seutua. Hän voisi saada muistot palaamaan paljon tehokkaammin kuin vain ulkopuolinen tarkastelu.joka ainoan talon ja ympäristöt, joissa olen asunut elämäni aikana.
Niiden takapuolella on vuosiluvut ja henkilöiden nimet ko. ajoilta.
On myös tallessa kuva talosta, jossa asuin heti syntymäni jälkeen(äitini ottama).
Olen järjestänyt ne albumiin aikajärjestyksessä ja lapseni ovat niitä aina mielellään katselleet.
Maisemat muuttavat muotoaan, tiet ja kadut eivät enää ole samalla tavalla, kuin parikymmentä vuotta sitten.
Niin onko niillä sitten sen kummempaa merkitystä, mutta tallennettuina ovat. Omaa henkilökohtaista historiikkiahan tämä on.
- merimona1
kovinkaan monella paikkakunnalla ja tänne nykyiselle kotiseudulleni muutin keväällä.
Olen nk. paluumuuttaja, vaikka en palannut kaukaa, en maantieteellisesti, enkä henkisesti, sillä tämä nykyinen kotini oli meidän yhteinen kesäpaikkamme jo kauan. Pidimme paikat kunnossa ja viime talvisen remontin jälkeen täällä on hyvä asua.
Lapsuudenaikaiset ystäväni eivät asu enää täällä ja vanhempieni ikäpolvesta on vain muutamia jäljellä ja heidän kanssaan muistelemme vanhempiani ja isoäitiäni, joka kuoli kun olin kolmentoista vanha.
Vaikka ympäristö on muuttunut maisemallisesti, niin murre, tai kieli mitä synnyinseudullani puhutaan on sama, vanha tammi on paikallaan ja pari suurta kiveä, mitkä lapsuudessani olivat todella suuria. Eivät ne kyllä kovin suuria ole, mutta lapsen perspektiivistä kaikki näytti silloin aikoinaan suuremmalta kuin todellisuudessa olikaan.
Olen sellainen vanhojen esineiden arvostaja, jopa keräilijäksi uskaltaisin itseäni kutsua.
Tämän kotitaloni ullakolta ja ulkovarstoista teen vieläkin "löytöjä" ja mieheni sanoo usein, että et nyt viitsisi niden romujesi kanssa :) - Katleija
Asuimme eräällä paikkakunnalla neljä vuotta. Kävin siellä kansakoulun luokat toisesta viidenteen. (Onneksi muutimme sieltä korvesta, jotta pääsin käymään oppikoulua)
Mutta jälkeenpäin kun muistelen tuota neljää vuotta, niin se aika tuntuu paljon pitemmältä mitä neljä vuotta nykyään. Siihen mahtui niin paljon kaikenlaista.
Vuosia sitten kävin paikkoja katsomassa. Voi kuinka pieniltä ne paikat näyttivätkään. Siinä se pieni hirsimökki seisoi edelleen suurien nurkkakivien päällä. Jonkun kesämökki silloin. Paja pihalla oli lahoamispisteessä. Metsän reunassa pulputti kuitenkin se sama luonnonlähde kuin ennenkin 50 vuotta sitten. Oli juhlallinen tuntu, kun siitä vettä suuhuni ammensin. Vanha kansakoulu oli ränsistynyt. Vanerilevyjä laitettu rikkoutuneisiin ikkunoihin. Kaunis puutarha koulun ympärillä rämettynyt.
Mutta Virolahdelle Kuorsalon saareen kun pääsisi. Siellä kävin kansakoulun ensimmäisen luokan.- Katleija
Onko palstalla ketään Virolahdelta päin. Kiinnostaisi tietää, onko Kuorsalossa elämää nykyään vai liekö vain kesäasuntoja. Silloin v.-43 siellä oli kansakoulukin.
- my.mm.eli
Katleija kirjoitti:
Onko palstalla ketään Virolahdelta päin. Kiinnostaisi tietää, onko Kuorsalossa elämää nykyään vai liekö vain kesäasuntoja. Silloin v.-43 siellä oli kansakoulukin.
kyselyysi vastaisi joku, ja tietäisi tämänhetkisen tilanteen. En ole siltä suunnalta itse, mutta sen verran tiedän, että ainakin 90-luvulla siellä jotkut kesämökit remontoitiin ympärivuotiseen asumiseen soveltuvaksi. Entisen miniäni vanhemmat ainakin asuivat siellä vielä talvella pari vuotta sitten. Valitettavasti yhteydenpito päässyt harventumaan, viimevuotisissa ex-miniän ja itseni välisissä kirjeissä ei tämä asia tullut puheeksi.
- Katleija
my.mm.eli kirjoitti:
kyselyysi vastaisi joku, ja tietäisi tämänhetkisen tilanteen. En ole siltä suunnalta itse, mutta sen verran tiedän, että ainakin 90-luvulla siellä jotkut kesämökit remontoitiin ympärivuotiseen asumiseen soveltuvaksi. Entisen miniäni vanhemmat ainakin asuivat siellä vielä talvella pari vuotta sitten. Valitettavasti yhteydenpito päässyt harventumaan, viimevuotisissa ex-miniän ja itseni välisissä kirjeissä ei tämä asia tullut puheeksi.
Voi olla, että joku tietää ja vielä huomaakin tämän. Ainakin siis mökkejä olisi.
Silloin 1943 siellä Kuorsalossa oli merenlahti, jossa oli naamioituna iso sotalaiva. Ilmeisesti sieltä sai ostaa näkkileipää. Sitä oli meilläkin isossa pahvilaatikossa uunin päällä. Että se oli paksua ja maukasta armeijan leipää.
Yksi kyläkauppa oli, josta kävimme ostamassa hiivaa joka oli meidän herkkuamme. Saimmepa B-vitamiinia siitä. Niin ja kuivattuja porkkanahiutaleita. Nyt minusta tuntuu, että olen sanonut näitä juttuja ennenkin täällä. Ei ole tarkoitus näitä kenenkään päähän päntätä.
Yksi surullinen asia vielä muistui sieltä. Minun paras ystäväni, myös ekaluokkalainen Anja kuoli kurkkumätään. Ihme ettei kukaan muu meistä lapsista sairastunut, vaikka yhdessä telmimme.
- Nimetön
...koulutovereitani. Joku on laihtunut lähes olemattomiin, toinen turvonnut muodottomaksi, joltakin on hampaat lähteneet ja toisilta tukka päästä. On se kummallista katsoa heitä, kun itse on säilynyt niin freesinä.
- Pääsky64
kummaa kun näyttäävät niin vanhoilta koulukaverit.
Uskomattoman ryppyisiltä.
Vanhan kotini pihalla näen kesällä serkkujeni käyvän katsomassa ja muistelemassa miltä kaikki näytti,kun he pienenä kävivät mummolassa.
Missä nyt lapseni käyvät kun on asuttu niin monessa paikassa.
Vielä on varuskunnan kasarmit ja henkolökunnan asunnot paikallaan että niitä kait katsovat
vanhana.
Kun koko kylä on muuttunut omasta lapsuudetani ja helsinkiläinen ja tamperelainen omistaa taloja ja mökit nököttävät pitkin rantoja alkaa vieraus hiipiä mieleen kävellessä.
Vielä tiedän paikat mihin mummoni kertomukset kuuluvat.
Olen kertonut muistamani tarinat lapsilleja he kokevat kuuluvansa niitten jatkumoon. Kurssikokouksessa alkoi ovesta vyöryä sisään vanha, lihava mies. Ajattelin oitis, että ei meidän kurssilaisia tuo... Mutta kun tuli lähelle ja alkoi hymyillä: Lauremaan Penahan se siinä! Ihana tavata! Kurssilla meidän yhteinen isoveli, jo naimisissa silloin. Muistan, kun hän joskus kertoi minulle käyvänsä aina äitienpäivänä kotona neljän veljensä ja isänsä kanssa laulamassa äidilleen: "Juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma ja minoon poika hurjanlainen..." Viina oli ottanut pojan otteeseensa eikä päästänyt irti.-( Valitettavasti hän jo muutamia vuosia sitten siirtyi ajasta iäisyyteen.)
Elämä on prosessi, jokainen muuttuu koko ajan, itse ei vain omaa muuttumistaan huomaa. Luulen olevani edelleen kakskymppinen. ~~HÖH~~satu kirjoitti:
Kurssikokouksessa alkoi ovesta vyöryä sisään vanha, lihava mies. Ajattelin oitis, että ei meidän kurssilaisia tuo... Mutta kun tuli lähelle ja alkoi hymyillä: Lauremaan Penahan se siinä! Ihana tavata! Kurssilla meidän yhteinen isoveli, jo naimisissa silloin. Muistan, kun hän joskus kertoi minulle käyvänsä aina äitienpäivänä kotona neljän veljensä ja isänsä kanssa laulamassa äidilleen: "Juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma ja minoon poika hurjanlainen..." Viina oli ottanut pojan otteeseensa eikä päästänyt irti.-( Valitettavasti hän jo muutamia vuosia sitten siirtyi ajasta iäisyyteen.)
Elämä on prosessi, jokainen muuttuu koko ajan, itse ei vain omaa muuttumistaan huomaa. Luulen olevani edelleen kakskymppinen. ~~HÖH~~Myös minä kävin 30vuoden päästä katsomassa Kuopiossa
vanhoja koulu ja leikkipaikkoja.Oli Männistön koulu
paikoillaan.
Mutta kun tuntui että Lastenlinna oli kutistunut,kuinka se ilo ennen niin iso !!!
eikä Siikalahtea enääollut,täytetty kaikki maalla.
Tuli tunne että kaikki on pilattu.
Puistokoulu oli vielä paikoillaan.
Eipä ole erikoisemmin ikävä sinne.
Viihdyn täällä missä olen.
Ja tuntuu etten ole kuin korkeintaan kolmekymppinen.DDDDD
- Katleija
On tuo ihmisen pääkoppa aikamoinen tietokone ja kummallisesti ne radat siellä risteilee. Aatelkaa mitä palvikinkun haju tuo minulle aina mieleen. No kun joskus 9 vuotiaana oltiin kauppiaan saunassa, meitä oli neljä henkeä, saimme kaikki häkämyrkytyksen. Melkein minultakin tieto meni. Siinä saunassa oli palvattu sianlihaa ja se haju oli silloin siinä saunassa. Niin aina tulee tuo tapaus mieleen palvikinkusta.
tuo mieleen lapsuudenaikaisen kesäisen sunnuntain aamiaisen: viilivati, ruskea keramiikkainen, jonka sisäpuolella raitoja, viilin päällä oli paksu keltainen kerros, sen kanssa ruisreikäleipäviipale voilla voideltuna ja palvikinkkua päällä sekä avomaakurkun viipale tai pari.
Aivan tajuttoman hyvä sunnuntaitunnelma!
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~- ii-li
... kuin Madame Rochas.
Eräs tyttö pudotti avoimen Madame Rochas -pullon eteiseni lattialle. Haju oli aivan sietämätön. Mikään lattian pesu tai tuuletus ei siihen auttanut. (Muutin pois vuokra-asunnostani.)
Vielä vuosikymmeniä myöhemmin minua alkoi kuvottaa, jos kadulla tuli vastaan joku daami, joka käytti sitä tuoksua. - Onneksi sitä ei enää tehdä.
Tuoksut jäävät mieleen paremmin kuin mikään muu. Iltainen lehdokin tuoksu on sellainen, josta ei voi erehtyä. Jasmiinin ja hyasintin tuoksu ovat häiritseviä ja makeudessaan epämiellyttäviä. Metron tuoksu on aina samanlainen maasta riippumatta.
Jokaisella vuodenajalla ja jokaisella säällä on oma tuoksunsa. Talvellakin: On aivan erilainen tuoksu pakkasella kuin suojakelillä. Ja kovalla pakkasella tuntuu jostakin syystä aina savun hajua.
Mikä onkaan parempi tuoksu kuin luonnon tuoksu kesäisen rajuilman jälkeen! - Paimentyttönen
ii-li kirjoitti:
... kuin Madame Rochas.
Eräs tyttö pudotti avoimen Madame Rochas -pullon eteiseni lattialle. Haju oli aivan sietämätön. Mikään lattian pesu tai tuuletus ei siihen auttanut. (Muutin pois vuokra-asunnostani.)
Vielä vuosikymmeniä myöhemmin minua alkoi kuvottaa, jos kadulla tuli vastaan joku daami, joka käytti sitä tuoksua. - Onneksi sitä ei enää tehdä.
Tuoksut jäävät mieleen paremmin kuin mikään muu. Iltainen lehdokin tuoksu on sellainen, josta ei voi erehtyä. Jasmiinin ja hyasintin tuoksu ovat häiritseviä ja makeudessaan epämiellyttäviä. Metron tuoksu on aina samanlainen maasta riippumatta.
Jokaisella vuodenajalla ja jokaisella säällä on oma tuoksunsa. Talvellakin: On aivan erilainen tuoksu pakkasella kuin suojakelillä. Ja kovalla pakkasella tuntuu jostakin syystä aina savun hajua.
Mikä onkaan parempi tuoksu kuin luonnon tuoksu kesäisen rajuilman jälkeen!... tuon mainitsemasi Madame Rochasin vahvan tuoksun... Se nyt vain oli sen ajan IN, mutta varovainen sen käytössä piti olla.
Mutta kertomastasi ihanan miellyttävänä palautui nyt nenääni paimentyttöaikojeni metsämailta harvinaisena tapaamani lehdokin tuoksu.
Sateen jälkeen... aah! - Pääsky64
Paimentyttönen kirjoitti:
... tuon mainitsemasi Madame Rochasin vahvan tuoksun... Se nyt vain oli sen ajan IN, mutta varovainen sen käytössä piti olla.
Mutta kertomastasi ihanan miellyttävänä palautui nyt nenääni paimentyttöaikojeni metsämailta harvinaisena tapaamani lehdokin tuoksu.
Sateen jälkeen... aah!aluksi muistanut ,sitten ruuista kuivalihavellin hajusta tulee vesi kielelle.
Vieläkin kun keitettäessä koko talo haisee vellille ootan että pääsen syömään.
Toinen on saunan sen vastan tuoksu,saunailta tulee meleen kun miehet istuivat penkillä alasti,vaate sylissä.Keväällä sateen jälkeen myöskin.
Parasta tuoksuissa on kielon ja ruusun tuoksu.Niitä kumpaakaan en voi lapsuuteen yhdistää,ei kasvanut meillä.
Hajusaippua oli ainoa hyvän tuoksuinen.
Mutta oli hajuheinä ja on vieläkin palmikko seinällä kaapissa alkoi liika voimakkaana tuoksua.
Ovat hajuheinätkin hävinneet entisiltä paikoilta että vahingossa löytää. - Tuoksukki
Paimentyttönen kirjoitti:
... tuon mainitsemasi Madame Rochasin vahvan tuoksun... Se nyt vain oli sen ajan IN, mutta varovainen sen käytössä piti olla.
Mutta kertomastasi ihanan miellyttävänä palautui nyt nenääni paimentyttöaikojeni metsämailta harvinaisena tapaamani lehdokin tuoksu.
Sateen jälkeen... aah!Muutimme seudulle, jossa kasvoi lehdokkeja. En tuntenut niitä entisestään, mutta ihastuin totta kai niihin. Poimin kimpun päivällä ja toin kotiin. Illalla kukat alkoivat avautua ja tuoksua. Tuoksu oli voimakas ja levisi koko huusholliin, kuten myös ne hyttyset, jotka olivat vietäneet päivänsä kukkien sulkeutuneissa teriöissä.
Eka ja vika kerta, kun poimin lehdokeja. Nykyisin lienevät sieltä kokonaan kadonneet uusien rakennusten tieltä.
Muutenkin ovat varmaan rauhoitettuja kasveja. - Iili
Tuoksukki kirjoitti:
Muutimme seudulle, jossa kasvoi lehdokkeja. En tuntenut niitä entisestään, mutta ihastuin totta kai niihin. Poimin kimpun päivällä ja toin kotiin. Illalla kukat alkoivat avautua ja tuoksua. Tuoksu oli voimakas ja levisi koko huusholliin, kuten myös ne hyttyset, jotka olivat vietäneet päivänsä kukkien sulkeutuneissa teriöissä.
Eka ja vika kerta, kun poimin lehdokeja. Nykyisin lienevät sieltä kokonaan kadonneet uusien rakennusten tieltä.
Muutenkin ovat varmaan rauhoitettuja kasveja.Ilmeisesti se tosiaan oli sinulle uusi tuttavuus. Ei niitä voinut poimia maljakkoon. Niiden tuoksu voimistui iltaisin niin, että metsässä kasvavat lehdokit tuoksuivat kilometrin päähän.
Se lienee rauhoitettu, kuten kaikki muutkin kämmekkäkasvit.
Mainitsin aikaisemmin jasmiinin. Läheisen talon pihalla n. 200 metrin päässä kasvoi jasmiinipensas. Kun se kukki, niin iltaisin ei voinut pitää ikkunoita auki. Kaunis pensashan se on, mutta liika tuoksu on liikaa. - tuoksukki
Iili kirjoitti:
Ilmeisesti se tosiaan oli sinulle uusi tuttavuus. Ei niitä voinut poimia maljakkoon. Niiden tuoksu voimistui iltaisin niin, että metsässä kasvavat lehdokit tuoksuivat kilometrin päähän.
Se lienee rauhoitettu, kuten kaikki muutkin kämmekkäkasvit.
Mainitsin aikaisemmin jasmiinin. Läheisen talon pihalla n. 200 metrin päässä kasvoi jasmiinipensas. Kun se kukki, niin iltaisin ei voinut pitää ikkunoita auki. Kaunis pensashan se on, mutta liika tuoksu on liikaa.Samoin on kuusaman kanssa. Meillä kukkii köynnöskuusama ja tuoksuu niin että ikkuna on suljettava siltä kohtaa. (Sitten siihen mokomaan tulee joku ötökkä, jonka toukat laskeutuvat lankaa pitkin alas!.Karmeeta)
Ne lehdokit kasvoivat pienellä alueella, jolla oli myös maariankämmeköitä. Länsi-Suomessa.
En ymmärtänyt edes, että ne ovat harvinaisia. Niin paljon niitä oli.
Nyt alue on talojen ja asvalttipihojen peitossa. Ei varmaan enää löydy yhtäkään kukkaa. - Iili
Pääsky64 kirjoitti:
aluksi muistanut ,sitten ruuista kuivalihavellin hajusta tulee vesi kielelle.
Vieläkin kun keitettäessä koko talo haisee vellille ootan että pääsen syömään.
Toinen on saunan sen vastan tuoksu,saunailta tulee meleen kun miehet istuivat penkillä alasti,vaate sylissä.Keväällä sateen jälkeen myöskin.
Parasta tuoksuissa on kielon ja ruusun tuoksu.Niitä kumpaakaan en voi lapsuuteen yhdistää,ei kasvanut meillä.
Hajusaippua oli ainoa hyvän tuoksuinen.
Mutta oli hajuheinä ja on vieläkin palmikko seinällä kaapissa alkoi liika voimakkaana tuoksua.
Ovat hajuheinätkin hävinneet entisiltä paikoilta että vahingossa löytää.Kerro, mitä se on. Onko se jokin pohjoisen ruoka? En ole ikinä ennen edes kuullut koko sanaa.
- Hintriika
Iili kirjoitti:
Ilmeisesti se tosiaan oli sinulle uusi tuttavuus. Ei niitä voinut poimia maljakkoon. Niiden tuoksu voimistui iltaisin niin, että metsässä kasvavat lehdokit tuoksuivat kilometrin päähän.
Se lienee rauhoitettu, kuten kaikki muutkin kämmekkäkasvit.
Mainitsin aikaisemmin jasmiinin. Läheisen talon pihalla n. 200 metrin päässä kasvoi jasmiinipensas. Kun se kukki, niin iltaisin ei voinut pitää ikkunoita auki. Kaunis pensashan se on, mutta liika tuoksu on liikaa.On täytynyt olla superjasmiini, jos 200 m:n päästä on häirinnyt! Meillä oli aikoinaan omassa pihassa kaksi isoa jasmiinia. Niiden tuoksu oli ihana, vaikka en ole ikinä tykännyt esim. liian voimakkaista hajuvesistä.
Sen sijaan vasta muutama vuosi sitten törmäsin ensi kertaa viljellystä kukasta luontoon levinneeseen balsamiin. Erehdyin poimimaan niitä sisälle, mutta kimppu oli pakko heittää pois. Sen tuoksu voimistui sisällä sietämättömäksi. Ulkona se tuntui ihan miellyttävältä.
Siinä olen samaa mieltä, että liika on liikaa. Ihminenkin voi tuoksua piinaavan puhtaalta pestyään itsensä hajusaippualla! Minulla ainakin meinaa henki salpaantua siitä puhtaudesta... Hintriika kirjoitti:
On täytynyt olla superjasmiini, jos 200 m:n päästä on häirinnyt! Meillä oli aikoinaan omassa pihassa kaksi isoa jasmiinia. Niiden tuoksu oli ihana, vaikka en ole ikinä tykännyt esim. liian voimakkaista hajuvesistä.
Sen sijaan vasta muutama vuosi sitten törmäsin ensi kertaa viljellystä kukasta luontoon levinneeseen balsamiin. Erehdyin poimimaan niitä sisälle, mutta kimppu oli pakko heittää pois. Sen tuoksu voimistui sisällä sietämättömäksi. Ulkona se tuntui ihan miellyttävältä.
Siinä olen samaa mieltä, että liika on liikaa. Ihminenkin voi tuoksua piinaavan puhtaalta pestyään itsensä hajusaippualla! Minulla ainakin meinaa henki salpaantua siitä puhtaudesta...keltainen , hyväntuokuinen saippua, jonka mieheni on jostain työmatkaltaan ulkomailta tuonut.
Se on näinä nestesaippuoiden aikoina ruvennut kestämään, ja olisin sen jo ehkä heittänyt poiskin, ellei yksi lapsenlapsistani, 9-vuotias poika, pitäisi siitä niin paljon. Hän käyttää aina sitä käsiä pestessään, silloin kun on täällä käymässä.
Olen sen siksi säilyttänyt omalla alusellaan. Jotain pysyvää tässä muutoksien maailmassa!- Iili
Hintriika kirjoitti:
On täytynyt olla superjasmiini, jos 200 m:n päästä on häirinnyt! Meillä oli aikoinaan omassa pihassa kaksi isoa jasmiinia. Niiden tuoksu oli ihana, vaikka en ole ikinä tykännyt esim. liian voimakkaista hajuvesistä.
Sen sijaan vasta muutama vuosi sitten törmäsin ensi kertaa viljellystä kukasta luontoon levinneeseen balsamiin. Erehdyin poimimaan niitä sisälle, mutta kimppu oli pakko heittää pois. Sen tuoksu voimistui sisällä sietämättömäksi. Ulkona se tuntui ihan miellyttävältä.
Siinä olen samaa mieltä, että liika on liikaa. Ihminenkin voi tuoksua piinaavan puhtaalta pestyään itsensä hajusaippualla! Minulla ainakin meinaa henki salpaantua siitä puhtaudesta...Kaunis pensas ja kauniit kukat, ja tuoksu aivan sietämättömän voimakas erityisesti iltaisin.
On olemassa myös jasmike, jota usein nimitetään jasmiinkiksi. Sen tuoksu on hyvä, mutta ei ollenkaan häiritsevä. Kaunis pensas myös.
Yksi vaihtoento on sekin, ettei se minun naapurissani ollut hajunlähde ollut jasmiini ollenkaan. Sitä nimitettiin jasmiiniksi, mutta se tietysti saattoi olla jotain muutakin. En ole niin perehtynyt puutarhakasveihin. Liian voimakas tuoksu siitä joka tapauksessa lähti.
Onko olemassa muita pensaita, jotka tuoksuvat makean hyviltä, mutta liian voimakkaalta? Tässä pensaassa oli kellertävän valkoiset, aika isot kukat, pensas oli noin kahden metrin korkuinen. - Lopulta se hävitettiin ihan tämä liiallisen tuoksun takia. - Pääsky64
Iili kirjoitti:
Kerro, mitä se on. Onko se jokin pohjoisen ruoka? En ole ikinä ennen edes kuullut koko sanaa.
ruoka kuin ruoka kun kaikki lehdet ovat ohjeita pullollaan.
Kuivalihavelli keitetään kuivasta lihasta,poroa yleensä.
Lihaa liotetaan yön yli ja keitetään pitkään kun se on kuivaa.Sitten perunat eikä muiuta mausteita paitsi ohra ryyniä voi laittaa.
Katsoisin mielellään kun syöt sitä eka kerran.
Rajamiehet kun hiihteli erämaassa ennen näkivät kun poromiehet kuivattivat kämppien seinillä lihoja.Niissä oli kuhissut matoja mutta ne vain söivät niitä ja keittivät keittoa.Siitä hajusta tunnistaa kauas missä keitetään kuivalihaa. - saara.dma
ii-li kirjoitti:
... kuin Madame Rochas.
Eräs tyttö pudotti avoimen Madame Rochas -pullon eteiseni lattialle. Haju oli aivan sietämätön. Mikään lattian pesu tai tuuletus ei siihen auttanut. (Muutin pois vuokra-asunnostani.)
Vielä vuosikymmeniä myöhemmin minua alkoi kuvottaa, jos kadulla tuli vastaan joku daami, joka käytti sitä tuoksua. - Onneksi sitä ei enää tehdä.
Tuoksut jäävät mieleen paremmin kuin mikään muu. Iltainen lehdokin tuoksu on sellainen, josta ei voi erehtyä. Jasmiinin ja hyasintin tuoksu ovat häiritseviä ja makeudessaan epämiellyttäviä. Metron tuoksu on aina samanlainen maasta riippumatta.
Jokaisella vuodenajalla ja jokaisella säällä on oma tuoksunsa. Talvellakin: On aivan erilainen tuoksu pakkasella kuin suojakelillä. Ja kovalla pakkasella tuntuu jostakin syystä aina savun hajua.
Mikä onkaan parempi tuoksu kuin luonnon tuoksu kesäisen rajuilman jälkeen!Äidilläni oli tapana ennenvanhaan käyttää Soir de Paris -hajuvettä, jota oli pienessä koboltinsinisessä pullossa.
Kun vanhemmat kävivät kyläilemässä, oli siihen aikaan sellainen tapa, että lapsille lähetettiin tuliaisiksi muutama pikkuleipä.
Muistan vielä millaisia olivat ne hajuvedeltä maistuvat pikkuleivät, jotka olivat olleet kyläilyn ajan äidin käsilaukussa. En minä sitä kuitenkaan pahana pitänyt, oli pula-aika ja kaikki makea oli herkkua. - vaniljainen
Sotavuosien seurauksena väljähtyi eräs tuoksu kotini astiakaapista. Kyselin äidiltä, mikä oli se aine, jonka tuoksu tuntui siellä yhä vienona leijuvan. Äiti ei millään keksinyt. Lapsen hajuaisti oli kait tarkempi kuin hänellä. Kadoksissa ollut tuoksu onneksi löytyi uudelleen. Kun ajan mentyä jälleen saatiin vaniljasokeria, tunnistin tuoksun oitis.
- Pääsky64
toisessa naapurissa haisi sipuli. Vaikka toisessakin naapurissa oli sipulisäkit kiukaalla ei siellä haissut oli visiin harvempi pirtti.
Olin vasta kylässä saunassa ja ihmettelin kun sipulille haisi sitten näin sipulu pusseja lauteiden alla säilössä.
Navetan haju oli joka talossa sivuhajuna.
Emännät myös haisi navetalle.
Lapsiakat maidolle.
Miesten hajua ei voi kuvata.
Hielle,p,,,e tupakalle,pihkalle,hevoselle.
Jossain lapsen kehto tai pinnasänky haisi pissalle.Aamusella kun kaikki olivat yön pi,,,,et johonki astiaan esim sankkoon,kesti jonkin aikaa kun haju tuulettui ulos.
Mutta illalla kun piisissä paloi tervaset kaikki hajut lähti ja oli riivittyjen lehtien tuoksu.
Meidän mummolassa kävi korkeita vieraita ukilla, laitetiin vieras koreiksi kakki.
Jälkeen miniä säikähti että hänellä oli kaula jäänyt pesemättä,olikn musta rengas. - *Satu
satu kirjoitti:
keltainen , hyväntuokuinen saippua, jonka mieheni on jostain työmatkaltaan ulkomailta tuonut.
Se on näinä nestesaippuoiden aikoina ruvennut kestämään, ja olisin sen jo ehkä heittänyt poiskin, ellei yksi lapsenlapsistani, 9-vuotias poika, pitäisi siitä niin paljon. Hän käyttää aina sitä käsiä pestessään, silloin kun on täällä käymässä.
Olen sen siksi säilyttänyt omalla alusellaan. Jotain pysyvää tässä muutoksien maailmassa!tässä muutoksien maailmassa...
Ihmettelen itsekin tuota tuoksusaippuaa. Vaikka se on jotain kahdeksan vuotta vanha, ja on aina ollut avoimella alusella, niin lämpimän veden esiin tuoma tuoksu on edelleen aina yhtä ihana ja selvä. - Miten se voi säilyä? -Olipa hyvä, etten heittänyt sitä pois, sillä pidän siitä itsekin tosi paljon.
- Katleija
Näitä muisteloja on mukava lueskella, joten anteeks ny vaa, mutta pistän vähän pökköä pesään.
Minä nimittäin luulen, että itseni lisäksi on monia joita vanhat 50-luvun iskelmät sykähdyttävät ja tuovat muistoihin sen nuoruuden huuman, kuuman, jota hiillosta täällä palstoillakin hehkumaan koetetaan saada.
Minulle tulee kuuma ainakin >Sinisestä huvimajasta ja Rakastunut nainen- Turisija
Olin armeijassa. Alokasaikana kävimme vuokraamassa nelostupaamme radion. Aamutoimien aikana tuvassa soi Portugalin huhtikuu, Oi jos oisit kultaseni sokerpalanen, Mummon kaappikello, Meksikon keltaruusu ja ... no riittäköön nuo, painelen nukkumaan.
Sitten pataljoonan komentaja kielsi radioiden soiton tuvassa. Sen jälkeen radio murjotti vaienneena erään kaapin päällä. - Katleija
Turisija kirjoitti:
Olin armeijassa. Alokasaikana kävimme vuokraamassa nelostupaamme radion. Aamutoimien aikana tuvassa soi Portugalin huhtikuu, Oi jos oisit kultaseni sokerpalanen, Mummon kaappikello, Meksikon keltaruusu ja ... no riittäköön nuo, painelen nukkumaan.
Sitten pataljoonan komentaja kielsi radioiden soiton tuvassa. Sen jälkeen radio murjotti vaienneena erään kaapin päällä.Kun sanoit Portugalin huhtikuu, muljahti mieleeni heti se Olavi Virran tulkinta mutta samantien muisto vuodelta -89. Istuimme Madeiralla Funchalissa iltaa ravintolassa, söimme espada-kalaa (syvänmerenkala) ja kuuntelimme kahta kitaristia, jotka lauloivat fado-lauluja. Yht´äkkiä korviin tuli tutut sävelet, se Portugalin huhtikuu. Hieman eri poljennossa se esitettiin, mutta hivelevän kauniisti.
- isoäiti**
Katleija kirjoitti:
Kun sanoit Portugalin huhtikuu, muljahti mieleeni heti se Olavi Virran tulkinta mutta samantien muisto vuodelta -89. Istuimme Madeiralla Funchalissa iltaa ravintolassa, söimme espada-kalaa (syvänmerenkala) ja kuuntelimme kahta kitaristia, jotka lauloivat fado-lauluja. Yht´äkkiä korviin tuli tutut sävelet, se Portugalin huhtikuu. Hieman eri poljennossa se esitettiin, mutta hivelevän kauniisti.
Jos pidät fadosta niin varmaan pidät Cesaria
Evorasta.
Hänen fadoonsa on tosin sekoittunut afrikkalaisia rytmejä, koska hän on kotoisin
Kap Verdeltä.
Cesarian ääni on kuin samettia ja elokuun yötä,
niin sensuellia, että siinä sulaa jokainen.
Kuunnelkaa ja muistelkaa!
Hän on ollut listaykkönen Ranskassa. - Katleija
isoäiti** kirjoitti:
Jos pidät fadosta niin varmaan pidät Cesaria
Evorasta.
Hänen fadoonsa on tosin sekoittunut afrikkalaisia rytmejä, koska hän on kotoisin
Kap Verdeltä.
Cesarian ääni on kuin samettia ja elokuun yötä,
niin sensuellia, että siinä sulaa jokainen.
Kuunnelkaa ja muistelkaa!
Hän on ollut listaykkönen Ranskassa.Ei ole jäänyt mieleen muita kun Amalia Rodriques ja Mariza, joka konsertoi täällä Turussakin syksyllä. Meihin suomalaisiin mollisäveliin ihastuneisiin uppoavat nuo Fadon surumieliset ja kaihoisat sävelet hyvin.
- Anu.1
Muistuu tässä mieleeni, kun edesmennyt poikani oli siinä 4-5 vuotias.
Hän oli ulkona, ja naapurin isäntä ajoi hevosella siihen ja meni käymään pirttiin,
sanoen pojalleni, että katso tuota hevosta.
Tultuaan pirtistä, niin hevonen meni täyttä juoksua kaukana että kärrynpyörät vain kolisivat,
isäntä pojalleni sanomaan, että minähän käskin sinun katsoa hevosta, johon poikani vastasi, että minähän katsoin ja katson vieläkin kun se mennä juoksee tuolla noin lujaa.
Että tälläisiä muisteluita tulee näin vuosipäivänä, kun yksi vuosi jälleen tuli täyteen hänen kuolemastaan.Mikähän siinä on, vaikka surutyön saa tehtyä, mutta se ei vain lopu. Ehkä se on ikävä ja kaipuu, omanlapsen menetys.- Katleija
Muistoja meiltä ei viedä. Se olisi jo liian suuri menetys.
Joitakin omien lapsien laukomia hauskuuksia ei koskaan unohda.
Nuorin poikani oppi aikaisin puhumaan. Oli juuri täyttänyt kaksi vuotta, kun pihalta tullessaan valitti minulle: "Äiti, yhet pojat tano munt Töötti Kalliokt." (Kyösti) Tajusi, että se oli jonkinmoista kiusaa. Niihin aikoihin oli kuullut pihalla myös uuden sanan -mätämuna-. Sisään tullessaan laukaisi: "Äiti on maailman suurin mätämuna". - Anu.1
Katleija kirjoitti:
Muistoja meiltä ei viedä. Se olisi jo liian suuri menetys.
Joitakin omien lapsien laukomia hauskuuksia ei koskaan unohda.
Nuorin poikani oppi aikaisin puhumaan. Oli juuri täyttänyt kaksi vuotta, kun pihalta tullessaan valitti minulle: "Äiti, yhet pojat tano munt Töötti Kalliokt." (Kyösti) Tajusi, että se oli jonkinmoista kiusaa. Niihin aikoihin oli kuullut pihalla myös uuden sanan -mätämuna-. Sisään tullessaan laukaisi: "Äiti on maailman suurin mätämuna".Kiitos sait minut nauramaan tämän ikävänkin keskellä.
- Katleija
Anu.1 kirjoitti:
Kiitos sait minut nauramaan tämän ikävänkin keskellä.
Kun tulin palstalle Lenynä viime keväänä, mieleeni jäi joku kirjoittaja joka kertoi lapsensa kuolemasta. Aloin miettiä, että olitkohan sinä se. Että aika tekee omaa työtään surussa, mutta kai se loppuelämän seuraa. Onneksi muuttaa muotoansa.
Katleija kirjoitti:
Kun tulin palstalle Lenynä viime keväänä, mieleeni jäi joku kirjoittaja joka kertoi lapsensa kuolemasta. Aloin miettiä, että olitkohan sinä se. Että aika tekee omaa työtään surussa, mutta kai se loppuelämän seuraa. Onneksi muuttaa muotoansa.
Olimme entisessä koulukaupungissani ostamassa häälahjaa tutulle parille kultaseppä YRJÖssä. Hän oli kalju jo kouluaikoinani, nyt vielä kiiltävämpi.
2-vuotias poikamme katsoi oikein tarkkaan Yrjöä ja sitten loihe lausumahan: "Ei YHTÄÄN ole tukkaa, ihan pelkkä pää!"
Piti varoa katsomasta mieheeni, että pystyin olemaan nauramatta.- Anu.1
Katleija kirjoitti:
Kun tulin palstalle Lenynä viime keväänä, mieleeni jäi joku kirjoittaja joka kertoi lapsensa kuolemasta. Aloin miettiä, että olitkohan sinä se. Että aika tekee omaa työtään surussa, mutta kai se loppuelämän seuraa. Onneksi muuttaa muotoansa.
Siinähän se aika parantaa, mutta ei aivan kaikessa.
Ikävä ja kaipuu jää pysyvästi, itse olen kuunnellut lapseni sanoittamia ja laulamia kasetteja.
Olisin aivan kuin itseäni narrannut, että hän elää kun kuulen hänen äänensä kasetilta.
Mutta nyt kuunnellessani, hänen äänensä ja sanansa lohduttavat.
Mutta lapsen kuolemasta en koskaan pääse yli,
niin vaikeaa se on, ja samaa sanovat toisetkin joille se asia on henkilökohtainen, onhan meitäkin niin monenlaisia. - Katleija
Anu.1 kirjoitti:
Siinähän se aika parantaa, mutta ei aivan kaikessa.
Ikävä ja kaipuu jää pysyvästi, itse olen kuunnellut lapseni sanoittamia ja laulamia kasetteja.
Olisin aivan kuin itseäni narrannut, että hän elää kun kuulen hänen äänensä kasetilta.
Mutta nyt kuunnellessani, hänen äänensä ja sanansa lohduttavat.
Mutta lapsen kuolemasta en koskaan pääse yli,
niin vaikeaa se on, ja samaa sanovat toisetkin joille se asia on henkilökohtainen, onhan meitäkin niin monenlaisia.Minusta tuntuu, että näin on hyvä. Aika on parantanut haavan kirvelevyyden, mutta ikävä ja kaipuu jäi. Ikävän ja kaipuun edellytyksenä on muisto. Sen ylipääseminen olisi unohdus. Ja sitähän sinä et halua. Kasetilta kuulet hänen äänensä. Se elvyttää muiston. Näin on hyvä.
- Katleija
Hei fiiuliN, sinulla oli ketju jossa kerroit että sinulla olisi paljon muistoja. Jäinkin odottamaan, milloin niitä tänne ilmestyy. Minäkin pidän muistelujen lukemisesta. Kun lukee toisten juttuja, muistuu itsellekin mieleen jo unohtuneita nuoruuden ajan touhuja. Rohkaise vaan mielesi, monet lukevat mielellään kirjoituksiasi.
- Helena04 ejk.
FiiuliNille, että poistitko sinä sen ketjusi ja miksi, vai ylläpitoko? Sehän mielestäni oli ihan hyvä ketju. Eihän sen poistuminen tietenkään maata kaada, mutta kyllä palsta poistamisista kärsii.
Tervehdyksenä: http://www.riversongs.com/flas1/angels.html
Helena
Olenko vain pinnallinen hetken lapsi? Yritänkö unohtaa eilisen? En yleensä vatvo menneitä. En halua niistä iloita tai surra. Olen elänyt voimallisesti tätä päivää.
Se oli hauskaa niin kauan kuin se kesti.
Tai sitten ikävää, joka ei murehtimisella parane.
Ei jatkuvaa psykoanalyysiä! Uusi päivä, uudet mahikset.
Toki muistot ovat olemassa kirjeissä, kuvissa, sielunsilmien kaitafilmeillä.
Uusi työnantaja antoi aikoinaan neuvon: Ei saa koskaan verrata aikaisempaan.
” Mutta entisen aikaan tehtiin näin ja näin. Kyllä me Maijan kaa osattiin tehdä tuokin asia paremmin.”
STOP. Nyt on aivan toinen aika, uusi päivä, uudet kujeet!
Nyt voisi kyllä pysähtyä kaivelemaan muistojen sopukoita.
Kotiseudullani ei ole jäljellä kuin komea kirkko komealla kirkonmäellä.
Mutkikkaat lehmipolut on viivoittimella oikaistu, ei siellä enää osaa mihinkään kulkea.
Kotitalon pihamaalla olen kaksi kertaa käynyt seisomassa, nykyiset omistajat ovat onneksi olleet kesälomillaan silloin. Tuleeko kolmatta kertaa ja menenkö sisälle, en tiedä. Pihan polut oli säilytetty samanlaisina matalan ratamon seassa, ei siinä tarvita ruohonleikkuria. Se minulle riittäköön.
Polut syntyvät, tiet tehdään.
Se Olivetin kirjoituskoneen muisto tupsahti mieleeni tuolla Singerin ketjussa. Hankin sen siksi, koska minulla on open mukaan maailman kamalin käsiala. (the most terrible handwriting, I’ve ever seen) eihän se äiti olisi muuten saanut selvää, mitä sille likalle maailmalla kuului.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1387765Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde381965Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251920- 911633
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1801565Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1071016- 49930
Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik4909Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28830- 34812