Sairastuin keväällä polvien, lonkkien, olkapäiden kyynärpäiden ja ranteiden nivelten tulehdukseen (olin aikalailla liikuntakyvytön muutaman viikon, nestettä poistettiin toisesta polvesta n. 50 ml), ainut selitys asialle oli kait yersinia, joiden vasta-aineissa oli Yeen3AB 160, lievästi koholla. Keuhkoklamydia vasta-aineet tutkittiin vasta jokin aika sitten ja se oli normaali. Pientä lämpöilyä on vaihtelevasti ja valtavaa väsymystä. CRP ja LA olivat alkuaikoina koholla, nykyisin normaalit. Kipuja on ollut sieltä asti enimmäkseen polvissa ja lonkissa, mutta myös rintarangassa, reisissä, pakaroissa ja sääriluissa. Polvien yläosissa on turvotusta, ei nesteilyä nykyisellään ja toisessa lonkan seudussa kipua, jota lääkärit sanoneet bursiitiksi, pari kertaa ovat laittaneet kortisonipiikin, mutta joista ei ole ollut apua kuin hetkellisesti. Kipua on myös reisien lihaksissa ja nivustaipeessa edessä. Polvien taipeissa on ikäänkuin jänteissä kipeitä herneitä. Salazobyrin eEN aloitettiin - ei vielä apua niistä. SI-nivelten MRI-kuvissa oli skleroosia ja artroosiin sopivia reaktiivisia muutoksia. Rintarangan pistävät kivut ovat ennen helpottaneet kun ns. lukkoja on auottu, mutta nykyisin siitä ei ole ollut helpotusta ja lavan sekä rintakehän alueen pakotustakin on nykyisellään. Onkohan nämä oireet tulevan selkärankareuman merkkejä? Onko muilla vastaavanlaista sairaskertomusta? Miten teillä on asiat edenneet? Onko lääkityksestä apua vai sivuvaikutuksia?
artriitti yersiniasta?
27
20476
Vastaukset
- salkku
voi olla! tai voiskohan olla vaan reaktiivinen artriitti, kuitenkin spondylartropatiaan viittaa.
Mulla itellä alkoi maaliskuussa oireilu polvien jänteissä, kipu alkoi urheilussa mut lepo ei merkittävästi auttanut. Nyt syksyllä oli reidet kipeet, ihan kuin kasvukipuja ja selkä ollut lokakuun lopulta lähtien kipee, alkoi aika akuutisti alaselästä josta nousi ylös kaularankaan asti.. ja nyt kipujäykkyyttä hypellen rankassa, ja jonkun verran si-nivelet aristaa, mut pakaroissa kyllä muutenkin kipupisteitä. polvet edelleen kipeet, myös akillesjänteet, käveleminen sattuu ja rintalastan luona ajoittain jäykkyys, poltto ja puutuminen, vaikee nukkuu välil kyljelleen. Myös ranteet ja kyynärpäät kans oireilee välil. itselläni epäilen selkärankareumaa. Olin viime jouluna thaimaassa ja siskoni sai ripulin mut mäen oireillu, mut uskoisin et jokin suolistobakt siletä on tehny tän mulle. Dg just hypotyreoosi, kilpirauhasen vajaatoiminta, noi oireet ei siihen tyypilliset ole.
Ootko minkä ikäinen? kauanko sulla on rintarangan kipua ollut? kauanko oot Salatsobyriiniä syönny? kandee kai syödä ainakin 6kk ennen ku kannattaa luovuttaa.. tai siihen asti teho tulee näkyviin jos on tullakseen..
toivottavasti jotain apuu tästä vastauksesta oli..
Jotka ootte syönneet Salatsoa niin onko auttanut ja mihin selkärankareuman oireisiin ?selkään vai niihin muihin? onko pysäyttänyt täysin tulehduksen? kiitti näistä vastauksista..- Elina
Keväällä 03 alkoi ensin toinen polvi, sittemmin toinenkin keräämään nestettä. Kävin terveyskeskuksessa tyhjentämässä niitä 2:den viikon välein (se oli max aika minkä pystyi olemaan!) Piikkikammoisena se oli kamalaa!!! Joka kerta laitettiin myös kortisonipiikki. Yksi lääkäri onneksi laittoi lähetteen sairaalaan ja siellä jalat tutkittiin kunnolla! Diagnoosina oli lopuksi reaktiivinen artriitti ja sain salazopyrinit. Söin niitä reilun vuoden, kun aloin odottaa toista lastani, ja kokeilin lopettaa, niin oireet pysyivät poissa! Varoiteltiin että synnytyksen jälkeen saattaa tulla oireet takaisin. Poika on nyt 10kk eikä ainakaan vielä ole tullut! Olin saanut jonkun suolistobakteerin kun tammikuussa 03 sairastin tosi rajun okennustaudin ja ripulin! Minulla kyllä lääkkeet alkoi vaikuttaa heti ainakin niin ettei tarvinnut käydä enää tyhjentämässä kun aloitin lääkityksen. Sairaalassa lääkäri laittoi kyllä aluksi vähän tujumman annoksen kortisonia.. Olen 25v. Toivottavasti saat apua pian! :)
- PÄPÄ
Kyllähän rintarankakipuja on ollut jo vuosia, mutta kyllä ne ovat pahentuneet nyt vuoden sisällä ja lisäksi on tullut niitä lavan seudun kolotuksia ja pahimmillaan vetää toista kättä turraksi. Nelikymppinen häämöttää ja kolotuksia on ihan joka päivä, joten sananpari kyllä pitää paikkaansa. Päähän ottaa kun ajattelee, että mitähän sitten kun on 10-20 v. lisää ikää, jos nyt sinne asti pääsee.. Salazoa olen syönyt n. kk:n. Tuota lonkan/reiden alueen kipua olen kyllä ajatellut, että josko se sittenkin on hermosärkyä jonkin selkänikaman rappeuman tai jonkin muun aiheuttamaa, sitäkin kun on todettu kuvissa.
- PÄPÄ
Elina kirjoitti:
Keväällä 03 alkoi ensin toinen polvi, sittemmin toinenkin keräämään nestettä. Kävin terveyskeskuksessa tyhjentämässä niitä 2:den viikon välein (se oli max aika minkä pystyi olemaan!) Piikkikammoisena se oli kamalaa!!! Joka kerta laitettiin myös kortisonipiikki. Yksi lääkäri onneksi laittoi lähetteen sairaalaan ja siellä jalat tutkittiin kunnolla! Diagnoosina oli lopuksi reaktiivinen artriitti ja sain salazopyrinit. Söin niitä reilun vuoden, kun aloin odottaa toista lastani, ja kokeilin lopettaa, niin oireet pysyivät poissa! Varoiteltiin että synnytyksen jälkeen saattaa tulla oireet takaisin. Poika on nyt 10kk eikä ainakaan vielä ole tullut! Olin saanut jonkun suolistobakteerin kun tammikuussa 03 sairastin tosi rajun okennustaudin ja ripulin! Minulla kyllä lääkkeet alkoi vaikuttaa heti ainakin niin ettei tarvinnut käydä enää tyhjentämässä kun aloitin lääkityksen. Sairaalassa lääkäri laittoi kyllä aluksi vähän tujumman annoksen kortisonia.. Olen 25v. Toivottavasti saat apua pian! :)
Minäkin sairastin rajumman mahataudin n. vuosi ennen kuin nivelet tulehtuivat, olisko se ollut sitten yersinian aiheuttama ja niveliin se sitten puhkesi jonkin muun infektion (epäselvä keuhkokuume) aiheuttamana vuoden päästä. Loppuiko sinulla turvotukset ja säryt siis Salatzon aikana? Sinulta otettiin varmaan myös turvakokeet ohjeen mukaan, tuliko niissä muutoksia missään vaiheessa?
- Elina
PÄPÄ kirjoitti:
Minäkin sairastin rajumman mahataudin n. vuosi ennen kuin nivelet tulehtuivat, olisko se ollut sitten yersinian aiheuttama ja niveliin se sitten puhkesi jonkin muun infektion (epäselvä keuhkokuume) aiheuttamana vuoden päästä. Loppuiko sinulla turvotukset ja säryt siis Salatzon aikana? Sinulta otettiin varmaan myös turvakokeet ohjeen mukaan, tuliko niissä muutoksia missään vaiheessa?
Säryt ja turvotukset loppui, oli ihanaa vetää farkut jalkaan!! :) Kokeita kyllä tehtiin, juuri näitä keuhko?klamydia-testejä, ja röntgenkuvat otettiin lannerangasta, en nyt muista minkä takia se piti ottaa. Polveen kerääntynyt neste tutkittiin muutamaankin otteeseen, verikokeita, virtsa -ja ulostusnäytteet ym ym.. Kävin 3kk:n välein reumahoitajan puheilla lääkkeiden takia. Siellä juteltiin kaikenmoista, hoitaja "suomensi" lääkärin puheet ja selitti lääkkeen ominaisuuksista ja käytön pituudesta jne. Ensishän minut ohjattiin kirurgian osastolle, missä huuli pyöreänä ihmeteltiin mitä siellä tein. Sieltä sain lähetteen sisätautien osastolla, mistä siis sain apuni. Lääkärini sanoi että on yleistä jonkun suolistotaudin (mahatauti, ripuli) jälkitautina saada tällainen vaiva! Kannattaa kyllä sitkeästi hakea apua! Nykyään tarkkailen koko ajan polvia, ettei vain enää turpoaisi. Todella inhottava vaiva!!
- Naprometin
Mulla todettiin helmikuussa reaktiivinen artriitti ja tullut flunssan jälkitilana. Polvet kaikkein pahin kipupaikka, vaikkakin joskus aamuisin en saa jugurttipurkkia auki kun ei sormet oikeen toimi. Kesä ja helteet vaan pahentaa tota polvikipua. Päivän jalkojen päällä olo ihan helvettiä! Mites teillä, joilla reaktiivinen artriitti ollu, oliko puhetta, että kuinka helposti tulee etenemään vaikkapa nivelreumaksi asti? Mulla lääkityksenä Naprometin 500 mg 1 x 2.
- reaktiivinen artriitti
2½ vuotta sitten salmonellan jälkitautina. Kovat säryt alaraajoissa, lähinnä nilkoissa, estivät häneltä liikkumisen akuuttivaiheessa tykkänään.
Sittemmin sairaus on pikkuhiljaa helpottanut niin että hänellä on ollut kivuttomiakin aikoja, mutta toisinaan on iltaisin kävely hyvin vaivalloista. Pienetkin muut sairaudet, flunssat ja jopa hyöteisten pistot saattavat taas pahentaa tilanteen ja viedä liikuntakyvyn. Kipukohdat ovat turvonneet ja lämpimät. Kivut eivät ole keskittyneet ainoastaan tiettyyn niveleen vaan vaivat saattavat ilmetä joskus lonkassa tai yläraajoissakin.
Kortisoonipiikkejä on pahimpina aikoina isketty niveliin mutta niistä ei pitempiaikaista apua. Lääkityksenä on ollut salazopyrin ja kipulääkkeenä joko burana tai panacod, josta ei juurikaan apua.
Tauti on diagnosoitu HUS:n reumaklinikalla mutta hoito siirretty paikalliseen terveyskeskukseen. Lääkityksen lisäksi hoidoksi suositellaan lepoa ja kylmähaudetta, kuten jääpalapusseja.
Minusta alkaa näyttämään siltä, ettei hänen reaktiivista artriittiaan saada kokonaan parannettua, vaan sen kanssa on totuttauduttava elämään, vai onko kenelläkään tietoa tai kokemusta siitä, että siitä on mahdollista täysin parantua? Onko tietoa tai kokemusta millaisella hoito-ohjelmalla saavutetaan parhaat tulokset reaktiivisen artriitin kurissa pitämiseksi? - äippä
reaktiivinen artriitti kirjoitti:
2½ vuotta sitten salmonellan jälkitautina. Kovat säryt alaraajoissa, lähinnä nilkoissa, estivät häneltä liikkumisen akuuttivaiheessa tykkänään.
Sittemmin sairaus on pikkuhiljaa helpottanut niin että hänellä on ollut kivuttomiakin aikoja, mutta toisinaan on iltaisin kävely hyvin vaivalloista. Pienetkin muut sairaudet, flunssat ja jopa hyöteisten pistot saattavat taas pahentaa tilanteen ja viedä liikuntakyvyn. Kipukohdat ovat turvonneet ja lämpimät. Kivut eivät ole keskittyneet ainoastaan tiettyyn niveleen vaan vaivat saattavat ilmetä joskus lonkassa tai yläraajoissakin.
Kortisoonipiikkejä on pahimpina aikoina isketty niveliin mutta niistä ei pitempiaikaista apua. Lääkityksenä on ollut salazopyrin ja kipulääkkeenä joko burana tai panacod, josta ei juurikaan apua.
Tauti on diagnosoitu HUS:n reumaklinikalla mutta hoito siirretty paikalliseen terveyskeskukseen. Lääkityksen lisäksi hoidoksi suositellaan lepoa ja kylmähaudetta, kuten jääpalapusseja.
Minusta alkaa näyttämään siltä, ettei hänen reaktiivista artriittiaan saada kokonaan parannettua, vaan sen kanssa on totuttauduttava elämään, vai onko kenelläkään tietoa tai kokemusta siitä, että siitä on mahdollista täysin parantua? Onko tietoa tai kokemusta millaisella hoito-ohjelmalla saavutetaan parhaat tulokset reaktiivisen artriitin kurissa pitämiseksi?...jonkin verran on aikaa viimeisimmästä viestistä, mutta aihe osui silmään joten kirjoitan omat kokemukset reaktiivisesta artriitista. Itselläni oli karmean kurkkutulehduksen jälkeen pitkittynyttä kuumeilua ja kipuilua nivelissä (lähinnä selkäranka ja polvet), ja vihdoin noin 1,5 vuoden sairastamisen jälkeen sain reaktiivinen artriitti-diagnoosin. Aluksi lääkittiin kortisonilla, sitten oxikloriinilla (sillä ei yhtään tehoa), jonka jälkeen lääkitykseksi otettiin Salatzopyriini. Omalla kohdallani Sala tehosi jo noin kuukauden käytön jälkeen - Kuumeilu ja kipuilu selvästi lievenivät ja elmämänlaatu parani. Noin vuoden käytön jälkeen olin jo lähes normaalissa kunnossa. Lopullisesti minut paransi raskaus(!!), jonka aikana kaikki oireet oikeastaan hävisivät. Lääkäri varoitteli, että synnytyksen jälkeen kun hormonitasot romahtaa voi oireet alkaa uudelleen, mutta toistaiseksi ei ole onneksi tullut takaisin (poika kohta vuoden). Olen kyllä aika kauhuissani vieläkin kun flunssan tms. yhteydessä alkaa polvia tai selkää juilia - mutta onneksi ovat aina olleet ohimeneviä kipuja. Lääkityksen muuten lopetin vasta pikkuhiljaa annosta pienentäen lopullisesti noin 3 kuukautta synnytyksestä. Salazo kun on turvallinen raskaana & imettäessä niin uskalsin sitä käyttää. Mutta kaiken kaikkeaan todella inhottava ja omalla kohdallani pitkäaikainen riesa tuo reaktiivinen artriitti oli, 3 vuotta elämästäni vajaakuntoisena:( Tsemppiä kaikille kohtalotovereille; onneksi reA ei normaalisti pitkity vaan on muutamassa kuukaudessa ohi.
- reaktiivinen artriitti
äippä kirjoitti:
...jonkin verran on aikaa viimeisimmästä viestistä, mutta aihe osui silmään joten kirjoitan omat kokemukset reaktiivisesta artriitista. Itselläni oli karmean kurkkutulehduksen jälkeen pitkittynyttä kuumeilua ja kipuilua nivelissä (lähinnä selkäranka ja polvet), ja vihdoin noin 1,5 vuoden sairastamisen jälkeen sain reaktiivinen artriitti-diagnoosin. Aluksi lääkittiin kortisonilla, sitten oxikloriinilla (sillä ei yhtään tehoa), jonka jälkeen lääkitykseksi otettiin Salatzopyriini. Omalla kohdallani Sala tehosi jo noin kuukauden käytön jälkeen - Kuumeilu ja kipuilu selvästi lievenivät ja elmämänlaatu parani. Noin vuoden käytön jälkeen olin jo lähes normaalissa kunnossa. Lopullisesti minut paransi raskaus(!!), jonka aikana kaikki oireet oikeastaan hävisivät. Lääkäri varoitteli, että synnytyksen jälkeen kun hormonitasot romahtaa voi oireet alkaa uudelleen, mutta toistaiseksi ei ole onneksi tullut takaisin (poika kohta vuoden). Olen kyllä aika kauhuissani vieläkin kun flunssan tms. yhteydessä alkaa polvia tai selkää juilia - mutta onneksi ovat aina olleet ohimeneviä kipuja. Lääkityksen muuten lopetin vasta pikkuhiljaa annosta pienentäen lopullisesti noin 3 kuukautta synnytyksestä. Salazo kun on turvallinen raskaana & imettäessä niin uskalsin sitä käyttää. Mutta kaiken kaikkeaan todella inhottava ja omalla kohdallani pitkäaikainen riesa tuo reaktiivinen artriitti oli, 3 vuotta elämästäni vajaakuntoisena:( Tsemppiä kaikille kohtalotovereille; onneksi reA ei normaalisti pitkity vaan on muutamassa kuukaudessa ohi.
Kiitos viestistäsi. Hienoa, että sairaus on kohdallasi takana päin!
Myös vaimollani raskausaika on huomattavasti lievittänyt tilannetta ja artriitti on muutenkin pysynyt suhteellisen hyvin aisoissa päivittäisellä Salazopyrillä. Oireilu on ymmärtääkseni ollut lähes olematonta.
Sairauden kroonistumiseen joidenkin kohdalla vaikuttavat käsittääkseni kuitenkin tietyt asiat, joista muistaakseni keskeisimpiä on kudostyyppi. Sikäli kuin olen ymmärtänyt vaimollani on HLAB-27 kudostyyppi, joka on muistaakseni vain noin 5 % väestöstä. Tietääkseni heidän kohdallaan riski artriitin kroonistumiseen on huomattavasti suurempi kuin muilla.
Oletko tietoinen kudostyyppiasiasta ja kuulutko itse mahdollisesti tähän riskiryhmään? - äippä
reaktiivinen artriitti kirjoitti:
Kiitos viestistäsi. Hienoa, että sairaus on kohdallasi takana päin!
Myös vaimollani raskausaika on huomattavasti lievittänyt tilannetta ja artriitti on muutenkin pysynyt suhteellisen hyvin aisoissa päivittäisellä Salazopyrillä. Oireilu on ymmärtääkseni ollut lähes olematonta.
Sairauden kroonistumiseen joidenkin kohdalla vaikuttavat käsittääkseni kuitenkin tietyt asiat, joista muistaakseni keskeisimpiä on kudostyyppi. Sikäli kuin olen ymmärtänyt vaimollani on HLAB-27 kudostyyppi, joka on muistaakseni vain noin 5 % väestöstä. Tietääkseni heidän kohdallaan riski artriitin kroonistumiseen on huomattavasti suurempi kuin muilla.
Oletko tietoinen kudostyyppiasiasta ja kuulutko itse mahdollisesti tähän riskiryhmään?Heipsan,
Kudostyyppi kohdallani on negatiivinen. Sairaalan poliklinikalla tutkimuksissa tuo näyte otettiin, jonka jälkeen lääkäri totesi, ettei reumasairaus kohdallani ole mahdollinen. Myöhemmin sitten toinen erikoislääkäri totesi, ettei noin yksioikoista päätelmää voi tehdä...
Itse muuten lueskelin taudin aktiivivaiheessa joitain jenkkijulkaisuja reaktiivisesta artriitista, jotka valoivat uskoa että paraneminen on mahdollista vaikka oireet vaan jatkuvat kuukaudesta ja vuodesta toiseen. (Tuntui, että suomalaisissa artikkeleissa todetaan, ettei kyse ole enää reaktiivisesta artriitista vaan tyyliin nivel- tai selkärankareumasta jos oireet kestää yli puoli vuotta (näin karrikoidusti sanottuna)). Yhdessä jenkkitiedejulkaisuissa luki, että 10-20 % (about muistaakseni) reaktiiviseen artriittiin sairastunutta on epäonnekasta ja kärsii oireista vielä useamman vuoden jälkeen taudin puhkeamisesta. Mutta pikkuhiljaa ne jäävät sitten kokonaan pois.
Ainiin muuten, täytyy antaa vielä vinkki miten oma oloni parani aika huomattavasti yhdessä vaiheessa kun olin pahasti kipeä. Söin kuuriluonteisesti vahvoja tulehduskipulääkkeitä, olisiko ollut jotain viikon-kahden ajan. Kantsii tietenkin tällaisissa keinoissa olla tarkka ettei tule riippuvaiseksi (ja tietenkään ei saa raskausaikana kokeilla!). Mutta itse tuntuu että sain taitettua tuolla "kuurilla" sen kivun ja tuskan selän vaikka pitkään olin sairastanut jo sitä ennen. Aiemmin en ollut paljoa noita kipulääkkeitä käyttänytkään että teho saattoi johtua siitäkin. - täälläkin
reaktiivinen artriitti kirjoitti:
2½ vuotta sitten salmonellan jälkitautina. Kovat säryt alaraajoissa, lähinnä nilkoissa, estivät häneltä liikkumisen akuuttivaiheessa tykkänään.
Sittemmin sairaus on pikkuhiljaa helpottanut niin että hänellä on ollut kivuttomiakin aikoja, mutta toisinaan on iltaisin kävely hyvin vaivalloista. Pienetkin muut sairaudet, flunssat ja jopa hyöteisten pistot saattavat taas pahentaa tilanteen ja viedä liikuntakyvyn. Kipukohdat ovat turvonneet ja lämpimät. Kivut eivät ole keskittyneet ainoastaan tiettyyn niveleen vaan vaivat saattavat ilmetä joskus lonkassa tai yläraajoissakin.
Kortisoonipiikkejä on pahimpina aikoina isketty niveliin mutta niistä ei pitempiaikaista apua. Lääkityksenä on ollut salazopyrin ja kipulääkkeenä joko burana tai panacod, josta ei juurikaan apua.
Tauti on diagnosoitu HUS:n reumaklinikalla mutta hoito siirretty paikalliseen terveyskeskukseen. Lääkityksen lisäksi hoidoksi suositellaan lepoa ja kylmähaudetta, kuten jääpalapusseja.
Minusta alkaa näyttämään siltä, ettei hänen reaktiivista artriittiaan saada kokonaan parannettua, vaan sen kanssa on totuttauduttava elämään, vai onko kenelläkään tietoa tai kokemusta siitä, että siitä on mahdollista täysin parantua? Onko tietoa tai kokemusta millaisella hoito-ohjelmalla saavutetaan parhaat tulokset reaktiivisen artriitin kurissa pitämiseksi?Sairastuin huhti-toukokuun vaihteessa pitkittyneeseen ylähengitystieinfektioon, ja toukokuun kolmannella viikolla flunssan jo vähän hellitettyä polvet alkoivat kipeytyä. Siitä ne turposivat ja kipeytyivät niin, että kesä-heinäkuussa liikkuminen alkoi jo olla todella vaikeaa, väsymys oli valtavaa ja tulehdusarvot korkealla. Tulehduskipulääkitys ei tehonnut tulehdukseen, joten heinäkuussa aloitettiin Salazopyrin. Diagnoosina reaktiivinen artriitti, vasta-aineista löytyi myös salmonellaa, jonka todennäköisesti sain oireettomasti tropiikin matkalta viime vuonna. Joten monta pöpöä on ilmeisesti ollut vaikuttamassa.
Sairastin vaikean artriitin myös 11 vuotta sitten, mutta paranin ja oireet pysyivät tähän vuoteen asti poissa. Luin Kotilääkärin reumanumerosta vuodelta 1995 vuotta sitten norjalaisesta tutkimuksesta, jossa gluteenittoman ja eläinproteiinittoman ( kofeeinittoman ja alkoholittoman) dieetin avulla oireet rauhoittuivat, vaikkakaan eivät parantaneet lopullisesti. Dieetti toimii myös itselleni, ja pysyn Salatson ja sen avulla aika lailla hyvässä kunnossa. Mutta kun poikkean ruokavaliosta, oireet pahenevat selvästi salatsopyriinistä huolimatta. Niin tai näin, vaikka dieetti onkin hankala, se on kuitenkin pienempi paha kuin maata sängyssä liikuntakyvyttömänä.
Joka tapauksessa kroonistumisen pelko väijyy takavasemmalla, ja kaipaan lenkille ja joogaan todella paljon. Toivon että joskus vielä voisin päästä hikilenkille. - minulla kokemusta
täälläkin kirjoitti:
Sairastuin huhti-toukokuun vaihteessa pitkittyneeseen ylähengitystieinfektioon, ja toukokuun kolmannella viikolla flunssan jo vähän hellitettyä polvet alkoivat kipeytyä. Siitä ne turposivat ja kipeytyivät niin, että kesä-heinäkuussa liikkuminen alkoi jo olla todella vaikeaa, väsymys oli valtavaa ja tulehdusarvot korkealla. Tulehduskipulääkitys ei tehonnut tulehdukseen, joten heinäkuussa aloitettiin Salazopyrin. Diagnoosina reaktiivinen artriitti, vasta-aineista löytyi myös salmonellaa, jonka todennäköisesti sain oireettomasti tropiikin matkalta viime vuonna. Joten monta pöpöä on ilmeisesti ollut vaikuttamassa.
Sairastin vaikean artriitin myös 11 vuotta sitten, mutta paranin ja oireet pysyivät tähän vuoteen asti poissa. Luin Kotilääkärin reumanumerosta vuodelta 1995 vuotta sitten norjalaisesta tutkimuksesta, jossa gluteenittoman ja eläinproteiinittoman ( kofeeinittoman ja alkoholittoman) dieetin avulla oireet rauhoittuivat, vaikkakaan eivät parantaneet lopullisesti. Dieetti toimii myös itselleni, ja pysyn Salatson ja sen avulla aika lailla hyvässä kunnossa. Mutta kun poikkean ruokavaliosta, oireet pahenevat selvästi salatsopyriinistä huolimatta. Niin tai näin, vaikka dieetti onkin hankala, se on kuitenkin pienempi paha kuin maata sängyssä liikuntakyvyttömänä.
Joka tapauksessa kroonistumisen pelko väijyy takavasemmalla, ja kaipaan lenkille ja joogaan todella paljon. Toivon että joskus vielä voisin päästä hikilenkille.Lukekaa omalla vastuulla, alla oma, ehkä hieman pessimistinen näkemys aiheesta(en ole lääkäri). Lisäksi oma tauti oli harvinaisen raju, joten suurimalla osalla teistä tauti/oireet helpommat.
Sairastuin 2005 suolistotulehduksen aiheuttamaan
vakavaan reaktiiviseen artriittin. Tauti oli todella raju, olin sairaalahoidossa useita viikkoja, tämänkin jälkeen usean kuukauden sairaslomalla kotona, lähes liikuntakyvyttömässä
kunnossa. SJ,lonkka,polvet, kyynär jne nivelet olivat tulehtuneet. Varsinkin alkuaikoina kivut olivat sietämättömät. Olin hyvässä fyysisessä kunnossa ennen sairastumistani, mutta ei mennyt kauan niin piti hankkia pehmuste istumista varten, luitten päällä on ikävä istua. Hoitona minulle annettiin kortisoonia, tulehduskipulääkkeitä, kalkki/d vitamiiniä ja salazopyriniä. Jos tautia ei saada kuriin, käytetään myös solusalpajaa ja jopa biloogisia lääkkeitä.
Minulla oli raajoissa aika pahoja liikeratarajoituksia joten kävin myöhemmin fysiatrisessa hoidossa. Kesti noin 8 kk saada liikeradat lähelle lähtötilannetta. Sairaalassa
(HYKS)sain todella asiallista hoitoa, ja kaikki mahdolliset tukimukset tehtiin.
Tämän jälkeen olikin aina uusi lääkäri joitten kiinnostus/ammattitaito vaihteli melkoisesti. Järjetöntä että kontrollikäyneillä on aina eri lääkäri. Siinä vaiheessa kun hoitovastuu siirtyi terveyskeskukseen, hoitovastuu sirtyi 100%itselleen.
Useimmat lääkärit vähättelevät mielestäni kroonistumisen mahdollisuudesta(erityisesti jos on HLBA27 kudostyyppi). Loppujen lopuksi oli todella vaikeaata saada syvällisempää tietoa taudista, joten käytin paljon aikaa sairasloman aikana tiedon keruuseen( lääketieteellisiä julkaisuja jne). Lähestyn aihetta HLBA27 kudostyypin omaavan potilaan kannalta, muilla taudinkuva on kekimäärin lievempi ja kroonistumsen riski vähäisempi. Rippuu mm. mistä bakteerista taudin on saannut, mutta näyttäisi siltä että pitkällä tähtäimella kroonistumisen riski on melko iso. Monet tukimukset aiheesta seurasivat potilaita melko lyhen ajan, ja suurin osa potilaista sattavat ollakin täysin oireettomia vuoden kuluttua taudin puhkeaamisesta. 5-10 vuoden kuluttua kuitenkin suurimmalla osalla HLBA27 potilaista näyttäisi olevan joitakin oireita. Keskimäärin ei vakavia, ei yleensä muutoksia nivelissä, mutta erilaisia kiputiloja esintyy paljon, erityisesti selässä.
Osalla potilaista voi kehityy selkärankareuma mutta ei esim nivelreumaa. Kroonistunut RA on
"oikea" reumatauti vaikkakin siihen ei aina näin suhtauduta.
Aino lääkitys mikä näyttäisi vaikuttavan(vähentävän)kroonistumista on 3KK hoito ciprofloxacin anttibiotilla.
Aiheesta on julkaistu 2005 suomessa kattava
tutkimus (turun yliopisto), mutta tätä tutkimusta ei näköjään reumalääkärit tunne/tunnusta koska perinteisesti on "tiedetty" että anttibiooteista ei ole RA'ssa mitään hyötyä. Näin onkin taudin alkuvaiheessa, pitkästä biootti kuurista on hyötyä vasta pitkän ajan jälkeen. Olisin itse ehdottomasti ottanut tämän kuurin jos mahdollisutta olisi tarjottu. Itse olen nykyään, polvia lukuunottamatta, melkein entisessä kunnossa. Olen kokeillut
kaikkea mahdollista ja tässä lista mistä ehkä on ollut hyötyö/ei hyötyä. Helpottaa: terveellinen monipuolinen kevyt ruokavlio, heraproteiini, runsas liikunta(paljon!), tukilihasten vahvistaminen(tämä on todella tärkeää), kortisoni, ibuprofeiini, voltareen voide(reilusti). Ei vaikutusta: lisäravinteet, salazopyrin(en ainakaan huomaanut vaikutusta).
Haittaa: alkoholi, nikotiini, runsas kofeiini, suolainen/rasvainen ruoka, liikkumattomus, huono kunto, heikot tukilihakset, kova henkinen stressi. Ikävä tauti kun joutuu elämään terveelisesti..... Kipeät polvet ja liikunta on hankala yhdistelmä, mutta minulle ne kipeytyivät myös ilman liikuntaa joten mielumin liikun. Toki kesti vuoden ennen kuin pystyin tekemään jotakin kuntoa parantavaa liikuntaa taudin puhkeamisen jälkeen.
Suurin yksittäinen juttu on ollut tuo heraproteiini. En todellakaan tiedä mihin tuo perustuu mutta tulehdusta pienetävä vaikutus oli mykistävä. Tosin minäkin löysin tuon vasta hiljattain, joten en osaa sanoaa olisiko siitä ollut vaikutusta silloin kuin tauti oli "aktiivi" vaihessa. Nautin reilun desin jauhoa maidon kanssa illalla ja ammulla polvet aivan eri tuntuiset kuin ennen. Ehkä tauti on aiheuttanut protskun imeytymishäiriön tai jotain...Punainen paketti, löytyy vaikka citymarketin hyllystä. Kannattaa kokeilla, eipä siitä haittaakaan ole muuta kun että melko kallista. Minulla vaikutus tuli jo muutamien päivien käytön jälkeen joten jos ei huomaa vaikutusta niin tuskinpa kannatta kovinkaan kauan käyttää. Oma ennusteeni ei ollut kovinkaan hyvä, enkä ehkä koskaan pääsi kokonaan eroon kaikista oireista, toisaalta pystyn jopa harrastamaan kestävyysurheilua joten asiat voisivat olla huonomminkin.
Tauti kai herkistää immuunijärjestelmää, joten uusi bakteeritulehdus voi olla huono juttu, ainakin pitää heti hoitaa. Sain itse neuvon olla matkustamatta paikoihin missä herkästi saa esim, salmonellaa, Yersenia jne joten lomamatkat suunitellan sen mukaan. Tylsää, mutta mikään lomakohde ei ole niin hieno että ottaisin turhia riskejä. - HLAB 27 pos
minulla kokemusta kirjoitti:
Lukekaa omalla vastuulla, alla oma, ehkä hieman pessimistinen näkemys aiheesta(en ole lääkäri). Lisäksi oma tauti oli harvinaisen raju, joten suurimalla osalla teistä tauti/oireet helpommat.
Sairastuin 2005 suolistotulehduksen aiheuttamaan
vakavaan reaktiiviseen artriittin. Tauti oli todella raju, olin sairaalahoidossa useita viikkoja, tämänkin jälkeen usean kuukauden sairaslomalla kotona, lähes liikuntakyvyttömässä
kunnossa. SJ,lonkka,polvet, kyynär jne nivelet olivat tulehtuneet. Varsinkin alkuaikoina kivut olivat sietämättömät. Olin hyvässä fyysisessä kunnossa ennen sairastumistani, mutta ei mennyt kauan niin piti hankkia pehmuste istumista varten, luitten päällä on ikävä istua. Hoitona minulle annettiin kortisoonia, tulehduskipulääkkeitä, kalkki/d vitamiiniä ja salazopyriniä. Jos tautia ei saada kuriin, käytetään myös solusalpajaa ja jopa biloogisia lääkkeitä.
Minulla oli raajoissa aika pahoja liikeratarajoituksia joten kävin myöhemmin fysiatrisessa hoidossa. Kesti noin 8 kk saada liikeradat lähelle lähtötilannetta. Sairaalassa
(HYKS)sain todella asiallista hoitoa, ja kaikki mahdolliset tukimukset tehtiin.
Tämän jälkeen olikin aina uusi lääkäri joitten kiinnostus/ammattitaito vaihteli melkoisesti. Järjetöntä että kontrollikäyneillä on aina eri lääkäri. Siinä vaiheessa kun hoitovastuu siirtyi terveyskeskukseen, hoitovastuu sirtyi 100%itselleen.
Useimmat lääkärit vähättelevät mielestäni kroonistumisen mahdollisuudesta(erityisesti jos on HLBA27 kudostyyppi). Loppujen lopuksi oli todella vaikeaata saada syvällisempää tietoa taudista, joten käytin paljon aikaa sairasloman aikana tiedon keruuseen( lääketieteellisiä julkaisuja jne). Lähestyn aihetta HLBA27 kudostyypin omaavan potilaan kannalta, muilla taudinkuva on kekimäärin lievempi ja kroonistumsen riski vähäisempi. Rippuu mm. mistä bakteerista taudin on saannut, mutta näyttäisi siltä että pitkällä tähtäimella kroonistumisen riski on melko iso. Monet tukimukset aiheesta seurasivat potilaita melko lyhen ajan, ja suurin osa potilaista sattavat ollakin täysin oireettomia vuoden kuluttua taudin puhkeaamisesta. 5-10 vuoden kuluttua kuitenkin suurimmalla osalla HLBA27 potilaista näyttäisi olevan joitakin oireita. Keskimäärin ei vakavia, ei yleensä muutoksia nivelissä, mutta erilaisia kiputiloja esintyy paljon, erityisesti selässä.
Osalla potilaista voi kehityy selkärankareuma mutta ei esim nivelreumaa. Kroonistunut RA on
"oikea" reumatauti vaikkakin siihen ei aina näin suhtauduta.
Aino lääkitys mikä näyttäisi vaikuttavan(vähentävän)kroonistumista on 3KK hoito ciprofloxacin anttibiotilla.
Aiheesta on julkaistu 2005 suomessa kattava
tutkimus (turun yliopisto), mutta tätä tutkimusta ei näköjään reumalääkärit tunne/tunnusta koska perinteisesti on "tiedetty" että anttibiooteista ei ole RA'ssa mitään hyötyä. Näin onkin taudin alkuvaiheessa, pitkästä biootti kuurista on hyötyä vasta pitkän ajan jälkeen. Olisin itse ehdottomasti ottanut tämän kuurin jos mahdollisutta olisi tarjottu. Itse olen nykyään, polvia lukuunottamatta, melkein entisessä kunnossa. Olen kokeillut
kaikkea mahdollista ja tässä lista mistä ehkä on ollut hyötyö/ei hyötyä. Helpottaa: terveellinen monipuolinen kevyt ruokavlio, heraproteiini, runsas liikunta(paljon!), tukilihasten vahvistaminen(tämä on todella tärkeää), kortisoni, ibuprofeiini, voltareen voide(reilusti). Ei vaikutusta: lisäravinteet, salazopyrin(en ainakaan huomaanut vaikutusta).
Haittaa: alkoholi, nikotiini, runsas kofeiini, suolainen/rasvainen ruoka, liikkumattomus, huono kunto, heikot tukilihakset, kova henkinen stressi. Ikävä tauti kun joutuu elämään terveelisesti..... Kipeät polvet ja liikunta on hankala yhdistelmä, mutta minulle ne kipeytyivät myös ilman liikuntaa joten mielumin liikun. Toki kesti vuoden ennen kuin pystyin tekemään jotakin kuntoa parantavaa liikuntaa taudin puhkeamisen jälkeen.
Suurin yksittäinen juttu on ollut tuo heraproteiini. En todellakaan tiedä mihin tuo perustuu mutta tulehdusta pienetävä vaikutus oli mykistävä. Tosin minäkin löysin tuon vasta hiljattain, joten en osaa sanoaa olisiko siitä ollut vaikutusta silloin kuin tauti oli "aktiivi" vaihessa. Nautin reilun desin jauhoa maidon kanssa illalla ja ammulla polvet aivan eri tuntuiset kuin ennen. Ehkä tauti on aiheuttanut protskun imeytymishäiriön tai jotain...Punainen paketti, löytyy vaikka citymarketin hyllystä. Kannattaa kokeilla, eipä siitä haittaakaan ole muuta kun että melko kallista. Minulla vaikutus tuli jo muutamien päivien käytön jälkeen joten jos ei huomaa vaikutusta niin tuskinpa kannatta kovinkaan kauan käyttää. Oma ennusteeni ei ollut kovinkaan hyvä, enkä ehkä koskaan pääsi kokonaan eroon kaikista oireista, toisaalta pystyn jopa harrastamaan kestävyysurheilua joten asiat voisivat olla huonomminkin.
Tauti kai herkistää immuunijärjestelmää, joten uusi bakteeritulehdus voi olla huono juttu, ainakin pitää heti hoitaa. Sain itse neuvon olla matkustamatta paikoihin missä herkästi saa esim, salmonellaa, Yersenia jne joten lomamatkat suunitellan sen mukaan. Tylsää, mutta mikään lomakohde ei ole niin hieno että ottaisin turhia riskejä.Sairastuin vuonna 2000 niveltulehdukseen, joka alkoi pitkien autolla ajettujen matkojen jälkeisenä voimakkaanan turvotuksena erityisesti polvissa. Hoitoon mentyäni alkuperäinen aiheuttaja oli jo poistunut, joten se jää ikuiseksi mysteeriksi. Liikuntakyky minulla on säilynyt koko ajan ja olenkin havainnut pyöräilyn ja hiihdon erinomaiseksi liikuntamuodoksi nivelsairaalle ihmiselle. Salazopyrin minulla ei auttanut lainkaan, joten hoitona aloitettiin metotrexaatti, joka piti taudin kurissa.
Vuoden 2005 lopulla sain pitkittyneen kuumeisen flunssan, jonka ajaksi lääkitys tuli tauottaa. Koska nivelet eivät oireilleet, lääkitystä ei aloitettu uudelleen parin kuukauden kuumetaudin nujerruttua.
Nyt olen kärsinyt pari kuukautta rintakivusta sisäänhengityksen aikana sekä aktivoituneesta artriitista. Rintakivun lääkärit yhdistivät myös artriittiin, vaikka aiemmin aktiivisia niveliä ovat olleet päkiän, polvien sekä sormien nivelet. Viikko sitten aloitettiin jälleen metotrexaattilääkitys sekä tulehduskipukuuri ja kaikki oireet ovat vähentyneet.
Täytynee hyväksyä lopunikäinen lääkitys, josta ei rahanmenon ja muutaman labrakokeen/vuosi lisäksi juurikaan muuta harmia aiheudu. Luultavasti olen liikuntakykyni saanut ylläpidettyä harrastamalla pitkäkestoisia (2-4 h) liikuntasuorituksia useita kertoja viikossa. Huolelliset alku- ja loppuvenyttelyt on muistettava!
Hoitoasioista olen kanssasi täysin samaa mieltä. Minulla oli onni löytää sama lääkäri - nyt yksityisvastaanotolta, joka hoiti minua myös aiemman akuuttivaiheen aikana.
Olen lääkäriltä kysynyt ravintoasioista, koska olen huomannut, että jotkin ruoka-ainekset pahentavat huomattavasti oireita - pahin lienee olut, josta olen joutunut luopumaan kokonaan :-[ en tiedä, osaisiko ravintoterapeutti kertoa suoraan, mitä välttää ja mitä suosia. Heraproteiinia täytyy käydä kokeilemassa - kiitos vinkistä. - Minulla kokemusta
HLAB 27 pos kirjoitti:
Sairastuin vuonna 2000 niveltulehdukseen, joka alkoi pitkien autolla ajettujen matkojen jälkeisenä voimakkaanan turvotuksena erityisesti polvissa. Hoitoon mentyäni alkuperäinen aiheuttaja oli jo poistunut, joten se jää ikuiseksi mysteeriksi. Liikuntakyky minulla on säilynyt koko ajan ja olenkin havainnut pyöräilyn ja hiihdon erinomaiseksi liikuntamuodoksi nivelsairaalle ihmiselle. Salazopyrin minulla ei auttanut lainkaan, joten hoitona aloitettiin metotrexaatti, joka piti taudin kurissa.
Vuoden 2005 lopulla sain pitkittyneen kuumeisen flunssan, jonka ajaksi lääkitys tuli tauottaa. Koska nivelet eivät oireilleet, lääkitystä ei aloitettu uudelleen parin kuukauden kuumetaudin nujerruttua.
Nyt olen kärsinyt pari kuukautta rintakivusta sisäänhengityksen aikana sekä aktivoituneesta artriitista. Rintakivun lääkärit yhdistivät myös artriittiin, vaikka aiemmin aktiivisia niveliä ovat olleet päkiän, polvien sekä sormien nivelet. Viikko sitten aloitettiin jälleen metotrexaattilääkitys sekä tulehduskipukuuri ja kaikki oireet ovat vähentyneet.
Täytynee hyväksyä lopunikäinen lääkitys, josta ei rahanmenon ja muutaman labrakokeen/vuosi lisäksi juurikaan muuta harmia aiheudu. Luultavasti olen liikuntakykyni saanut ylläpidettyä harrastamalla pitkäkestoisia (2-4 h) liikuntasuorituksia useita kertoja viikossa. Huolelliset alku- ja loppuvenyttelyt on muistettava!
Hoitoasioista olen kanssasi täysin samaa mieltä. Minulla oli onni löytää sama lääkäri - nyt yksityisvastaanotolta, joka hoiti minua myös aiemman akuuttivaiheen aikana.
Olen lääkäriltä kysynyt ravintoasioista, koska olen huomannut, että jotkin ruoka-ainekset pahentavat huomattavasti oireita - pahin lienee olut, josta olen joutunut luopumaan kokonaan :-[ en tiedä, osaisiko ravintoterapeutti kertoa suoraan, mitä välttää ja mitä suosia. Heraproteiinia täytyy käydä kokeilemassa - kiitos vinkistä.Mainitsemasi pyöräily toimii jopa aika huonoillakin polvilla. Niveliin ei kohdistu iskuja, mutta tukilihakset ja kunto paranee. Reittivalinoilla voi säätä kuormitusta.
Gluteeniton ruokavalio saattaa vähentä oireita, Kukko olut on gluteeniton.
Liitteenä linkki mainitsemaani tutkimukseen
"Effect of a three month course of ciprofloxacin on the late prognosis of reactive arthritis"
http://www.pubmedcentral.nih.gov/picrender.fcgi?artid=1754652&blobtype=pdf
HLA-B27 potilaiden osalta merkittävä ero lume ja
lääkeryhmän välillä. Tämä on varmasti saatavilla myös suomeksi.
En tiedä auttaako enää myöhemmin tuo kuuri, mutta huvittaisi kokeilla. Olisihan se myös
hienoa jos joku alan lääkäri osaisi selittää/kommentoida miksi tutkimuksen tuloksia ei implimentoida käytännössä HLA-B27 potilaille, ainakin potilaan pitäisi saada valita haluaako hän tuota lääkitystä vai ei. - HLAB27 pos
Minulla kokemusta kirjoitti:
Mainitsemasi pyöräily toimii jopa aika huonoillakin polvilla. Niveliin ei kohdistu iskuja, mutta tukilihakset ja kunto paranee. Reittivalinoilla voi säätä kuormitusta.
Gluteeniton ruokavalio saattaa vähentä oireita, Kukko olut on gluteeniton.
Liitteenä linkki mainitsemaani tutkimukseen
"Effect of a three month course of ciprofloxacin on the late prognosis of reactive arthritis"
http://www.pubmedcentral.nih.gov/picrender.fcgi?artid=1754652&blobtype=pdf
HLA-B27 potilaiden osalta merkittävä ero lume ja
lääkeryhmän välillä. Tämä on varmasti saatavilla myös suomeksi.
En tiedä auttaako enää myöhemmin tuo kuuri, mutta huvittaisi kokeilla. Olisihan se myös
hienoa jos joku alan lääkäri osaisi selittää/kommentoida miksi tutkimuksen tuloksia ei implimentoida käytännössä HLA-B27 potilaille, ainakin potilaan pitäisi saada valita haluaako hän tuota lääkitystä vai ei.Ehkäpä antibiootin nykypäiväinen käyttötarve bakteeri-infektioden hallintaan on katsottu toistaiseksi tärkeimmäksi kohteeksi. Bakteerithan käsittääkseni tulevat resistiivisiksi antibiooteille jatkuvassa käytössä.
Tämä tutkimus lienee tehty kokeellisessa mielessä, joten tämän vuoksi tuloksia ei hyödynnetä tähän tarkoitukseen. - Minulla kokemusta
HLAB27 pos kirjoitti:
Ehkäpä antibiootin nykypäiväinen käyttötarve bakteeri-infektioden hallintaan on katsottu toistaiseksi tärkeimmäksi kohteeksi. Bakteerithan käsittääkseni tulevat resistiivisiksi antibiooteille jatkuvassa käytössä.
Tämä tutkimus lienee tehty kokeellisessa mielessä, joten tämän vuoksi tuloksia ei hyödynnetä tähän tarkoitukseen.Ehkä se on noin, mutta itse olen kyllä vahvasti ennakoivan hoidon kannalla. Reaktiivinen artriitti on lähes aina bakteeri-infektion jälkiseuraus, joten antibiootti kuuluu/kuuluisi taudin hoitoon alkuvaiheessa joka tapauksessa.
Annetaanhan esim.aknen hoitoon useitten kuukasien pituisia kuureja sen kummemin resistanssi ongelmaa murehtimatta, ja RA on kuitenkin usein paljon vakavampi tauti, monella vaikutta jopa työkykyyn
Tämä tukimus ei kai ole sen kokeellisempi kuin muutkaan korkeatasoiset tutkimukset, tällaisten tutkimusten perustella hoitosuositukset/käytännöt
kehittyvät ja muuttuvat.
Itse "arvaan" että yksi syy miksi tutkimuksen tuloksia ei hyödynnetä on yksinkertaisesti se että monet alan lääkärit eivät edes tunne kyseistä tutkimusta, pelottavaa ja uskomatonta mutta totta, kysykää lääkäriltänne!
Toinen on se että vanhojen oppien mukaan reaktiivinen artriitti on melko harmiton vaiva joka mene ohi muutamassa kuukaudessa, ja antibiooteilla ei ole suurempaa merkitystä taudin kulkuun. Molemmat uskomukset johtuvat kenties turhan lyhyestä seurannasta, kroonistuminen sattaa alkaa vasta paljon myöhemmin joten kokonaiskuva on jäännyt häilyväksi.
Tämänkin tutkimuksen väliraporteissa( joitakin vuosia aikasemmin) hyötyä ei viellä havaittu joten on ymmärettävää että tilanne on mikä on.
Asiat muttuvat hitaasti, myös terveydenhuolossa, varsinkin jos joudutaan kuomoamaan vanhoja totuuksia.
Joten kiusatkaa lääkäreitänne aiheesta, ehkä se tietous pikkuhiljaa paranee, ja joku säästyy todella ikävälta kroonistumiselta. - iconic85
Minulla kokemusta kirjoitti:
Ehkä se on noin, mutta itse olen kyllä vahvasti ennakoivan hoidon kannalla. Reaktiivinen artriitti on lähes aina bakteeri-infektion jälkiseuraus, joten antibiootti kuuluu/kuuluisi taudin hoitoon alkuvaiheessa joka tapauksessa.
Annetaanhan esim.aknen hoitoon useitten kuukasien pituisia kuureja sen kummemin resistanssi ongelmaa murehtimatta, ja RA on kuitenkin usein paljon vakavampi tauti, monella vaikutta jopa työkykyyn
Tämä tukimus ei kai ole sen kokeellisempi kuin muutkaan korkeatasoiset tutkimukset, tällaisten tutkimusten perustella hoitosuositukset/käytännöt
kehittyvät ja muuttuvat.
Itse "arvaan" että yksi syy miksi tutkimuksen tuloksia ei hyödynnetä on yksinkertaisesti se että monet alan lääkärit eivät edes tunne kyseistä tutkimusta, pelottavaa ja uskomatonta mutta totta, kysykää lääkäriltänne!
Toinen on se että vanhojen oppien mukaan reaktiivinen artriitti on melko harmiton vaiva joka mene ohi muutamassa kuukaudessa, ja antibiooteilla ei ole suurempaa merkitystä taudin kulkuun. Molemmat uskomukset johtuvat kenties turhan lyhyestä seurannasta, kroonistuminen sattaa alkaa vasta paljon myöhemmin joten kokonaiskuva on jäännyt häilyväksi.
Tämänkin tutkimuksen väliraporteissa( joitakin vuosia aikasemmin) hyötyä ei viellä havaittu joten on ymmärettävää että tilanne on mikä on.
Asiat muttuvat hitaasti, myös terveydenhuolossa, varsinkin jos joudutaan kuomoamaan vanhoja totuuksia.
Joten kiusatkaa lääkäreitänne aiheesta, ehkä se tietous pikkuhiljaa paranee, ja joku säästyy todella ikävälta kroonistumiselta.Minulla todettiin RA viime kesänä kohtalaisen vaikeana (viikko kävelemättä ja kolme kuukautta saikulla) ja Hyvinkään reumatologi määräsi heti kolmen kuukauden antibioottikuurin eikä kortisonin ja särkylääkkeiden lisäksi muuta tarvinnut ottaa. Lienee kotiläksynsä tehnyt. Nyt tulehdusarvot erinomaiset jopa täysin terveelle ihmiselle mutta kivut ovat jääneet aika pahoiksi. Enempää en lääkkeitä suostu ottamaan joten täytynee harkita noita ruokavalion muutoksia.
- Minulla kokemusta
iconic85 kirjoitti:
Minulla todettiin RA viime kesänä kohtalaisen vaikeana (viikko kävelemättä ja kolme kuukautta saikulla) ja Hyvinkään reumatologi määräsi heti kolmen kuukauden antibioottikuurin eikä kortisonin ja särkylääkkeiden lisäksi muuta tarvinnut ottaa. Lienee kotiläksynsä tehnyt. Nyt tulehdusarvot erinomaiset jopa täysin terveelle ihmiselle mutta kivut ovat jääneet aika pahoiksi. Enempää en lääkkeitä suostu ottamaan joten täytynee harkita noita ruokavalion muutoksia.
Hienoa että tuo antibiootti on vihdoin otettu käyttöön! Suurin hyöty on pitkän aikavälin enuusteessa joka on HLAB27 potilaiila ei niin hyvä. Tsemppiä, sinulla ollut myös aika raju versio taudista. Kipujen kanssa mennään edelleen mutta viime viikolla pyöräilin noin 300 KM, joten ei tässä rullatuolissa olla.
Proteiniakin parempi vinkki: en tidä missä kipusi ovat, mutta käy fysioterapistin kanssa läpi lihaskunto ja kordinaatio. Kipu esim polvissa aiheuttaa jopa muutamassa viikossa haitallisia virheitä liikeradoissa ja myös lihasvoima heikkenee erittäin nopeasti. Kun nivelet muutenkin kipeät, heikot lihakset pahentavat tilannetta paljonkin. Lääkarit eivät juurikaan kiinitä asiaan huomiota. Minulla huomattiin vasta 3 vuoden vaihtelevienpolvikipujen jälkeen että reisilihaksien toiminta pahasti puuttellista. Reisilihas tukee /ohjaa polvilumpiota. Jumppaaminen vie paljon aikaa, hermoja ja ehkä rahaakin(kotona tehtynä liikkeet menee usein hieman väärin), ja kivuiltakaan ei välty. Mutta rajun taudin jälkeen en usko että päsee lähelläkään lähtötilannetta ilman ohjattua fysioterapiaa. Kannatta maksaa itse jos ei saa julkisilta lähetettä. Aika kornia mutta en ole koskaa aikaisemmin käyttänyt niin paljon aikaa liikuntaan ja jumppamiseen kuin tuon taudin jälkeen...... - en toivo kenellekään...
Minulla kokemusta kirjoitti:
Hienoa että tuo antibiootti on vihdoin otettu käyttöön! Suurin hyöty on pitkän aikavälin enuusteessa joka on HLAB27 potilaiila ei niin hyvä. Tsemppiä, sinulla ollut myös aika raju versio taudista. Kipujen kanssa mennään edelleen mutta viime viikolla pyöräilin noin 300 KM, joten ei tässä rullatuolissa olla.
Proteiniakin parempi vinkki: en tidä missä kipusi ovat, mutta käy fysioterapistin kanssa läpi lihaskunto ja kordinaatio. Kipu esim polvissa aiheuttaa jopa muutamassa viikossa haitallisia virheitä liikeradoissa ja myös lihasvoima heikkenee erittäin nopeasti. Kun nivelet muutenkin kipeät, heikot lihakset pahentavat tilannetta paljonkin. Lääkarit eivät juurikaan kiinitä asiaan huomiota. Minulla huomattiin vasta 3 vuoden vaihtelevienpolvikipujen jälkeen että reisilihaksien toiminta pahasti puuttellista. Reisilihas tukee /ohjaa polvilumpiota. Jumppaaminen vie paljon aikaa, hermoja ja ehkä rahaakin(kotona tehtynä liikkeet menee usein hieman väärin), ja kivuiltakaan ei välty. Mutta rajun taudin jälkeen en usko että päsee lähelläkään lähtötilannetta ilman ohjattua fysioterapiaa. Kannatta maksaa itse jos ei saa julkisilta lähetettä. Aika kornia mutta en ole koskaa aikaisemmin käyttänyt niin paljon aikaa liikuntaan ja jumppamiseen kuin tuon taudin jälkeen......Omat kokemukseni reaktiivisesta artriitista ovat ärhäkät, enkä toivo kyseistä tautia kenellekään.
Minulla alkoi kyseinen vaiva vuonna 2001. Aiheuttavaa tekijää ei koskaan löydetty, en siis (ainakaan tietoisesti) sairastanut mitään tulehdusta, sukupuolitautia tms. Mahdolliset taudin aiheuttajat kuitenkin tutkittiin hoitoon hakeuduttuani. HLA-B27-positiivisuus kuitenkin löytyy minulta...
Vaiva alkoi lievästi oireilemaan hieman ennen Kauko-Itään suuntautuvaa matkaani 2001. Reaktiivinen artriitti ilmeni minulla yhdessä nivelessä, polvessa, joka turposi PAHASTI lentokoneessa matkalla Itään (polvi oli hieman kipeä ja hieman turvonnut ennen matkaa). Luonnollista olisi tietysti ollut että vaiva olisi alkanut Kauko-Idässä, jossa olisin hyvin voinut saada salmonellan tms. tautia aktivoivan bakteerin, mutta se alkoi jo menomatkavaiheessa.
Polvi turposi erittäin nesteiseksi, joten kävely oli lähes mahdotonta. Suomeen palattuani minua pompoteltiin läpi monia eri yksityisiä ja kunnallisia lääkäreitä, ennen kuin tauti diagnosoitiin. Polvi ehdittiin jo siinä välissä tähystää ja poistaa synoviittia polvesta, otettiin nestettä useaan kertaan ja laitettiin kortisonipistoksia tilalle. Olin siinä kunnossa, etten pystynyt kävelemään ilman kainalosauvoja lähes vuoteen, polven liikerata oli erittäin rajoittunut nesteisyyden ja kovan tulehduksen vuoksi. Olin ollut aktiiviurheilija tähän saakka, joten elämänmuutos oli melkoinen.
Lopulta minut ohjattiin reumapolille, jossa tauti viimein diagnosoitiin ja määrättiin Salazopyrin- ja kortisonilääkitys. Vuonna 2004 polvi alkoi rauhoittumaan ja Salazopyrin-lääkitystä alettiin purkamaan. Polvi kuitenkin alkoi oireilemaan voimakkaasti uudelleen muutaman kuukauden jälkeen ja lääkitys käynnistettiin uudestaan. Nestettä poistettiin ja kortisonia piikitettiin tilalle useita, useita kertoja.
Koko tänä aikana en ollut pystynyt menemään kyykkyyn tai juoksemaan (edes hölkkäämään), sillä heti näitä yrittäessäni polvessa tuntui pistävää kipua. Polvesta kuului myös melkoinen "rutina" kyykkyyn yrittäessä.
Reumapolilla oli tarkoitus aloittaa vuoden 2004 loppupuolella osmiumhappohoito tulehduksen lievittämiseksi (niveleen pistetään happoa, joka yleensä rauhoittaa tulehduksen jopa useiksi vuosiksi). Tämä jäi kuitenkin haaveeksi, sillä urheiluaikoina syntynyt Bakerin kysta (polviniveleeseen syntyvä pullistuma) esti tämän operaation: Bakerin kysta olisi voinut repeytyä ja happo vuotaa pohkeeseen syövyttäen siellä sellaista mitä ei pitäisi..
No, jatkoin Salazopyrin lääkitystä entiseen malliin ja tyydyin kohtaloon, että juoksuni oli juostu. Jostain syystä polvikivut alkoivat pikkuhiljaa hellittämään ja tänä keväänä (v. 2008) pystyin jo hölkkäilemään. Olin alkanut vähentää lääkitystä jo n. vuosi aiemmin, sillä kuvittelin että olin vihdoin pääsemässä vaivasta eroon.
Nyt kun en ole vajaaseen vuoteen syönyt lääkkeitä ja olen puolisen vuotta pystynyt hölkkäilemään, polveni turposi taas.
En tiedä mikä sen aina laukaisee, mutta kyllä tämä tauti taitaa minun kohdallani olla sen verran kroonistunut, etten uskalla lääkkeitä lopettaa tai vähentää.
Aiemmissa kirjoituksissa tällä palstalla oli mielenkiintoisia ruokavaliovinkkejä jne, joita aion kokeilla auttaisivatko ne vaivaani.
Tsemppiä kaikille niille jotka tuskailevat tämän vaivan kanssa! Onneksi niitäkin kausia on, jolloin voit iloita pienistäkin asioista kuten esim. jalan suoristamisesta... - Minulla kokemusta
en toivo kenellekään... kirjoitti:
Omat kokemukseni reaktiivisesta artriitista ovat ärhäkät, enkä toivo kyseistä tautia kenellekään.
Minulla alkoi kyseinen vaiva vuonna 2001. Aiheuttavaa tekijää ei koskaan löydetty, en siis (ainakaan tietoisesti) sairastanut mitään tulehdusta, sukupuolitautia tms. Mahdolliset taudin aiheuttajat kuitenkin tutkittiin hoitoon hakeuduttuani. HLA-B27-positiivisuus kuitenkin löytyy minulta...
Vaiva alkoi lievästi oireilemaan hieman ennen Kauko-Itään suuntautuvaa matkaani 2001. Reaktiivinen artriitti ilmeni minulla yhdessä nivelessä, polvessa, joka turposi PAHASTI lentokoneessa matkalla Itään (polvi oli hieman kipeä ja hieman turvonnut ennen matkaa). Luonnollista olisi tietysti ollut että vaiva olisi alkanut Kauko-Idässä, jossa olisin hyvin voinut saada salmonellan tms. tautia aktivoivan bakteerin, mutta se alkoi jo menomatkavaiheessa.
Polvi turposi erittäin nesteiseksi, joten kävely oli lähes mahdotonta. Suomeen palattuani minua pompoteltiin läpi monia eri yksityisiä ja kunnallisia lääkäreitä, ennen kuin tauti diagnosoitiin. Polvi ehdittiin jo siinä välissä tähystää ja poistaa synoviittia polvesta, otettiin nestettä useaan kertaan ja laitettiin kortisonipistoksia tilalle. Olin siinä kunnossa, etten pystynyt kävelemään ilman kainalosauvoja lähes vuoteen, polven liikerata oli erittäin rajoittunut nesteisyyden ja kovan tulehduksen vuoksi. Olin ollut aktiiviurheilija tähän saakka, joten elämänmuutos oli melkoinen.
Lopulta minut ohjattiin reumapolille, jossa tauti viimein diagnosoitiin ja määrättiin Salazopyrin- ja kortisonilääkitys. Vuonna 2004 polvi alkoi rauhoittumaan ja Salazopyrin-lääkitystä alettiin purkamaan. Polvi kuitenkin alkoi oireilemaan voimakkaasti uudelleen muutaman kuukauden jälkeen ja lääkitys käynnistettiin uudestaan. Nestettä poistettiin ja kortisonia piikitettiin tilalle useita, useita kertoja.
Koko tänä aikana en ollut pystynyt menemään kyykkyyn tai juoksemaan (edes hölkkäämään), sillä heti näitä yrittäessäni polvessa tuntui pistävää kipua. Polvesta kuului myös melkoinen "rutina" kyykkyyn yrittäessä.
Reumapolilla oli tarkoitus aloittaa vuoden 2004 loppupuolella osmiumhappohoito tulehduksen lievittämiseksi (niveleen pistetään happoa, joka yleensä rauhoittaa tulehduksen jopa useiksi vuosiksi). Tämä jäi kuitenkin haaveeksi, sillä urheiluaikoina syntynyt Bakerin kysta (polviniveleeseen syntyvä pullistuma) esti tämän operaation: Bakerin kysta olisi voinut repeytyä ja happo vuotaa pohkeeseen syövyttäen siellä sellaista mitä ei pitäisi..
No, jatkoin Salazopyrin lääkitystä entiseen malliin ja tyydyin kohtaloon, että juoksuni oli juostu. Jostain syystä polvikivut alkoivat pikkuhiljaa hellittämään ja tänä keväänä (v. 2008) pystyin jo hölkkäilemään. Olin alkanut vähentää lääkitystä jo n. vuosi aiemmin, sillä kuvittelin että olin vihdoin pääsemässä vaivasta eroon.
Nyt kun en ole vajaaseen vuoteen syönyt lääkkeitä ja olen puolisen vuotta pystynyt hölkkäilemään, polveni turposi taas.
En tiedä mikä sen aina laukaisee, mutta kyllä tämä tauti taitaa minun kohdallani olla sen verran kroonistunut, etten uskalla lääkkeitä lopettaa tai vähentää.
Aiemmissa kirjoituksissa tällä palstalla oli mielenkiintoisia ruokavaliovinkkejä jne, joita aion kokeilla auttaisivatko ne vaivaani.
Tsemppiä kaikille niille jotka tuskailevat tämän vaivan kanssa! Onneksi niitäkin kausia on, jolloin voit iloita pienistäkin asioista kuten esim. jalan suoristamisesta...Ikävä että tuollainen on sinullekkin osunut kohdalle. Oma elämä jakautuu ennen/jälkeen. Tällähetkellä ei mene ihan putkeen minullakaan ...rupesi polvet taas vaivaamaan, oireet ei alussa tuntunut reumaattisilta. RTG kuvat lääkärin mukaan ok(RTG kuvilla ei tee mitään rustovaurio analyysissä) Monien vaiheitten jälkeen pääsin MIR kuvauksiin, tyly tuomio että lumpion rusto lähes poissa. Orttopedin mukaan syynä tod näk kemialinen reaktio(artriitti). Liikunta jäi pitkäksi aikaa, samalla kuin kunto laski alko vanhat kolotukset, nykyään kipuja myös sormissa jne. Saldo :
-artroosi/nivelrikko polvilumpiossa
- epämääräinen niveltulehdus
- krooninen kipu aiheuttanut ns "hermokipua"
- bonuksena jalkojen lihas hermotuksessa jotakin häikkää mutta neurologi ei osannut sano sen tarkemmin.
- hyvänä päivänä kävelen kuin ahtisaari...
No, positiivisena asiana voisi mainita että lääkärimaksut/tutkimukset on pääsääntöisesti saatu työpaikalla hoidettua( no, työmatkalla tämän taudin sainkin). Hyvänä asiana myös että turvotusta ei esinny, liikeradat ok. Edes lepokipua ei ole. Mutta.... auta armias kun jalka osuu maahan, välillä sattuu aivan pirusti, joskus vaan paljon. No, on josku parempia päiviä jolloin olo lähes normaali. Hyvänä juttuna mainitsen myös sen että orttopeedi oli loistava ja laittoi kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin, suraavaksi pääsen taas reumatoogille. Popsin hermokipuläkkeitä ja ibuprofeinia, toivottavasti saisin jotakin tehokkampaa, kumpikan ei vaikuta paljonkaan.
"Ei helpolle tapaukselle", luopumisen tuskasi on varmaan valtava. Itse en tidä mitenpäin olisin koska juoksut on juostu, olin kuitenkin vaan kuntoilia vaika muutama marakin tuli vedettyä. Voin vaan kuvitella sinun kohdallasi miltä tuntuu... Nykyään käytetään parempiakin lääkkeitä kuin Salazopyrin. Omallta osaltani en ole varma että sillä oli mitään vaikutusta, tauti tulee ja menee joka tapauksessa. Haluan kokeilla solusalpaajaa, esim trexania jos saan, aika näyttää. Veriarvoissa ei näy mitään, ei edes tulehdusta, joten teknisesti ottaen minulla ei ole mitään tulehdusta, mutta tosiasiassa niveltulehdukset ei aina näy veriarvoissa, kai... - pekkanen
Syön pahaillaan Napromedinia ja ei paljon auta mutta jotakin on syötävä.Koska kivulias olo on.
- yks vaan
Minulla kokemusta kirjoitti:
Ikävä että tuollainen on sinullekkin osunut kohdalle. Oma elämä jakautuu ennen/jälkeen. Tällähetkellä ei mene ihan putkeen minullakaan ...rupesi polvet taas vaivaamaan, oireet ei alussa tuntunut reumaattisilta. RTG kuvat lääkärin mukaan ok(RTG kuvilla ei tee mitään rustovaurio analyysissä) Monien vaiheitten jälkeen pääsin MIR kuvauksiin, tyly tuomio että lumpion rusto lähes poissa. Orttopedin mukaan syynä tod näk kemialinen reaktio(artriitti). Liikunta jäi pitkäksi aikaa, samalla kuin kunto laski alko vanhat kolotukset, nykyään kipuja myös sormissa jne. Saldo :
-artroosi/nivelrikko polvilumpiossa
- epämääräinen niveltulehdus
- krooninen kipu aiheuttanut ns "hermokipua"
- bonuksena jalkojen lihas hermotuksessa jotakin häikkää mutta neurologi ei osannut sano sen tarkemmin.
- hyvänä päivänä kävelen kuin ahtisaari...
No, positiivisena asiana voisi mainita että lääkärimaksut/tutkimukset on pääsääntöisesti saatu työpaikalla hoidettua( no, työmatkalla tämän taudin sainkin). Hyvänä asiana myös että turvotusta ei esinny, liikeradat ok. Edes lepokipua ei ole. Mutta.... auta armias kun jalka osuu maahan, välillä sattuu aivan pirusti, joskus vaan paljon. No, on josku parempia päiviä jolloin olo lähes normaali. Hyvänä juttuna mainitsen myös sen että orttopeedi oli loistava ja laittoi kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin, suraavaksi pääsen taas reumatoogille. Popsin hermokipuläkkeitä ja ibuprofeinia, toivottavasti saisin jotakin tehokkampaa, kumpikan ei vaikuta paljonkaan.
"Ei helpolle tapaukselle", luopumisen tuskasi on varmaan valtava. Itse en tidä mitenpäin olisin koska juoksut on juostu, olin kuitenkin vaan kuntoilia vaika muutama marakin tuli vedettyä. Voin vaan kuvitella sinun kohdallasi miltä tuntuu... Nykyään käytetään parempiakin lääkkeitä kuin Salazopyrin. Omallta osaltani en ole varma että sillä oli mitään vaikutusta, tauti tulee ja menee joka tapauksessa. Haluan kokeilla solusalpaajaa, esim trexania jos saan, aika näyttää. Veriarvoissa ei näy mitään, ei edes tulehdusta, joten teknisesti ottaen minulla ei ole mitään tulehdusta, mutta tosiasiassa niveltulehdukset ei aina näy veriarvoissa, kai...Kiva kuulla, että muillakin on samankaltaisia kokemuksia kuin itselläni. Itselläni oireet alkoivat lähes yhdessä yössä n. 8 vuotta sitten. Aamulla vain huomasin, etten juurikaan päässyt liikumaan, polvet olivat niin pahasti tulehtuneet. Kivut olivat järkytävät. Vaikeinta vaihetta kesti n. 1,5 vuotta tulehdusten kiertäessä lähes koko kehon pariin kertaan. Tämän jälkeen saikin melkein opetella uudestaan kävelemään, jalat olivat niin tunnottomat. Minullakaan missän vaiheessa tulehdusarvot eivät kohonneet ja veriarvot olivat myös ok. Luuydinnäytteestä löytyi viimein jotain muutoksia. Reumalääkitys jouduttiin kuitenkin lopettamaan haittavaikutusten takia. Toipumiseen meni monta vuotta, vieläkään en pysty juurikaan juoksemaan. Liikunta on rajoittunut lähinnä rauhallisempiin lajeihin, kuten esim. joogaan ja venyttelyyn. Vaudikkaammista lajeista saan enää haaveilla :(. Asia mikä kuitenkin harmittaa ehkä kaikkein eniten on se, että myös ihmissuhteet joutuivat koetukselle. Mutta päivä kerrallaan.. mahtuu elämään myös hyviäkin puolia :)
- pekkanen
Olen sairastanut selkäranka reumaa v.1996 sain niaknoosin 2000 vuonna vahvistus kyllä on Spodylosi artopatia
se voi aiheuttaa kaikissa nivelissä oireita enemän ja vähemmän. Minulla rintarangassa,ranteissa selässä ja lonkkissa, polvissa,jalkateränivelissä olkapäisssä.Olen sanut hoidoksi tulehduskipulääkeitä, Salsopyri En. Tulehdusta poistavaa lääkettä se ei parane koskaan välillä parempi toisinaan vaikeampi.T:Pekkanen- 1
Mulla alkanut jokainen nivel kipuilemaan pahasti. Nilkat, polvet, lonkat, selkä, olkapäät, kyynerpäät ja kaikki käsien/sormien nivelet ovat kipeät ja välillä jäykät. Turvotusta oli pienen hetken sormien nivelissä, mutta muuten ei turvotuksia nivelissä (muualla kropassa kyllä). Reumapolilla otettiin röntgenit jalkateristä ja ranteista alaspäin ja kaikki oli ok. Myös verikokeet ok verihiutalearvoa lukuunottamatta, joka hiukan koholla. Ei tulehdusta eikä lääkäri osannut sanoa mitään. Olen 30 vuotias ja pelottaa mikä vaivaa ja voinko elää normaalisti enään, vai kärsinkö selittämättömistä nivelkivuista koko ikäni. Kilpirauhas arvot viittaisivat vähän vajaatoimintaan ja sain koelääkityksen siihen, mutta mitä tämä nivelvaiva voisi olla? En ole mielestäni sairastanut mitään "laukaisevaa" sairautta.
- äh
Mulla alkoi polvi oireilla, turposi ja oli tosi kipeä! Kävin monella lääkärillä, söin kipulääkkeitä kourakaupalla. Kunnes pääsin reumalääkärille. Siellä diagnosoitiin yersinian aiheuttama reaktiivinen artriitti. Aloitettiin Salazopyrin ja kortisoni. Tulehdusarvot reilusti koholla. Nivelnesteessä reilusti tulehdussoluja. Alkuun tuntui, että lähtee helpottamaan. Sitten alkoi oireilla toinenkin polvi, molemmat nilkat. Tyhjennetty niveliä ja pistetty kortisonia useamman kerran. Sairaslomalla olin yli 2kk. Nyt myöhemmin on tullut lisää oireita, ranteet ja peukalot, päkiä kipeytyneet. Ja tulehdusarvot lähteneet uudelleen nousuun. Nyt syön kortisonin ja Salan lisäksi Trexanea ja Oxiklorinia. Kipulääkkeet käytössä koko ajan, ei puhettakaan, että niitä pystyisi vähentämään. Kaikki tämä kestänyt 5kk, eikä loppua näy. Lääkkeistä ei ole onneksi tullut muita sivuvaikutuksia kuin lievää pahanolon tunnetta. Mutta sehän on pieni haitta, jos niistä avun saisi! Ei auta, kun odottaa! Uinti on onneksi ollut mieltä piristävää, ja kevyttä nivelille!
- ViaDolores
Täällä myös yksi.
Tarkemmin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10231552
Uudempi antibiootti Roxithromycin, 1kk kuurina autto.
On kuin olis 4kk flussa ohi, ja pelkona että tulee takaisin.
Oliskohan se 2-3kk kuuri ollut sittenkin tarpeellinen?
Kortisoonia vielä menossa.
Nivelet kipeät ja nivelrikko, turvotusta ei kuitenkaan ole ollut.
Vielä toivon että homma olis ohi kun vuosi tulee vaivoista täyteen. - HLA-B27-pos. N84
Itselläni oli tammikuussa -11 vasen polvi tosi kipeä ja turvonnut.Lääkäri vaan koko ajan hoki että;mihin olet satuttanut polven,oletko kaatunut?jne. Polvessa oli nestettä ja se otettiin pois ja sain kortisonipiikin. Syyskuussa -11 oikea isovarvas turposi ja kipeytyi niin että olin kaksi ja puoli viikkoa sairaslomalla koska en voinut astua jalalla normaalisti.Samalla kerralla tuli nivelkipua vasempaan peukaloon(joka meni ohi parissa päivässä).Pääsin reumalääkärille joka kertoi että minulla on reaktiivinen artriitti.HLA-B27-positiivisuus löytyi kokeissa.Määräsi Arcoxia 90mg. Nyt oikea leukanivel ollut kipeä viikon,arcoxia ei auta,lääkäriin en päässyt tänään(verikokeisiin kylläkin).Nyt samalla ollut ranteessa kipua(kesti pari päivää mutta ranteeseen jäi patti).Syöminen on hankalaa,samoin hampaiden pesu.Illalla varsinkin turvotusta enemmän(ei näy ulospäin),tuntuu että kuulo heikentynyt vähän oikealla puolella,pahimmillaan kipu on korvan juuressa asti..Ihmettelen että tuli nyt tulehdus koska en ole ollut sitten syyskuun jälkeen ollenkaan kipeä(ei flunssaa,ei mitään)...Syyskuussa -11 kun oli se varpaan niveltulehdus niin se alkoi ihotulehduksen jälkeen. Onko muilla ollut leukanivelessä tulehdusta? Tuntuu että terveyskeskuksessa ei olla kovinkaan kiinnostuneita(yllätys!)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1006494
Nikkalassa vauhdilla nokka kohti taivasta
Mitähän Darwin sanoisi näistä 4 suomalaisesta, jotka kävivät Haparandan puolella näyttämässä, kuinka Suomi auto kulkee t303883törniöläiset kaaharit haaparannassa
isäpapan autolla kaahatta 270 km/h metsään https://www.lapinkansa.fi/nsd-kaksi-suomalaista-kuoli-kolarissa-haaparannall/283280Sitä saa mitä tilaa Perussuomalaiset!
https://yle.fi/a/74-20160212 SDP:n kannatus se vain nousee ja Keskusta on kolmantena. Kokoomus saanut pienen osan persu3781783- 331408
- 271350
Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän
Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi471033Anteeksi kulta
En oo jaksanut pahemmin kirjoitella, kun oo ollut tosi väsynyt. Mut ikävä on mieletön ja haluisin kuiskata korvaasi, hyv11986Perttu Sirviö laukoo täydestä tuutista - Farmi Suomi -kisaajista kovaa tekstiä "Pari mätää munaa..."
Ohhoh, Farmilla tunteet alkaa käydä kuumana, kun julkkiksia tippuu jaksosta toiseen! Varo sisältöpaljastuksia: https:11910- 42879