Tutkija puoskaribisneksestä

Jälejmpänä juttu kokonaankin. Minne hypnoosi sijoittuu? Suhteessa potilasoikeuksiin? Suhteessa vaihtoehtohoitoliikkeisiin kuten maallikkoterapialiikkeisiin? Suhteessa valvottuun sosiaali- ja terveydenhuoltoon?

Vapaa Ajattelija 6/2001

--------------------------------------------------
Puoskarointi käy kaupan

Pelkkään mielikuvitukseen ja taikauskoon perustuva uskomuslääkintä syö varoja lääketieteellisesti perustellulta julkiselta terveydenhuollolta, jos sen päästää vapaasti temmeltämään, varoittaa dosentti Markku Myllykangas. ” Uskomuslääkinnän, ufojen, astrologian, selvänäkemisen ja tarot-korttien yleistymisen myötä olemme valaistuksen sijaan palaamassa takaisin keskiaikaiseen pimeyteen”, hän kirjoittaa. Myllykangas arvelee kuitenkin, että taloudelliset realiteetit terveydenhuollossa saattavat yllättää hurjimmat hörhöilijät.
---------
Muinoin luuloteltiin sairauksien aiheutuvan yliluonnollisista tekijöistä, pahoista hengistä. Lääketiede ja uskonto nivoutuivat yhteen ja sairaus oli synnin palkka. Papit ja poppamiehet leikkivät lääkäriä ja niin sanotut hoidot olivat epämääräistä magiaa. Pikku hiljaa lääkintä katkoi kahleensa uskontoon ja tieteellinen ja kokeellinen lääketiede alkoi kehittyä. Sittemmin sairauksien hoidon tehokkuus osaltaan häivytti käsitykset tautien yliluonnollisesta alkuperästä, tosin vain pinnallisesti.
Suurvalta-Ruotsissa tehtiin jo vuonna 1663 hyvin merkittävä terveydenhuollon innovaatio, kun perustettiin Collegium Medicorum eli lääkärikollegio. Lääkärikollegio oli tavallaan valtion keskusvirasto, joka ohjasi ja valvoi terveydenhuoltoa eli apteekkilaitosta sekä kätilöiden ja lääkäreiden ammatinharjoittamista. Terveydenhuollon ammattilaisilta vaadittiin tehtävään soveltuvaa ammattikoulutusta ja viranomainen valvoi heidän toimiaan. Uskomuslääkinnän näkökulmasta lääkärikollegion perustamisessa oli oleellista se, että jo satoja vuosia sitten terveydenhuolto erotettiin puoskaroinnista.

Tieteen, erityisesti lääketieteen saavutukset ovat kiistattomat. Silti sairauksien selitysmalleihin ja parantamiseen kietoutuu yhä lääketieteellisten totuuksien lisäksi uskonnollismystisiä tekijöitä, järkeä korostavissa länsimaissakin. Kriittiseen ajatteluun ja kokeelliseen tutkimukseen perustuvan lääketieteen rinnalla rynnii jatkuvasti paisuva joukko mitä vaihtoehtoisimpia parannusilveilyjä, uskomuslääkintää eli puoskarointia. Suomessa on yleistynyt myös monia riskejä sisältävä uskonnollinen ihmeparantaminen.

Uskomuslääkinnän, ufojen, astrologian, selvänäkemisen ja tarot-korttien yleistymisen myötä olemme valaistuksen sijaan palaamassa takaisin keskiaikaiseen pimeyteen. Kun John F. Kennedy Jr:n ohjaama kone syöksyi taannoin mereen, otsikoi Nelonen TV-uutisensa mystisesti: ”Kirous Kennedyjen suvun yllä?” Tosin suvun epäonni selittyi pian nykyaikaan paremmin soveltuvalla ”Kennedy-geenillä”.

Uskomuslääkinnässä vain lumevaikutusta
Paljosta tutkimuksesta huolimatta uskomuslääkinnässä on todettu vain lumevaikutusta. Se tepsii korkeintaan aivastuksesta johtuvaan sielunmenetykseen. Kuitenkin näytöksi uskomuslääkinnän tehosta riittävät ihmisten väitetyistä ihmeparanemisista ja yksittäisistä kokemuksista tehdyt yleistävät päätelmät, sokea usko. Samoin uskomuslääkinnälliset diagnoosimenetelmät tunnistavat sairauden yhtä epäluotettavasti kuin sattuma. Pelkällä lumevaikutuksella rahastaminen on täysin epäeettistä. Puoskarit rikkovat lakia jatkuvasti kaupittelemalla diagnooseja, sillä lain mukaan vain laillistettu lääkäri voi tehdä taudinmäärityksiä.

Uskomuslääkinnän suosio ei perustu niinkään siihen, että ihmiset olisivat tyytymättömiä lääketieteeseen vaan pikemminkin siihen, että he ovat ihastuneet puoskareiden eriskummallisiin hoitofilosofioihin. Ani harvat turvautuvat kuitenkin pelkästään uskomuslääkintään ? käärmeöljyihin ja taikavarpuihin. Valtaosa uskomuslääkinnällisiä palveluja käyttävistä käyttää myös lääketieteellisiä hoitoja, mutta paraneminen selitetään helposti uskomuslääkinnän hoidoista johtuvaksi.
Terveydenhuollon ammattilaiseksi kouluttautuminen kestää vuosia ja vaatii jatkuvaa lisä- ja täydennyskoulutusta. Puoskariksi, nöyräksi jumalan välikappaleeksi pätevöidytään yleensä vain rupeamalla ryhtymään, usein ylhäältä saadun lähetyskäskyn riivaamana.

Mediassa ”hullut päivät”
Puoskarien palvelujen käyttöön yllyttävässä, median pyörittämässä aivopesussa käytetään nokkelasti hyväksi julkkisten turmiollista vaikutusta rahvaaseen. Nancy Reaganin rintasyöpää hoidettiin aikoinaan radikaalilla rinnanpoistoleikkauksella valtaisan julkisuuskohun säestämänä, mistä seurasi se, että seuraavan puolen vuoden aikana rintasyöpää sairastaville naisille tehtiin neljännes aiempaa enemmän radikaaleja rinnanpoistoleikkauksia rinnan säästävien leikkausten sijaan. Kun Nancy-huuma haihtui, leikkauskäytännötkin palautuivat ennalleen.

Presidentti Ronald Reaganin pääneuvonantajia olivat astrologit. Britannian pääministerin Tony Blairin puolisolla Cheriellä on oma suosikkiguru, jonka vaihtoehtoisia terapioita tarjoavan holistisen keskuksen rouva Blair kävi äskettäin ”ilahtuneena” avaamassa Lontoossa. Kyseessä on temppeli, jossa parantavina voimina käytetään oletettuja magneettikenttiä ja itämaista hengellistä karmaa. Lehtitietojen mukaan kyseinen guru on rohkaissut rouva Blairia muun muassa käyttämään korvassaan akupunktioneulaa, jollaista myös prinsessa Dianan väitettiin käyttäneen säännöllisesti.

Julkkis näkee, kokee ja tekee yleensä mitä tahansa, mikä vain palauttaa hänet takaisin julkisuuteen viikon poissaolon jälkeen. Seura-lehti (35/1998) tiesi kertoa, että laulaja Marion Rungin elämä on seestynyt tutun astrologin hänelle paljastamien menneiden elämien ymmärtämisen myötä. Horoskooppitehtailija kun oli paljastanut, että ihminen tuo jokaisesta eletystä elämästään jotain myös nykyhetkeen. Niinpä Rungkin uskoi olevansa erakkoluonne, koska hän oli aiemmissa elämissään ollut muun muassa Kanadassa erakkona elänyt intiaani ja nunna. Hän oli horoskooppitehtailijan mukaan myös työskennellyt jossain aikaisemmassa elämässään sairaanhoitajana Britanniassa. Siksi hänet olikin aina siellä lomaillessa vallannut tunne, että hän ”oli tullut takaisin kotiin”. Seuran mukaan Rund oli myös ”hurjan kiinnostunut lääkkeistä, mitä ne sisältävät, ja siitä, että perhe otti ne varmasti ajallaan”.

Samassa lehdessä Jari Sillanpää kertoo setvivänsä minuuttaan meedioitten avulla. Vesa-Matti Loiri ottaa kuulemma vastaan tietoa itsensä ulkopuolelta. Tuija Piepponen on vanhaa tietäjäsukua ja hänelle muun muassa ennalta näkeminen on yhtä luonnollinen asia kuin vanhan kansan luonnon merkkien tuntemus ja niiden tulkinta. Tarja Ylitalo taas näkee enneunia ja sanoo kokeneensa käsiensä kautta virranneen parannuksen. Hän oli saanut myös nähdä konkreettisia tuloksia rukouksen parantavasta voimasta. Katri-Helenalla on kokemusta automaattikirjoituksesta.

Enkeleitten kanssa pelehtivän Satu Silvon televisio-ohjelma Satua ja totta punoi taannoin ovelasti nimensä mukaisesti lääketieteestä ja puoskaroinnista hämähäkinverkon, josta itse pirullakin olisi ollut vaikeuksia ottaa selvää, mikä oli totta ja mikä valhetta. Se olikin jutun juoni: puoskaroinnin tekeminen hovikelpoiseksi, mustan muuttaminen valkoiseksi. Tämä on yleensäkin ominaista niin sanotulle voodoo-lääkinnälle. Kun jopa pieniä lapsia kävelytetään tulisilla hiilillä, jalkapohjien palovammoja kutsutaan ”hoitorakkuloiksi”.

Media voisi välillä harjoittaa itsetutkistelua, miettiä vastuutaan. Lukijoiden mieliä saastutetaan järjen valon himmentävällä kritiikittömällä saastalla. Ihan kaikkia harhoja ei pitäisi painaa sanomalehdenkään etusivulle. Jos ufo-kokemuksistaan kuulu Rauni-Leena Luukkanen-Kilde inttää, että kuun pimeällä puolella on yli 30 000 hengen kaivossiirtokunta ? joukossa avaruushörhöjä ? ja että Yhdysvalloista ampaisee sinne pari rakettia viikossa, niin on irvokasta laittaa sepustus etusivun uutiseksi. Moni voi uskoa tarinan todeksi.

Mediassa on meneillään jatkuvat hullut päivät. Ihmisten käsittelyssä käytetään menestyksellä hyväksi herkkusienten kasvatuksesta imuroitua menetelmää. Suurin osa ajasta jengi pidetään pimennossa ja välillä sille syötetään sontaa.

Puoskarointi saastuttaa lääketiedettä
Uskomuslääkintä on pidettävä tiukasti julkisen tuen ulkopuolella. Rajallisten voimavarojen maailmassa yhteiskunnallisesti tuetun sairaanhoidon on perustuttava vertailuryhmillä tutkittuun, objektiivisesti havaittavaan näyttöön vaikuttavuudesta. Mikäli julkista rahoitusta ohjaa kansan suosio ja subjektiivinen vaikutus, joka ei ole toistettavissa, on vaarana terveydenhuollon käytettävissä olevien rajallisten resurssien valuminen ihmisten pahoinvoinnin ja yleisen elämäntuskan hoivailuun pelkkiin uskomuksiin pohjautuvilla poppakonsteilla. Tällöin joudutaan karsimaan tehokkaita lääketieteellisiä hoitoja.

Jos tieteellinen malli häviää kamppailun julkisessa päätöksenteossa, uskomuslääkintä saattaa vallata alaa myös julkisessa terveydenhuollossa. Euroopassa monet viranomaiset näyttävät olevan valmiita myöntämään ? sitä mukaa kun uskomuslääkintä hyväksytään kansan keskuudessa yhä yleisemmin ? että uskomuslääkinnällä saattaa olla tulevaisuudessa yhä merkittävämpi rooli terveydenhuollossa. Erot suhtautumisessa uskomuslääkintään ovat kuitenkin suuria esimerkiksi Euroopan unionin jäsenmaiden piirissä, mutta paineet ottaa uskomuslääkinnän hoitoja julkisen sairausvakuutuksen korvausten piiriin kasvavat Saksan, uskomuslääkinnän suurkuluttajan malliin. Tällöin terveydenhuollon voimavarat hupenevat lumehoitoihin väestön sairauksien ennusteen huonontuessa.
Tätä synkkää kehitystä saattaa ehkä kuitenkin jarruttaa raha. Terveydenhuollossa rahat eivät riitä nykyisinkään kaikkeen vaikuttavaksi osoitettuun hoitoon. Jatkossa hoitojen on lunastettava oikeutensa julkiseen tukeen osoittamalla vaikuttavuutensa. Tulevaisuudessa kaiken lääkinnän pitäisi siis perustua tieteelliseen näyttöön.

Näyttöön perustuva lääketiede saa koko ajan lisää jalansijaa myös Suomen terveydenhuollon kehittämisessä. Edelläkävijöinä ovat olleet Stakesissa (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus) toimivan terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikön (FinOHTA) ja Lääkäriseura Duodecimin niin sanotut Käypä hoito-hankkeet, joiden tavoitteena on luoda viimeisimpään tutkimustietoon perustuvat hoitosuositukset eri sairauksista terveydenhuollon henkilöstön käyttöön.
Yhdysvalloissa lähinnä henkiparannukseen perustuvaa niin sanottua terapeuttista kosketusta ollaan taloudellisten realiteettien nimissä häätämässä pois sairaaloista, joihin se joitain vuosia sitten tunkeutui. Hollannissa terveydenhuollon priorisointi on poistanut julkisen tuen homeopatialta, koska sen tehosta ei ole näyttöä. Ruotsissa uskomuslääkinnän harjoittaminen vaikka vapaa-ajalla voi johtaa terveysammattilaisen ammattinimikkeen käyttökieltoon. Näin kävi taannoin myös suomalaiselle hivenainehoitoja tarjoavalle lääkärille Kaarlo Jaakkolalle, jolta evättiin lääkärintoimen harjoittaminen Ruotsissa, ei kylläkään Suomessa.
Suomessa uskomuslääkintä jäänee onneksi pääosin julkisen rahoituksen ulkopuolelle lukuun ottamatta niitä yksityislääkäreitä ja hoitolaitoksia tai harvoja terveyskeskuksia, jotka sulauttavat hoidot virallisen, lääketieteellisesti perustellun hyvän hoitokäytännön joukkoon laajempien markkinoiden ja paremman asiakastyytyväisyyden toivossa tai ajatellen, että ei-sairautta potevat henkilöt voidaan hoitaa ei-hoidoilla. Uskomuslääkintä onkin haaste kuluttajajärjestöille ja -viranomaisille. Terveysmarkkinoilla kuluttajasuojatoiminta on täysin kehittymätöntä. Luotettavan tiedon hankinta hoitojen hyödyistä ja haitoista virallisen terveydenhuollon ulkopuolella on jäänyt kuluttajien itsensä kontolle. Poliitikot väistelevät jatkuvasti vastuutaan.

Valitettavasti osin myös julkisesti tuetussa yksityisessä terveydenhuollossa lääketieteellisesti perustellun, hyvän hoitokäytännön mukaisen hoidon toteuttamisen valvonta nojaa lähes yksin omaan valistuneiden potilaiden kanteluihin. Yksityislääkäri voi käyttää miten mielikuvituksellisia hoitoja hyvänsä ja sairausvakuutus korvaa lääkärissä käynnin. Kela saa tiedon vain hoidon kestosta ja luottaa korvausta suorittaessaan hoidon lääketieteelliseen pätevyyteen. Lääkärintoimen harjoittamista valvova terveydenhuollon oikeusturvakeskus puuttuu asiaan vain, jos potilas tekee valituksen saamastaan hoidosta. Porsaanreikä uskomuslääkinnän julkiseen tukeen on auki, mikäli myös lääketieteellisen koulutuksen tuoma tieteellinen ajattelu osoittautuu pintasilaukseksi. Lääkäriliitto on puheenjohtajansa suulla jo puuttunut räikeimpiin tapauksiin.

Tieteellistä puoskarointia
Maagisuus jyllää jo jopa tieteen nimeen vannovissa yliopistoissa. Esimerkiksi Kuopion yliopiston fysiologian laitoksella tutkitaan henkiparannusta ja -parantajia. Tutkimusvälineenä käytetään muun muassa olioiden ”auroja eli energiakenttiä” paljastavaa kirliankuvausta. Kuopiolaistutkijat uskovat, että sormenpäästä otettu kuva kertoo, onko tutkittava parantaja ”voimallinen taitaja vai häikäilemätön huijari”. Eeva-lehdessä (6/2000) oli taannoin artikkeli Sotkamon punatukkaisesta noidasta, taikarumpua pärisyttävästä kaukoparantaja Tiina Pölläsestä, jonka ”energia” kasvatti tukankin kaljuun päähän. Lehdessä olleessa kuvassa toinen kuopiolaistutkijoista tutki Pölläsen käsiä ja uskoi, että ”hän ei vielä ole huippuparantaja, mutta hän on matkalla sinne”. Tutkijassa on selvästi selvänäkijän vikaa!
Taudinkuvaan kuuluu, että esimerkiksi astrologiaa vängätään oppiaineeksi professoreineen moniin kuuluisiin yliopistoihin. Onko Jupiterin asennolla syntymähetkellä ja huume- ja alkoholiriippuvuudella kausaaliyhteyttä? Tällainenkin tutkimushanke on jo menossa. Ehkä joidenkin mielestä järkevät kohteet ovat tieteessä jo loppuneet.


Markku Myllykangas


Kirjoittaja työskentelee terveyssosiologian dosenttina Kuopion yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitoksella. Hän on kirjoittanut lukuisia kriittisiä artikkeleita muun muassa terveydenhuollon priorisoinnista ja yhteiskunnan medikalisoitumisesta sekä toimittanut aihetta sivuavia teoksia. Tieteentekijöiden liitto valitsi hänet vuoden tieteentekijäksi vuonna 2000.
Myllykangas esitelmöi taikauskon leviämisestä terveydenhuoltoon Pohjois-Savon vapaa-ajattelijoiden keskustelutilaisuudessa Kuopiossa 4. marraskuuta.

Kyllä oli mielenkiintoinen juttu...että oikein hirvitti...!

Mielenkiintoinen tuo Kaarlo Jaakkolan tapaus Ruotsissa. Onkohan sveduissa täällä esiteltyjen lääkärikeskusten kaltaisia centereitä? Hypnootikkojen ilmoituksissa vilahtelee usein myös luontaishoitoviitteitä.