Sijainvanhempien palstalta puuttuvat siellä riehuvat ja sijaiskasvattajia haukkuvat biovanhemmat.
Ainakin kun vertaa biovanhempien palstalla taas urakalla omaa pahaa oloaan purkavien sijaisvanhempien määrään, ei voi olla ihmettelemättä, mistä tässä oikein on kysymys. Onko yhteiskunnan taholta järjestetty uupuneille sijaiskasvattajille mahdollisuus avun saantiin?
Vai onko kyseessä vain 1 tai 2 vinksahtanutta, jotka mustaavat koko sijaisvanhempien ammattikunnan.
Kissanhännänveto näiden ryhmien kesken voi välillä olla ymmärrettävää, mutta ... Kenen etu tuo kaikki on?
Jos ristiriitatilanteita omassa elämässä tulee, olisi rakentava keskustelu toisen tyyppistä kuin tämä. Miksi näin?
Ainakin kun vertaa biovanhempien palstalla taas urakalla omaa pahaa oloaan purkavien sijaisvanhempien määrään, ei voi olla ihmettelemättä, mistä tässä oikein on kysymys. Onko yhteiskunnan taholta järjestetty uupuneille sijaiskasvattajille mahdollisuus avun saantiin?
Vai onko kyseessä vain 1 tai 2 vinksahtanutta, jotka mustaavat koko sijaisvanhempien ammattikunnan.
Kissanhännänveto näiden ryhmien kesken voi välillä olla ymmärrettävää, mutta ... Kenen etu tuo kaikki on?
Jos ristiriitatilanteita omassa elämässä tulee, olisi rakentava keskustelu toisen tyyppistä kuin tämä. Miksi näin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ehkä monet muka sijareina kirjoittavat ovat provoja? itsekin olen ihmetellyt, samoin on niitä jotka kirjoittavat sos.opiskelijoina asiattomuuksia... tai tietämättömyyttään, eihän se toisaalta ole mahdotonta että sijareissa ja sossuissakin on jopa mieleltään järkkyneitä ja psykopaatteja? varmasti onkin, eli ei kannata suhtautua kaikkii kirjoituksiin niiin vakavasti!
olla jo muutaman kymmenentuhatta,
jos lapsia on huostaanotettuna noin 15 000.
Kait siihen "sakkiin" jo tilastollisestikin sattuu/mahtuu "kaikenlaista" kasvattajaa,
suomalaista äitiä ja isää.
Olin aikoinaan vuoden ja pari kuukautta päälle sijoitettuna. Sijoitus tapahtui hyvin nopeasti yhden viikonlopun aikana, näin jälkikäteen ajatellen en olisi missään tapauksessa suostunut jos olisin ihan oikeasti tiennyt mihin se lopulta johti. Minä vain ajattelin, että eipähän sitten tarvitse katua etten kokeillut. Tietysti ajattelin, että alku on aina hankalaa enkä siis valittanut. Olen sosiaalinen ihminen, mutta luonteeltani kyseenalaistava. Äidin kuoltua syöpään 6v aiemmin olimme sisarusten kanssa oppineet huolehtimaan itsestämme. Isä toi kyllä ruokaa, mutta muuten hän ei ole ollut huolehtijatyyppiä. Ei silti kyllä hän aina välillä on huolissaan, mutta käytännönjutuissa minä ensin muut sitten. Siispä kun muutin sijaisperheeseen en kokenut millään tavalla olevani osa tätä perhettä, anna se kaukosäädin tänne, ethän sä ees asu täällä sitten ne muutamat ns. sukujuhlat olin, se oli kamalaa pyysin päästä kotiin juhlien ajaksi, mutta se kiellettiin. Sitten asioita minuun liittyen tapahtui ilman että tiesin niistä, ei sen tarvitse kaikkea tietää enkä voinut lukea omia sairaalasta tulleita papereitani. Sijaisperheessä oli tarkat kellonaika säännöt ja kyseenalaistus oli ankarasti kielletty. Isäni ei koskaan pitänyt Jutasta(nimi muutettu) ja sanoin aina hänelle Iskä sano nyt oikeesti sille mitä sä aattelet äläkä vaan käske mun sanoo sille että tällaisia terkkuja iskältä, koska sillon kun iskä ja Jutta juttelivat keskenään iskä myötäili koska ei uskaltanut sanoa omaa mielipidettään. Joten mulle tuli aivopesijän maine. Jutalla oli paljon harrastuksia kunnallispolitiikka, keramiikka, äiti-lapsi-kerho, maton kudonta yms. laskin joskus ja sain 11. Perheenpää oli ringeten hallituksessa, kuorossa ja muutenkin kansainvälisen yrityksen palveluksessa, joten häntä ei kotona näkynyt. Joten olin paljon Jutan tyttären vastulla, jonka kanssa tulin todella huonosti toimeen alusta alkaen. Tämä perheen vanhin tytär eli kriisiä koska hän odotti lasta ja hänellä ei ollut miestä tukenaan, lisäksi hän joutui lähes 10v jälkeen muuttamaan takaisin kotiin. Muut lapset olivat minua selvästi nuorempia, joten minulla ei ollut ikäistäni seuraa perheessä. Kaksi muuta sijoitettua olivat vaikeasti kehitysvammaisia, eivätkä vanhemmat halunneet osallistua lasten elämään. Minulle olisi ollut todella tärkeää päästä rippileirille isosiskoni kanssa, koska siihen aikaan teimme vähän mitään yhteistä, tämänkin mahdollisuuden Jutta lopulta eväsi. En tuonut kavereita tähän paikkaan, koska mielummin tutustutin heidät omaan perheeseeni. Olin Jutan mielestä huonosti kasvatettu kaikensaanut kakara jonka sisarukset katkeroituisivat iän myötä. Aloin kärsiä masennuksesta, hautasin itseni koulutyöhön, jotta saisin muuta ajateltavaa. Kesällä noin 9kk sijoituksen alusta myönsin itselleni olevani masentunut ja tehneeni virheen. Kävin psykiatrilla joka totesi Jutan olevan uupunut ja että minun olisi hyvä käydä psykologilla. Psykologilla käyntiä alettiin valmistella jo edelliskeväänä, koska Jutasta minun piti käydä keskustelemassa murrosiän ongelmistani. Sovimme isäni kanssa että katsotaan jouluun ja viimeistään sitten tehdään jotain. Jutta sai hirveän raivokohtauksen kuullessaan että olin käynyt psykiatrilla hänen mukaansa puhumassa heistä paskaa, itseasiassa hänen mielestään en muuta tehnytkään. Isän kanssa tekemäämme sopimukseen kuului, etten puhuisi Jutalle asiasta. Tämä oli Jutalle kova pala, koska Jutan mielestä olin hänelle tilivelvollinen kaikissa asioissa, jota en taas omasta ja isäni mielestä ollut. Joulusta lähtien eli siis noin vuoden olen asunut kotona perheen kanssa ja hyvin menee
kiitos, kun kirjoitit tänne. Sijaisperhekokemuksesi oli varmaan
ajatusmaailmaasi avartava. Mutta kuten kirjoitit, monesti kannattaa kokeilla, ettei tarvitse sitten jälkeenpäin katua.
Hyvää Elämää Sinulle ja Teille kaikille Sisaruksillesi kuten myös Isäukollesi!
Joskus elämä vain potkii, mutta yritetään potkia ainakin vähän takaisin!
ihmiset, jotka niin... kertomus vahvistaa ainakin käsitykseni AHNEISTA, VALEHTELEVISTA JA KIEROISTA SIJAIVANHEMMISTA, JOTKA EIVÄT TUNNE MUUTA KUIN RAKKAUDEN RAHAAN JA OMAAN PINTAKUVAANSA. Läpi mätöjä loisia!
Tosin nykyään minulla on äitipuoli, jota ennen sijoitusta ei ollut ja vaikka nyt menee ihan hyvin kärsii isäni silti loppuelämänsä alkoholi-ongelmastaan.Äitipuolen huolehtimisen ansiosta peruasiat ovat aina kunnossa. Ja mikä kaikkein tärkeintä kotona voin olla oma itseni.
>Läpi mätöjä <
HUAAHHAAAHHHH