Elämän taakka painaa harteillasi. Eikä vain omasi, vaan myös heidän.
Miksi sinä tahdot pelastaa ne, jotka eivät sallisi sinun pelastuvan?
Tuo miekka, joka lävistää sydämesi, muistuttaa minua vaa’asta, jollaisella punnitsimme teurastamolla lihaa.
Kun jälleen yksi heistä lankeaa, terä työntyy sisääsi muutaman sentin, aivan kuten vaa’an viisari värähtää, kun liha lasketaan punnittavaksi.
Mutta jokainen halaus ja vuoksesi itketty kyynel vetävät miekkaa ulos. Minä revin sitä kahdella kädellä kuitenkaan koskaan sitä irrottamatta.
Sinä uskot liikaa.
Kun sinä päätät, ettet enää palaa siihen hélvettiin, he tulevat kaksin käsin houkuttelemaan ja repimään sinua takaisin. Lankeat joka kerta.
Kun he rukoilevat palvelusta, sinä autat kuin orja ruoskan iskusta. Ja he aloittavat jälleen alusta houkutellen sinua yhä kiivaammin leikkiin elämää sammuttavien liekkien kanssa.
Olen miettinyt tätä jo pitkään ja vihdoin ymmärrän. Vaa’an on mentävä rikki, tuhouduttava pieniksi sirpaleiksi kämmenillesi, jotta pelastuisit.
Miekkaa ei voi vetää ulos, mutta sen voi katkaista ja jättää siitä palasen sisällesi.
Muistojaan ei voi paeta.
Mutta mikä hajottaa vaa’an? En osaa kuvitella mitään muuta kuin liiallisen painon.
Minun täytyy ladata harteillesi niin paljon, että luhistut sen kaiken alle, jotta voisit syntyä uudelleen.
Minun tulee astua vaa’alle.
Miksi sinä tahdot pelastaa ne, jotka eivät sallisi sinun pelastuvan?
Tuo miekka, joka lävistää sydämesi, muistuttaa minua vaa’asta, jollaisella punnitsimme teurastamolla lihaa.
Kun jälleen yksi heistä lankeaa, terä työntyy sisääsi muutaman sentin, aivan kuten vaa’an viisari värähtää, kun liha lasketaan punnittavaksi.
Mutta jokainen halaus ja vuoksesi itketty kyynel vetävät miekkaa ulos. Minä revin sitä kahdella kädellä kuitenkaan koskaan sitä irrottamatta.
Sinä uskot liikaa.
Kun sinä päätät, ettet enää palaa siihen hélvettiin, he tulevat kaksin käsin houkuttelemaan ja repimään sinua takaisin. Lankeat joka kerta.
Kun he rukoilevat palvelusta, sinä autat kuin orja ruoskan iskusta. Ja he aloittavat jälleen alusta houkutellen sinua yhä kiivaammin leikkiin elämää sammuttavien liekkien kanssa.
Olen miettinyt tätä jo pitkään ja vihdoin ymmärrän. Vaa’an on mentävä rikki, tuhouduttava pieniksi sirpaleiksi kämmenillesi, jotta pelastuisit.
Miekkaa ei voi vetää ulos, mutta sen voi katkaista ja jättää siitä palasen sisällesi.
Muistojaan ei voi paeta.
Mutta mikä hajottaa vaa’an? En osaa kuvitella mitään muuta kuin liiallisen painon.
Minun täytyy ladata harteillesi niin paljon, että luhistut sen kaiken alle, jotta voisit syntyä uudelleen.
Minun tulee astua vaa’alle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kelpo tarina.
Olit hyvin keksinyt vertauskuvallisia lauseita paljonkin,ne pistivät ajattelemaan.
Vastaavanlaisissa tarinoissa on aina se vaarana että kirjoittaessa asettautuu liiaksi kaikki tietävän rooliin,mutta sinä et siihen langennut.
Kaikki kulki leppoisasti eteenpäin,ja juttu toimi erittäin hyvin.
Kiinnostavasta jutusta.
8 pist
Kaunista. Mistä sinä kirjoitat?
Mutta mistä? Lukijaa ei voi jättää vaaalle killumaan.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä teurastetaan 6
T. ®Sherlokki © 2005