Vanhemmat eivät usko missään asiassa lapseensa
--------------------------------------------------
Eli toi on mun ongelma.. Joka on tullu suoraan selväks monta kertaa.. No mun isä kysy et miten saat huonees siistiks, et mitä me voidaan tehä. No mä vastasin et siivoon sen, ja iskä kysy et voinko uskoo, ja mä vastasin et joo joo.. No mä en oo siivonnu. Mut tä kaikki johtuu et mitä pitäis tehä ja mitä mä en tee johtuu siit et mä en jaksa enää!
Koskaa en teekkää mitää suosiol mut, jos vanhemmat vois uskoo ni mä voisin ees kokeilla. Enne tein sitä ja tätä, mut en enää, koska must tuntuu et mun iso-ja pikkuveli saa enemmä huomiota. No jos oisin isä ni en mäkää uskois ton huoneen jälkee, mut mä en vaa jaksa enää, kosk mä oon saanu täydet
siitä et mun pitää tehä sitä ja tätä, mult vaaditaa koulust kaikki aivan liian hyvin, meijä äiti ja iskä ei oo kiinnostunu mun tulevaisuudesta, mielipiteistä tai elämästä. Mä oon ku ilmaa mun vanhemmil. No on mun veljetki joskus, mut mä oon paljon useammin. Mä jätän kaikki nykyää leväälle, mä nään aivan kamalia unia, jossa äiti ja isä ei enää pelasta mua, vaan mä kidun, mun vanhemmat on sanonu joskus kaua aikaa sit et ryhdy siks mikä kiinnostaa. No sanoin et kilparatsastajaks, sit ne ei tykänny siit, koska mä en muka osais pitää hevosestakaa huolta. Aina ku meen tallil itken kaikki surut mun hoitsuun ja harjaan sitä ainaki tunnin ym. Rakastan sitä yli kaiken. Vaan se ja mun kamut todella ymmärtää mua. No mut nyt haluaisin laulajaks, enkä ees haluis mainita siit mun vanhemmil, kosk ne naurais kosk mun laulu numero oli 4luokal7 mut oon laulanu nii paljo nykyää ja oon seiskal ja mun kamu sano et mun olis nyt 10-
Joskus mun suru ja raivo välittyy kamuihi, jota en todellakaan halua! Mitä mun pitäis tehä tän asian suhteen?
--------------------------------------------------
Eli toi on mun ongelma.. Joka on tullu suoraan selväks monta kertaa.. No mun isä kysy et miten saat huonees siistiks, et mitä me voidaan tehä. No mä vastasin et siivoon sen, ja iskä kysy et voinko uskoo, ja mä vastasin et joo joo.. No mä en oo siivonnu. Mut tä kaikki johtuu et mitä pitäis tehä ja mitä mä en tee johtuu siit et mä en jaksa enää!
Koskaa en teekkää mitää suosiol mut, jos vanhemmat vois uskoo ni mä voisin ees kokeilla. Enne tein sitä ja tätä, mut en enää, koska must tuntuu et mun iso-ja pikkuveli saa enemmä huomiota. No jos oisin isä ni en mäkää uskois ton huoneen jälkee, mut mä en vaa jaksa enää, kosk mä oon saanu täydet
siitä et mun pitää tehä sitä ja tätä, mult vaaditaa koulust kaikki aivan liian hyvin, meijä äiti ja iskä ei oo kiinnostunu mun tulevaisuudesta, mielipiteistä tai elämästä. Mä oon ku ilmaa mun vanhemmil. No on mun veljetki joskus, mut mä oon paljon useammin. Mä jätän kaikki nykyää leväälle, mä nään aivan kamalia unia, jossa äiti ja isä ei enää pelasta mua, vaan mä kidun, mun vanhemmat on sanonu joskus kaua aikaa sit et ryhdy siks mikä kiinnostaa. No sanoin et kilparatsastajaks, sit ne ei tykänny siit, koska mä en muka osais pitää hevosestakaa huolta. Aina ku meen tallil itken kaikki surut mun hoitsuun ja harjaan sitä ainaki tunnin ym. Rakastan sitä yli kaiken. Vaan se ja mun kamut todella ymmärtää mua. No mut nyt haluaisin laulajaks, enkä ees haluis mainita siit mun vanhemmil, kosk ne naurais kosk mun laulu numero oli 4luokal7 mut oon laulanu nii paljo nykyää ja oon seiskal ja mun kamu sano et mun olis nyt 10-
Joskus mun suru ja raivo välittyy kamuihi, jota en todellakaan halua! Mitä mun pitäis tehä tän asian suhteen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikö kukaan viitti auttaa, vaiko aatteletteko et mikä idiootti
€€€€
Sun vanhemmat haluavat varmaankin näyttää teille (sulle) ketkä ovat niitä "pomoja" talossa määräilemällä.
Jos minunkin huone on sotkunen, ajattelen että pitäisi ruveta siivoomaan, niin isä tulee sooloilemaan että "Siivooppa huoneesi!", niin ei mua silloin enää huvita siivota huonetta. Se on jotakin vastaanpanemista asiaan. Kun määrätään, ei halua tehdä koko asiaa. Sen haluaa tehdä vapaaehtoisesti, eikä käskystä, eikö niin? Miksi et siis sanoisi sitä vanhemmillesi? Näytä heille, että sinä osaat siivota :)
Melkein kaikista tuntuu, että muut sisarukset saavat enemmän huomiota, kuin hän itse. Niin on ollut munkin kohdallani. Mutta periaatteessa: ehkä sille toiselle, joka luulee ettei saa huomiota tarpeeksi, on vaikeampaa näyttää huomiota, rakkauttaan häntä kohtaan. Mutta uskotko sä mua, jos sanon, että sun vanhempasi rakastavat sua yhtä paljon kuin muitakin sisaruksia? Sillä he todellakin rakastavat teitä kaikki yhtä paljon!
Vanhempien rakkaus lastaan kohtaan ei koskaan kuole.
Yritä ymmärtää vanhempiasi :) Ja voithan sinä vanhemmillesi virkata, että tunnet olosi syrjäytyneeksi talossa. Puhuminen vanhemmille varmasti auttaa, vaikka nyt ajattelisit että se vain pahentaisi asiaa. Vanhemmat haluavat varmasti että lapset pystyvät puhumaan heille mistä asiasta tahansa.
Koita pärjäille, maicci--
Kiitos paljon, olin todella apua :) Mulla on toi sama, et käskystä en tee mitään, et sillon menetän ilon/halun.
Kiitokset, -LostSoul-:ille
Niin, kiva jos tekstistäni oli jollekin apua :) Jatkoja kaikille :)
Tiedän tunteen. Joskus itsekkin tunsin itseni syrjittyneeksi, kun vanhemmat tekivät kaiken ensin pikkusiskolle, sitten lupasivat minulle, mutta ei. Ja jos pyysin apua läksyissä, he vain sanoivat: ''Älä painosta!! Mene huoneeseesi!!'' ym. Sen takia minä sain huononpia numeiroita matikassa, koska en osannut läksyjä, joten en voinut kunnolla oppia mitään. Ja sitten tietysti alkoi juoruaminen, että ''Hei nyt SimsShelia ei edisty matikassa'', vaikka he itse eivät suvaitsuneet auttaa!!