Meidän 2,5 vuotias tyttö ei ole koskaan ollut helppo nukahtaja, pikkuvauvasta asti on nukahtaminen ollut niin helv. vastenmielistä. Vaikka on samat, tutut ja turvalliset rutiinit iltaisin; iltapesu, unilaulu, satu, hali/pusu... Mitään yövaloa ei ole ollut ikinä. Ja päivärytmikin on aina sama ja säännöllinen, ulkoillaan paljon ja touhutaan.
Hyvin tyttö nukkuu kyllä, kun LOPULTA nukahtaa (se voi viedä 1-2 tuntia...) mutta siis se hirveä huutoprosessi ennen sitä unen tuloa!! Päiväunilla usein hän vain istuu sängyssään riisumassa vaatteita pois ja touhuamassa ja huoneesta kuuluu pientä höpötystä koko ajan. Päiväunille ei usein siis nukahda lainkaan.
Illalla taas alkaa huutaa heti kun huoneesta lähden peittelyn jälkeen, sieltä kuuluu "iiisiiii tuuleeee" tai "äiitiii tuuulee" ja lopulta se muuttuu karjumiseksi ja itkuksi, kunnes hän (aikaisintaan) tunnin päästä nukahtaa. Emme ole menneet enää takaisin huoneeseen kuin korkeintaan kerran, ettei hän opi siihen, että käymme koko ajan viihdyttämässä.
Tyttö ei kuitenkaan pelkää mitään tms. vaan on vain niin älyttömän vilkas ja levoton, ettei väsy millään eikä tule uniseksi. En kuitenkaan itse jaksa kaiken normaalin ulkoilun ja leikkimisen lisäksi aamusta iltaan "riehuttaa" häntä että väsyisi..
Outoa, vaikka hän ei olisi nukkunut päiväunia niin silti ei uni meinaa tulla illallakaan. Hermoja raastavaksi on mennyt tämä touhu, onko kellään mitään vinkkejä, jotka saattais auttaa???
Hyvin tyttö nukkuu kyllä, kun LOPULTA nukahtaa (se voi viedä 1-2 tuntia...) mutta siis se hirveä huutoprosessi ennen sitä unen tuloa!! Päiväunilla usein hän vain istuu sängyssään riisumassa vaatteita pois ja touhuamassa ja huoneesta kuuluu pientä höpötystä koko ajan. Päiväunille ei usein siis nukahda lainkaan.
Illalla taas alkaa huutaa heti kun huoneesta lähden peittelyn jälkeen, sieltä kuuluu "iiisiiii tuuleeee" tai "äiitiii tuuulee" ja lopulta se muuttuu karjumiseksi ja itkuksi, kunnes hän (aikaisintaan) tunnin päästä nukahtaa. Emme ole menneet enää takaisin huoneeseen kuin korkeintaan kerran, ettei hän opi siihen, että käymme koko ajan viihdyttämässä.
Tyttö ei kuitenkaan pelkää mitään tms. vaan on vain niin älyttömän vilkas ja levoton, ettei väsy millään eikä tule uniseksi. En kuitenkaan itse jaksa kaiken normaalin ulkoilun ja leikkimisen lisäksi aamusta iltaan "riehuttaa" häntä että väsyisi..
Outoa, vaikka hän ei olisi nukkunut päiväunia niin silti ei uni meinaa tulla illallakaan. Hermoja raastavaksi on mennyt tämä touhu, onko kellään mitään vinkkejä, jotka saattais auttaa???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meidän poika on nyt 1,7kk ja ihan samalla lailla touhusi ja touhuaa vieläkin kun laitan päivä-unille. Sen ikäisen on kyllä pitänyt valvoa jo muutama tunti,ennenkuin uni tulee.(meillä 5-6)
Laitan sälekaihtimet kiinni,annan maitopullon ja jätän oven auki ja toisessa huoneessa radion hiljalleen.Tulee sopivia "tausta-ääniä". Annan toisen touhuta siellä ja lähes joka kerta nukahtaa.
Meillä on nyt ollut ongelmia illalla,ei ole 2 vkoon nukahtanut omaan sänkyyn.Illalla puuro,yövatteet,iltapesut,kerätään lelut pois(niillä ei leikitä)sammutetaan melkein kaikki valot ja usein löhötään sohvalla.Puolisen tuntia ja toinen on väsy.
Nyt siis tosiaan poikamme nukahtaa VAIN jommankumman viereen meidän sänkyyn(nukkuu vielä pinnasängyssä) ja siitä siirretään omaan huoneeseen. Aika usein hän löytyy aamulla jomman kumman kainalosta :)
Pienellä lapsella laukkaa mileikuvitus todella hurjaa vauhtia....meidän pikkumies hoki pitkään:penne...penne...ennenkuin tajuttiin että sehän tarkottaa pelle. Pelästyi kerran pahasti sitä,mutta nyt ostettiin "pelle-hermannin dvd" joten ongelma tuli ratkaistua..
Oletko miettinyt,että lapsenne voi olla liian väsynyt,eikä uni tule siksi.(tämä on aivan totta)
Ennen nukkumista meillä "rauhoitutaan" ja se on auttanut,kun lapsi näkee, että valot pois...on tooosi tylsää.
Ja voittehan ottaa pikkuisen viereenne,jos hänellä on jotenkin turvaton olo. Se menee aikanaan ohi.
Meillä on varsinkin esikko ollut huono nukahtaja (mutta hyvä nukkuja). Tyttö on nyt jo 5v. Vielä toisinaan uni ei meinaa tulla. Mieluiten nukahtaisikin meidän sänkyyn. Itse ei olla tätä kuitenkaan suosittu, koska ilta on ainoa aika jolloin meillä vanhemmilla olisi kahdenkeskistä aikaa. Mutta toisia tämä ei häiritse ja siinä tapauksessa ratkaisu on melko yksinkertainen!
Huomaan myös, että kovin tapahtumarikkaiden tai kurjien (riitoja ollut) päivien jälkeen nukahtaminen vaikeampaa. Kannattaa tarkkailla millainen "ilmapiiri" kotona on, saako lapsi tarpeeksi syliä ja hellyyttä ja huomiota?
Tälläiseen on ilta-aika hyvä, silloin kivat hetket on tuoreessa muistissa ja nukkumaan on mukavampi mennä.
Minäkin jossain välissä ajattelin, että en ole itkevän lapsen vierellä, ettei opi siihen. Mutta myöhemmin olen huomannut, että ajoittaiset hetket lapsen sängyn vierellä helpottavat lapsen oloa. Niistä ei oikeasti ole jäänyt tapaa! Ikään kuin lapsi tankkaisi turvaa ja sitten taas jatkaisi itsekseen nukahtamista.
Jos lapsen unentulo vieressä ollen ei kestä kovin kauaa, miksikäs siinä ei voisi olla jos se lasta helpottaa? Jos unen tulo nyt kestää 1-2 tuntia, kokeile kuinka kauan se kestää kun istut vierellä.
Yövaloakin voisi kokeilla. Meillä on sellainen hauska valosarja ikkunassa ja se on tytön mieleen suunnattomasti. Tosin hän siis on jo 5v ja osaa selvästi kertoa, että pimeä pelottaa.
Päättäväinen kannattaa kuitenkin olla mihin sitten ryhtyykin. Ja toimia niin rauhallisesti kuin osaa samoin illasta toiseen..
Meillä myös oli vajaan vuoden ajan (3-4v iässä) katko päiväunissa. Joka ikinen päivä kuitenkin laitoin sänkyyn lepäämään. Luimme ja varmistin, että rauhoittuu. Sitten joko jäin viereen tai jätin yksin (riipuen oliko kotitehtäviä, itse väsynyt ja halusiko tyttö minun olevan siinä). Sanoin, että pitää YRITTÄÄ unta, mutta ei se mitään jos ei yrityksen jälkeen tule. Lepäilyä oli pari tuntia. Välillä nukkuikin. Sitten vain yhtäkkiä alkoi taas nukkua unia. Tällä hetkellä n. joka toinen päivä ottaa tunnin päiväunet. Sitkeä ja päättävinen siis suosittelen olemaan päiväunienkin kanssa! Stressiä siitä on turha repiä, jo lepokin on tärkeää ja ehdottomasti parempi kuin ei mitään!
Vielä tulee yksi kikka mieleen, mitä ensimmäisen kerran taidettiin käyttää ehkä juuri tyttösi ikäisenä. Tarrataulu. Tiedätkin ehkä idean? Siis tarroja ruudukkoon jokaisen hyvin menneen nukkumaan menon jälkeen ja kun ruudut täynnä saa pienen yllätyksen. (Me turmeltuneet ostimme ison yllätyksen, toisaalta oli sitä kauan toivonut, nukenrattaat ;o))
Ja kolmen lapsen kanssa olen kerta toisensa jälkeen todistanut, että nukkuminen ja nukahtaminen on silloin helpointa kun nukutaan sekä päivällä, että yöllä hyvin. Voi olla tosi hankalaa saada päiväunet väliin jättänyt lapsi (alle 3v) nukahtamaan nukkumaan hyvin!
Mutta voimia nukkumaan menoihin!
sänkyyn ja teeskentelin nukkuvaa. Sitten kun hän oli nukahtanut, niin hiivin makkarista pois. (Muista myös panna yöpaitasi päälle, se hämää myös.)
kovin yksilöllistä..Tyttäreni nyt jo 13-vuotias on aina ollut huono nukahtamaan ja on sitä edelleen. Nukuttamiset silloin pienenä oli kyllä hermoja raastavaa touhua..Millon mitäkin yritin, muttei vaan nukahtanut. Kauheaa oli kun parivuotias valvoi, tosin sängyssään, vielä yhden kahden aikaan yöllä ja itse olisi halunnut nukkua.. Sama juttu nykyään, valvoo ties kuinka pitkään, sanoo ettei uni tule. Herää kyllä aamulla itse kellon soittoon ja suht pirteänäkin. Jotenkin vaan tuntuu siltä että nukkuminenkin on kovin yksilöllistä. Pikkuveljensä on aina ollut hyvä nukahtamaan ja nukkumaan. Niin ja itse kärsin unettomuudestani ja hankaluuksista nukahtaa.. Olen huomannut omalla kohdallani, että jos unen tulohetkeäni (se ohi kiitävä hetki) millään tavoin häiritään, niin saan kyllä aamuun asti ihmetellä ja valveilla pyöriä sängyssä. jos taas saan nukahtaa sillä samalla sekunnilla kun se elimistölleni tuntuu sopivan, nukun erittäin hyvin aamuun asti.