Tahtoisin tietää jos lapsillanne ikä ero pieni miten olette pärjänneet/jaksaneet?
Minulla lapset 00 ja 05.Ja tahtoisin vielä lapsen.Toisinsanoen hirveä vauvakuume:)Onko väärin tehdä uusi vauva perään kun poikamme vielä vauva?Mutta musta vaan tuntuu että haluan lapsen ja olen elämäni vireessä!Miehenikin kyllä haluaa mutta kyselee että jaksanko minä.Eli laittakaa kokemuksianne mulle.Kiitos etukäteen.
Minulla lapset 00 ja 05.Ja tahtoisin vielä lapsen.Toisinsanoen hirveä vauvakuume:)Onko väärin tehdä uusi vauva perään kun poikamme vielä vauva?Mutta musta vaan tuntuu että haluan lapsen ja olen elämäni vireessä!Miehenikin kyllä haluaa mutta kyselee että jaksanko minä.Eli laittakaa kokemuksianne mulle.Kiitos etukäteen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...ja pärjättävä vain on.
..että pärjättävä on jos on kaksoset tai kolmoset..mutta tässähän oli pointti, että suunnittelee heti perään uutta vauvaa!!!!!
Itselläni on neljä lasta vanhin 11 vuotta,keskimmäiset 6 ja 7 vuotta ja nuorin on 2 vuotias, eli vanhin oli 4 v kun seuraava poika syntyi ja hän oli vähän reilu vuoden ikäinen kun kolmas poika syntyi ja nuorin pojista olikin sitten taas 4v kun nuorin syntyi.
Minusta ikäerot on juuri sopivat,keskimmäiset pojat ovat parhaat kaverit keskenään, vanhimmalla on omat menot ja kaverit.Pienin onkin sitten äitin kaveri.. =)
Näin jälkikäteen kun muistele aikaa kun pojat olivat ihan pieniä toinen pieni ja toinen "iso"vauva niin joutuu oikein miettimään asioita kun ei kaikkea muista...mutta kun katselee valokuvia niin kummastihan ne asiat muistuu mieleen ..onhan se tohina päällä kun hoitaa kahta eri-ikäistä vauvaa ja vielä iso-veljenkin, mutta esimerkiksi tällä hetkellä ei mitään hätää kaikki hyvin!!!
se täytyy sitten huomioida, että miehen tarvii olla apuna ja sitten kun lapset on noin1,5v ja2,5v niin saa itse liikkua kyllä vauhdilla,että pysyy molempien perässä..autostakin kun nousee niin saa hupuista pitää kiinni etteivät singahda autojen alle...
Kaikkihan on kiinni siitä miten itse sopeutuu, ihminen on jännä kun sitä elää juuri sillä tavalla kun tilanteeseen milloinkin kuuluu...itse olin sitä mieltä, että helpompi näin kun kaksosten kanssa ja kaksosten äiti taas oli sitä mieltä, että helpompi näin kun kahden eri kokoisen vauvan kanssa..=)
Vanhin oli jonkin verran mustasukkainen kun vauva syntyi, mutta vuoden ikäinen ei ollut yhtään..kaverilla oli 2v lapsi kun seuraava syntyi ja se teki kaikenlaista pientä kiusaa kun oli niin mustasukkainen, että siinäkin mielessä pieni ikäero on eduksi..ainakin meillä oli..(eihän 2v tosin paljon ole =))
Onhan se rankkaakin, mutta kyllä lapset korvaa kaiken..ja tämähän on "vain" neljän lapsen äitin kirjoittama juttu...onhan täällä paljon suurperheellisiäkin..=)
Oli ihana teksti toi sun kirjotus.Tuli vaan enemmän vauvakuume:)Ja piti käydä viellä kattomassa noita mun vauvoja iso ja pieni vauva kun ne nukkuu...Meillä on just sellanen tilanne että mun mies viikot poissa kotoa.Töissä muualla.Eli oisin periaatteessa yksin lasten kanssa (tai siis olenkin)On mulla välillä apuna anoppi ja sisko.Mutta olen tottunu hoitamaan oman perheeni itse ja apua jos tarviin sitä on vaikea pyytää.Mutta tämä tekstisi pistää miettimään..Kiitos sinulle:)Ja lisää saa laittaa.
vauva-aikahan on tosi lyhyt,se menee äkkiä..haluatko olla sitten useamman vauvan vai yhden kanssa,mutta tosiasiahan on se,että jos teet joka muksun esim,4v välein alotat taas kaiken alusta...ja vaikka olisi yksi vauva "kerrallaan" on hoidettava isommatkin..eli aivan sama jos vain jaksaa..sitä varten on tuplarattaat sun muut.
Meillä isompi näistä vauvoista oppi nopeasti kaikkea uutta..oikein yllätyin,miten helposti "lopetin" yöheräämiset ym...vanhin oli paljon hankalampi,tosin oli ainoa sillon niin ei ollut välttämätöntä äitihän jaksoi heräillä yöllä ja nukuttaa illalla jne...Huomasin sen ,että kun 10kk lopetti yösyötöt ja laittoi illalla sänkyyn, niin se oli pari päivää ja onnistui, mitä vanhempi sitä vaikeampaa..kyllä moni varmaan tekee niin ekallekkin,mutta itse en raaskinut ja kyllä se sitten olikin vaikeaa kun oli ajankohtaista..!!Tämä isompi "vauva" hoiti kovasti vauvaa josta sitten tuli paras kaveri..
Mullakin oli mies pitkää päivää töissä ja väsytti kovasti välillä itseä..mutta se on paljon luonnekysymyskin,millainen itse on??
Nyt kun toinen on ekaluokalla ja toinen eskarissa niin tämä nuorempi oppii jännästi tuossa vieressä, mutta tosiasia on, että nuorin on tyttö 2v ja sekin on oppinut vaikka mitä...lapsesta kiinni ja tietysti kokemus äitinä karttuu kun tulee vuosia ja lapsia...
Sillon kun pojat olivat vastasyntynyt ja 1vuotias, niin pienihän nukkui suurimman osan ajasta liki puoli vuotiaaksi ja nukkumisajan kun käyttää huomioiden isommat lapset niin eivät ne ole millänsäkkään kun sitten hoidat vauvaa..onhan tietysti kaikilla erilaisia päiviä..kiukkupäiviä ja muita mutta niinhän sitä on vaikka olisi mitkä ikäerot...
tunnustan itse, että meillä ei oltu suunniteltu asiaa niin pian, mutta kun tuli niin pärjättiin..
meillä nyt lapset 13, 12, 10,9, 7, 5 ja 2.
Ihan todellakin. Kolme vanhinta kavereita keskenään, ja joskus 7 vuotias myös heidän kanssaan (kaikki he siis tyttöjä) loput on poikia. Ihan ok:sti olen jaksanut, onhan niitä vastamäkiäkin ollut :/ mutta onnellinen olen lapsista, pahin on nyt ohi, kun nuorinkin on jo kaks ja risat.
Nyt ei äiskästä ole riippuvaisia niinkään kuin kaksi pienintä.
Isoimmat tytöt hoitaa pienintä, kun en ole kotona. Kaikki huolehtii kaikista, ja sillä hyvä.
Yhtäkään lasta EN OLE KATUNUT; enkä antaisi ketään pois.
Nyt olen töissä silleen, että iltaisin yhdeksältä lähden siivoamaan paikalliseen kauppakeskukseen, ja tulen kahdelta yöllä kotiin. Se on tosi rankaa, mutta ainakin saan olla kotiäitinä päivisin kotona. Isi on töissä päivisin, ja lapset koulussa, eli saan käydä asioilla kahden nuorimmaisen kanssa,
ja viettää laatuaikaa vain heidän kanssaan.
tarkkaan jaksatko. Älytöntä hankkia lapsia putkessa, niitähän ei voi palauttaa mihinkään kun ei jaksakkaan.Voin sanoa että lapsissasi ei vielä ole paljoa jaksamista mutta myöhemmin kyllä, siksi harkitsisin sinuna tarkasti.
Ilman muuta lapset perä perää. Lapsien kannalta on kiva, että on vain vähän ikäeroa. Meillä lapset oli 6- melkein 5- ja 2-vuotiaat, kun tärähti kaksoset. Päivääkään en oo katunu, hyvin on menny. Kaikki on hankittu tarkoituksella. Kaksosten tuloon emme tietenkään voineet vaikuttaa, mutta kaikki lapset ovat olleet tosi innokkaasti haluttuja.
MOi
kyllä vaan tässä elämässä pärjää.jos
väsy tulee niin pyydä rohkeasti ajoissa
apua.Olen neljän lapsen kanssa ollut 4.v
yh ksin.Kaksi koulussa ja yksi eskari.
(perävuosina syntyneet kolme ekaa)
Viides lapsi olikin sitten silkka vahinko
kun ehkäisy petti ja päivääkään en kadu
vaikka viimeinen puoli vuotta onkin
ollut rankkaa pienimmän sairastaessa
korvatulehduksia.
Välillä päiviä kun tehdään ja laitetaan
kämppä kuntoon ja välillä taas päiviä kun
vaan löhötään.
Aika palojn vakipäivärytmi vaikuttaa sihen
miten asiat menee ja sujuu.
niin tee vaan hyvä ihme se viimenenkin..
Kaiken jaksaa kun tietää että se loppuu aikanaan ja ettei ole muuta vaihtoehtoa. Helppoa se ei ole, mutta itse reilun vuoden erolla kaksi saaneena voin suositella kyllä tätäkin kokemusta..