Olen lukenut ja kirjoittanutkin tälle palstalle joskus, mutta nyt minun on omalta osaltani vastattava että minun kuntani olen asunut ongelmamurkkuni kanssa kahdella eri paikkakunnalla Suomessa ja molemmisssa olemme saaneet tukitoimia ja apua, tukihenkilön ja tukiperheen. Missään vaiheessa ei ole puhuttu sijoittamisesta, mitä itse olen epätoivon hetkinä kysynyt.
Aina on kannustettu ja sanottu että kyllä lapsella on paras paikka kotona. En tiedä johtuuko siitä että asumme pohjoisessa, mutta kyllä näiden kahden kunnan sosiaalityöntekijät ovat olleet ihania ymmärtäväisiä ja oikeasti tukevia.
En väitä etteikö toisenlaisia ole, siitä olen saanut kokemusta nyt kun emme enää asu Suomessa olemme törmänneet Ruotsissa sikamaiseen ja pilkunnu...soskuun jolta ei saa apua muuten kuin valittamalla ja valittamalla, mutta kun sinnikäs olen ollut niin on täältäkin löytynyt tukihenkilö ja perhe ja nyt valitusten ja vaatimisen jälkeen sain toisen työntekijän ja kas kummaa kun asiat alkoi luistamaan ensimmäinen oli nuori ja suunnattoman minä tiedän ja määrään ihminen ja nyt toimitaan niinkuin minä sanon tai ei toimita mitenkään.
Nykyinen on rauhallinen mies joka tulee kotikäynneille säännöllisesti ja puhuu kahvipöydässä niitä näitä ja on yhteydessä lapseeni. Terapiassa on myös ihan mukavat ja asiansaosaavat ihmiset.
Täälläkään ei ole koskaan ehdotettu sanallakaan huostaanottoa tai sijoitusta.
Jos joku ihmettelee muuttamista niin ihan työni takia olen joutunut, koska on parempi kuitenkin mennä sinne missä töitä on kuin jäädä työttömäksi.
Minä siis omalta osaltani kiitän niitä sosiaalityöntekijöitä jotka Suomessa olivat tukenamme.
Aina on kannustettu ja sanottu että kyllä lapsella on paras paikka kotona. En tiedä johtuuko siitä että asumme pohjoisessa, mutta kyllä näiden kahden kunnan sosiaalityöntekijät ovat olleet ihania ymmärtäväisiä ja oikeasti tukevia.
En väitä etteikö toisenlaisia ole, siitä olen saanut kokemusta nyt kun emme enää asu Suomessa olemme törmänneet Ruotsissa sikamaiseen ja pilkunnu...soskuun jolta ei saa apua muuten kuin valittamalla ja valittamalla, mutta kun sinnikäs olen ollut niin on täältäkin löytynyt tukihenkilö ja perhe ja nyt valitusten ja vaatimisen jälkeen sain toisen työntekijän ja kas kummaa kun asiat alkoi luistamaan ensimmäinen oli nuori ja suunnattoman minä tiedän ja määrään ihminen ja nyt toimitaan niinkuin minä sanon tai ei toimita mitenkään.
Nykyinen on rauhallinen mies joka tulee kotikäynneille säännöllisesti ja puhuu kahvipöydässä niitä näitä ja on yhteydessä lapseeni. Terapiassa on myös ihan mukavat ja asiansaosaavat ihmiset.
Täälläkään ei ole koskaan ehdotettu sanallakaan huostaanottoa tai sijoitusta.
Jos joku ihmettelee muuttamista niin ihan työni takia olen joutunut, koska on parempi kuitenkin mennä sinne missä töitä on kuin jäädä työttömäksi.
Minä siis omalta osaltani kiitän niitä sosiaalityöntekijöitä jotka Suomessa olivat tukenamme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinulla on onni, nuoresi kanssa asua pohjoisessa. Me asumme pääkaupunki seudulla jossa, käsittääkseni, ongelmat ovat tosi suuria nuorten kanssa. Vaikka kuinka rakastat ja välität nuorestasi saattaa nuori kokeilla elämää liian rajusti. Meillä kävi just näin ja minun aloitteesta nuori sijoitettiin, kaksi vuotta sitten, keskelle metsää.
Olemme nyt molemmat onnellisia sijoituksesta, nuorellani menee tosi hyvin. Sehän on se pääasia vaikka minuun koskee että lapseni ei asu luonani.
pohjois-suomi maaottelua järjestämättä,
totean, että pohjoisen ihmisillä on aina ollut "jalat tukevasti" maassa
(valitettavasti etelän tappioksi)
myös lasten kasvatukseen liittyvissä asioissa.
Johtuuko sitten pohjoisen luonnon karuudesta ja toisenlaisesta luonnon kiertokulusta (pimeä/valoisa aika) sekä
muutenkin "ei niin helpoista" elämän oloista.
Täysipäisyyttä, varsinkin lasten kasvatukseen liittyvissä asioissa,
havaittavissa pohjoisen suunnalla huomattavasti etelää enemmän.
Ei ole todellakaan "tarvetta" eikä syytäkään keskittyä mihinkään "pikkujuttujen" tutkimuksiin ja viilailuihin,
kun kaikilla lapsilla ja perheillä on suurin piirtein samanlaista "ankaraa" ja "karua" elämää elettävänä .......
puuttuu järjen häivä!