Pakkanen oli pureva kun retkikunta taivalsi kohti päämääräänsä, pohjoisnapaa. Koirat oli syöty jo kaksi päivää sitten, muona oli loppumassa ja mieliala maassa.
Tämä ei kuitenkaan ollut retkikunnan suurin ongelma. Mitä lääkäri Thomas Holmes, geometri Adrian Müller ja kokki Tobias Himmler eivät tienneet, koituisi vielä heidän kohtalokseen. Kapteeni Nigel Nussbaum, konkari retkikuntien luotsaamisen suhteen, oli syvällä mielensä uumenissa parantumaton kannibaali ja ruumiinraiskaaja.
Aurinko alkoi laskea. Miehet lopettelivat saalistamansa eskimon syömistä ja röyhtäilivät rasvaisesti.
"Meidän on parasta yöpyä tässä", Himmler tokaisi. "Jäälohkareet antavat meille suojaa tuulelta."
Ne olivat hänen viimeiset sanansa. Pimeän tullen kapteeni Nussbaum lahtasi hänet ja mellasti hänen lihallaan.
Aamulla muut ihmettelivät minne Himmler oli kadonnut.
"Rröyh, hän on varmaan lähtenyt vaeltamaan unissaan ja pudonnut jäihin", totesi Nussbaum ykstotisesti. Kukaan ei aavistanut että vain tunteja aikaisemmin kapteeni oli mässäillyt Tobiaksen murealla keholla.
Päivä meni, tuli uusi yö. Tämä yö oli Müllerin viimeinen. Nussbaum raateli hänet kuin eläin ja sodomoi lisäksi.
Tuli aamu. Holmes ei enää kestänyt tovereidensa selittämättömiä katoamisia. Hän hyökkäsi kapteenin kimppuun mutta vain silmänräpäystä myöhemmin Nussbaum oli katkaissut hänen elämänlankansa.
Kapteeni riisui Holmesin kalmon, katseli hetken ruumiin kauneutta. Sitten hän riisui itsensä alastomuuteen asti.
Nussbaumin mulkku tunkeutui Holmesin kylmenneeseen pyhimpään kuin atrain. Valaanrasva toimi liukasteena tässä operaatiossa. Kapteeni työnsi rajusti, orgasmi läheni. Se lähestyi.
Sperma ruiskahteli. Kapteeni oli voittoisa jälleen.
Tämä ei kuitenkaan ollut retkikunnan suurin ongelma. Mitä lääkäri Thomas Holmes, geometri Adrian Müller ja kokki Tobias Himmler eivät tienneet, koituisi vielä heidän kohtalokseen. Kapteeni Nigel Nussbaum, konkari retkikuntien luotsaamisen suhteen, oli syvällä mielensä uumenissa parantumaton kannibaali ja ruumiinraiskaaja.
Aurinko alkoi laskea. Miehet lopettelivat saalistamansa eskimon syömistä ja röyhtäilivät rasvaisesti.
"Meidän on parasta yöpyä tässä", Himmler tokaisi. "Jäälohkareet antavat meille suojaa tuulelta."
Ne olivat hänen viimeiset sanansa. Pimeän tullen kapteeni Nussbaum lahtasi hänet ja mellasti hänen lihallaan.
Aamulla muut ihmettelivät minne Himmler oli kadonnut.
"Rröyh, hän on varmaan lähtenyt vaeltamaan unissaan ja pudonnut jäihin", totesi Nussbaum ykstotisesti. Kukaan ei aavistanut että vain tunteja aikaisemmin kapteeni oli mässäillyt Tobiaksen murealla keholla.
Päivä meni, tuli uusi yö. Tämä yö oli Müllerin viimeinen. Nussbaum raateli hänet kuin eläin ja sodomoi lisäksi.
Tuli aamu. Holmes ei enää kestänyt tovereidensa selittämättömiä katoamisia. Hän hyökkäsi kapteenin kimppuun mutta vain silmänräpäystä myöhemmin Nussbaum oli katkaissut hänen elämänlankansa.
Kapteeni riisui Holmesin kalmon, katseli hetken ruumiin kauneutta. Sitten hän riisui itsensä alastomuuteen asti.
Nussbaumin mulkku tunkeutui Holmesin kylmenneeseen pyhimpään kuin atrain. Valaanrasva toimi liukasteena tässä operaatiossa. Kapteeni työnsi rajusti, orgasmi läheni. Se lähestyi.
Sperma ruiskahteli. Kapteeni oli voittoisa jälleen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.