Itteäni on lapsena.. eli n. 20v tulee nyt täyteen käytetty seksuaalisesti hyväksi. tekijä oli reilut kolkytä vuotta vanhee mies ja itse olin n. 13v tyttö.
Siitä jäi vakavat traumat miehiä kohtaan, seksiä, itseä ym.
Nyt kun ajattelee, niin kuinka te hyväksikäyttäjät ja hyväksikäytetyt reagoitte ajan kuluessa tekoon niin henkisesti että ruumiillisesti ?
Siitä jäi vakavat traumat miehiä kohtaan, seksiä, itseä ym.
Nyt kun ajattelee, niin kuinka te hyväksikäyttäjät ja hyväksikäytetyt reagoitte ajan kuluessa tekoon niin henkisesti että ruumiillisesti ?
Vastaukset 23
Vanhimmat
eli olen uhri.. tapaus sattui n.5v sitten
fyysistä oireilua ollut erilaiset säryt mm. niska kipu, vatsakipu, lihaskivut..
henkistä on paljon..
vakavaa masennustakin se tapaus tuotti itselleni jne..
että ei siitä ihan "kunnossa" selviä
Olen kirjoittanut omista vastaavista kokemuksistani tänne suomi24 keskusteluihin, jos kiinnostaa niin se on luettavissa alaotsikolla orgasmi ja tarinani otsikko on orgasmista ja seksuaalisuudesta. Toivon että siitä olisi jotain apua sulle. Voimia!
todella uskoa että joku mies olisi kiinnostunut minusta muutenkin kuin kertapanona. Sillai. Ja etenkin kun se näyttää olevan totta.
horkassa jos joku yrittää koskea, vihaan kaikkia miehiä, koska kaikki haluaa vaan hyväksikäyttää mua. Näköjään. Paskaa vaan niskaan. Haistakaa vittu kaikki.
joillekin ihmisille sattuu KAIKKI, ihan oikeasti kaikki inhimilliset tragediat mitä nyt ylipäätään on olemassa. En ymmärrä. Olen tyhmä ja naiivi paskaidiootti kun en osaa puolustaa itseäni.
käydä toteen. jos yrittäisit muuttaa ajatteluasi siihen suuntaan, että juuri sinusta ollaan kiinnostuneita.
mua suorastaan v....aa että naiset joutuu tuollaisen sikamaisen käytöksen kohteeksi. Itse en ole koskaan ollut naisen kanssa vielä sillai koska haluan löytää sen yhden ja ainoan. ei tulisi edes mieleen käydä ilotalossa koska sekin on hyväksikäyttöä minusta.
Musta tuollaiset paskat jotka eivät osaa tehdä rajaa oikean ja väärän kohdalla pitäisi viedä navetan taakse ja vetää nappi otsaan heti . ja julkistaa kuvat lehdessä nimiä myöten. naurettavaa että jotkut idiootit saa 2v. tuomion lastenkin hyväksikäytöstä vaikka itse pilaavat toisten koko elämän. kyllä kirveellä olis töitä.
Ja se mikä tässä on pahinta että nuo pöllöt pilaa hyvienkin miesten maineen joihin itse kuulun ehdottomasti. Oikea tuomio tuollaisille sikoille olisi kastrointi ja linnatuomio väh. 5v. tiedän tapauksen jossa esim. yksi helvetin kusipää raiskasi naisen ja pahoinpiteli sitä ja tämä nainen makaa sängyssä nyt neliraajahalvaantuneena. Jos olisin sen tytön isä, niin voitte varmaan kuvitella mitä sille tyypille kävisi joka teki sen...
voimia teille jotka olette saaneet kärsiä idioottien tähden.
Minä olen joutunut 5 vuotiaana tuttavaperheen isän hyväksikäytön kohteeksi, luojan kiitos ukolla(silloin 30v) on sen verran älliä ettei tunkenut mulkkuaan kovin pitkälle. Sen lisäksi veljeni käytti minua hyväksi 7-9 vuotiaana, onneksi hänkin vain kosketteli minua.
Mitä traumoja mulla tapahtuneesta on?
Näistä on nyt noin 20 vuotta aikaa. Suhteeni veljeeni on aika olematon, koskaan en muista häntä halanneeni enkä muutenkaan tunne häntä kohtaan mitään.
Tuttaperheen mies jäi kiinni lapsipuolensa hyväksi käytöstä ja istui siitä linnassa. Vanhempani eivät tiedä että hän käytti minuakin hyväkseen.
Seksielämäni on hyvinkin tyydyttävää ja nautin seksistä paljonkin ja haluan todella usein. Sen olen huomannut, että saatan tehdä sängyssä asioita joita en oikeasti halua tehdä, mutta teen vain sen takia kun toinen niin pyytää/käskee.
Ainoa asia jonka tiedän olevan hyväksikäytön seurausta on se että en pysty olemaan miehen päällä ja nauttimaan siitä, teen sen kyllä pydettäessä, mutta asento ei tunnu missään.
Syynä on luonnollisesti se, että hyväksikäyttö sattui juuri tuossa asennossa, minä pikkutyttönä istuin äijän mulkun päällä.
Moni muu on joutunut pahemman hyväksi käytön kohteeksi, olen omista ongelmistani mielestäni päässyt yli ja olen kiitollinen siitä ettei pahemmin sattunut. Kostonhimoja ei mulla ole, en tiedä onko ko. mies enään elossa, ei kiinnosta, koskaan en ole häntä enään nähnyt enkä tiedä miten reagoisin jos häneen törmäisin, tuntisinko edes? Sen sijaan muistan tarkkaan talon ja ullakohuoneen jonka lattialla olevalla patjalla kaikki tämä tapahtui.
Näistä asioista en pahemmin ole ystävilleni puhunut, ainoastaan kaksi parasta ystävääni tietää ja toinen heistäkin on saman miehen uhri. Jotenkin tälläisen asian kertominen on vaikeata ja pelkään etä sen jälkeen ihmiset vain ajattelevat sitä tapahtumaa minut nähdessään.
vain ammatti-ihmiselle tai anonyymisti, koska asia on niin arkaluontoinen. kirjoituksestasi sain lisäuskoa, että omakin seksielämä voi olla joskus onnellinen.
joskus herään vieläkin keskellä yötä, hiestä märkänä, vähän aikaa vapisten ennenkuin pääsen nykyhetkeen. öinen Painajainen joka ei lopu, painajainen joka alkoi kun elämää oli eletty 12 vuotta. Nyt kun olen reillu parikymppinen mies...Elämä on viimein uomissaan...kun pystyin puhumaan asiasta, kannettuani sitä ensin 8 vuotta sisälläni...siinä oli mun nuoruus´, ei minkäänlaista kontaktia tyttöihin...itseinho...syyllisyys...ja sitten suunnaton viha kun iän karttuessa tajusin mitä olin kokenut. Eniten sitä kaipaa naisen läheisyyttä...jota ei uskalla ottaa vastaan.
Tänä päivänä olen vain surullinen, en tunne vihaa, enkä syyllisyyttä, haluaisin unohtaa ja jatkaa elämää ilman painajaisia, mutta kortteja ei voi jakaa uudestaan, eikä kortteja voi vaihtaa keskan pelin, on vain katsottava mihin nämä kortit riittää, ja elettävä sen mukaan.
Toivon teille kaikille jotka olette kokeneet saman kuin minä...Tsemppiä elämään ja Woimia niinä hetkinä kun on vaikeaa!!
elämää on vielä edessä.
Että oliko se hyväksikäyttäjä kumpaa sukupuolta?
jos sitä tarkoitit se oli mies.
Elämää on niin kauan kun on toivoa. Ja toivoa niin kauan kun on joku syy miks yrittää ja ponnistella eteenpäin. Ihminen ei jalostu paremmaksi vaikka hän kokisi tuskaa...siihen en usko koska en ole parempi...mutta se antaa mahdollisuuden katsoa erilaisesta kulmasta asioita joita vain kokemukset oli ne sitten hyviä tai pahoja voi antaa.
kysyin. ajattelin kyseessä olleen miehen, mutta mainitsit ongelmia olevan naiskontakteissa. kokemuksiaan ei voi muuttaa, ainoastaan yrittää niiden kanssa elää. helppoa se ei ole, mutta uskomalla parempaa huomiseen, helpottaa elämäänsä.
Mä oon nyt 22v likka, jouduin kokee saman kun olin 9v. Tää n.40v mies pakotti mut tekee mitä se halus... ja raiskas mun 14v isonsiskon.
Oon saanut hoitoa ja pystyn katsoo elämää uusin silmin. 10v.tta meni, kun tajusin mikä tökkii. Oon kokenut anoreksian, rikoksii, mieletöntä urheilua jne.
Onko sulla nyt aikuis iällä millasii ongelmii? esim. seksin suhteen? Mun on vaikee sanoo ei! Inhoan suuseksii!!
Toivotan sulle jaksamista, tiedän mitä se joskus on!! Olis kiva vaihtaa ajatuksii.
Kaikista parasta on se, että tajuat mistä kaikki ongelmat johtuu ja kaiken lisäksi niihin saa apua!! Mä koin ite vähän samaa kun olin 14 v. tyttönen. Mulla itelläni ei ole enään painajaisia, mutta hikoilen ja saatan punastua vieläkin vaikka kävin silmänliiketerapiassa. Muuten olen jo suht. tasapainoinen. Millaisia ongelmia esim. seksin suhteen?
en oo paljo kokenu "oikean" seksin saralla...ja kertoja jolloin se on ollut enää minusta kiinni on paljon...aina oon jäädyttäny itteni siin tilanteessa, ja jälkeenpäin tuntenut luonnollisesti kaipausta. en saa itteni rennoks siin tilantees, ja viinahöyryis en haluu kokee mitään. sitä on saanu krantun miehen maineen!=)
tosiasiassa asia on aika kipee, mutta niin kauan kun täs elämäs voi laittaa asioita, vaikeitakin asioita huumorilla pinoon, silloin on viel toivoa!
en oo paljoa kokenut normi seksiä, vaikka olen tod. sosiaalinen luonne, ne asiat on mulle vaikeita,toivon että joskus voin kokea ja saada hellyyttä ja normaali läheisyyttä, on välil tuskaa kun kuitenkin täs iäs alkaa seksuaaliset tarpeet olla kovat, luonnollisesti. mutta itelle on voitto jos on selvinny siitä että joku kaveri (tyttö) on halannu, eikä se oo aiheuttanu paniikkia. ne on olleet hetkiä jotka auttaa paljon siihen tuskalliseen muistikuvaan joka on sisälläni. toivon että jonain päivänä se sisälläni oleva "pienen Pojan" kipu ja yksinäisyys hellittää, jotenkin koen itse niin että norm. seksuaalinen läheisyys NAISEN kanssa auttaisi, tai ainakin sitä kokisi olevansa kokonainen mies. toivottavasti saat tästä jotain tolkkua, ja kiitos että välitit!=) Woimia!!=)
Ei hitto! Meidän perheessä tää on ollu iso juttu. Vasta aikuisena sitä todella tajuaa, mitä kaikkea tuo aiheuttaa. Mun ongelmat lähinnä liittyy siihen, että miehet luulee, että olen vähän liian kevytkenkäinen, u know. Sitä hellyyttä saa kyllä todella hakea. Pitää aina yrittää selittää, ettei todellakaan ole kiinnostunut niin ainakin ensimmäiset haahuilijat häipyy. Mun mielestäni sun pitää oikeasti käydä terapiassa ja jos sulla on tilanteesta vielä muistikuvia niin muutamat kerrat jo auttaa kummasti. Sit ala harrastaa jotain sellasta missä on myös naisia tai hanki ihan kavereiksi vain muussa mielessä. Uskon että kyllä kaikki vähitellen normalisoituu. Kyllähän tollasesta asiasta kannattaa ainakin seurustelun jossain vaiheessa sanoa. Ja ainakin mun näkökulmasta se hellyys ja välittäminen on paljon tärkeämpää kuin joku suoritus. Onhan se kuitenkin varmaan aika koettelevaa miehisen itsetunnon kannalta, turhauttavaa ja nöyryyttävää. Eiköhön kuitenkin koiteta jaksaa ja kyllähän sillä suomisisulla hoideta nääkin asiat;)
Ehkä annoin vähä säälittävän kuvan tos mun viestissä äsken, mutta nykyisin tietää ainakin sen että pienet jutut ei kaada ja isommatkin vain horjuttaa. Ja olen saanu siitä voimaa, kun oon ajatellu että sen paskiaisen takia en luovuta!!!!! Mä oon saanu niin paljon hoitoa tähän kun olen kokenut hyötyväni, loput kannetaan itse, ja siihenkin sitkistyy kun oppii. Yleensä jätän tän tutuille kertomatta, koska sitä päiväilyn ja säälittelyn määrää on pahempi kokea kun se että kestää itse hiljaa, yksinään tän paskan sisällä. Minulta yks tyyppi kysyi joku aika sitten että miksi et anna mun auttaa, hän tietää mitä mulle on käyny ja se apu olisi ollut kuuntelemista korvilla jotka ei ymmärrä yhtään mitään siitä mitä ne kuulee, Hyviä neuvoja ja neuvojia on paljon, sen olet varmaan sinäkin huomannu. Ei lapsuutta voi korvata ja se on asia mikä joskus sattuu ja lujaa! Mutta niinkuin sanoit, sisulla selviää!!
Tään ongelman kanssa eläminen ei ole aina ihan kivaa, eikä sitä voikaan kukaan muu ymmärtää kuin saman kokeneet enintään. Eikä näitä ongelmia todellakaan hoideta hetkessä. Itse olen käynyt EMBR- silmänliiketerapiassa ja se oli todella hyvä vain kuusi hoitokertaa. Se on intensiivinen ja Suomessa vielä aika vähän käytetty traumahoito. Ei mikään keskustelujuttu, niistä ei mullekaan ollut paljoa apua. Ymmärrä mistä nuo ongelmat johtuu, että ne on todellakin sen yhden paskiaisen syytä ja se aiheuttaa rumiillisia reaktioita. Mutta nyt sun on ajateltava itseäsi. Sähän tuosta kärsit joka päivä. Vaadi itsellesi oikeutta ja hoida siksi nuo ongelmat pois. Aina kaikki hoidot eivät ole sopivia , mutta sun on arvostettava sen verran itteäs ja kestettävä se rumba. Voit joutua juokseen monessa paikassa mutta sen jälkeen alkaa elämä ja se on sen arvoista!!!Itselleen kuuluvien oikeuksien vaatiminen ei ole koskaan säälittävää.
EMBR. Voitko kuvata lyhyesti tuota hoitomuotoa käytännön tilanteessa, miten se kohdallasi menee, meni? Ja sen vaikutuksia. Yllättävästi en ole törmännyt tuohon ennen, mutta nytluin verkosta pitkiäkin kuvauksia. Varsin mielenkiintoista.
Itselläni ei ole suoraan kategoriaan liittyviä ongelmia, joskin lähipiirini pimitti lapsuudessani jopa lääkäreiltä erään fyysisen pikkuvian (lievä hypospadia), mistä osittain on ollut seurauksena erittäin paljon pahaa: kutakuinkin täydellistä seksuaalista yksinäisyyttä, ahdistusta, itseinhoa, masennusta. Enkä selvästikään ole edelleenkään antanut anteeksi jne. mikä seikka on melko "mielenkiintoista", koska olen yli kolmekymppinen.
Perustana on ihan perinteinen trauma hoito: mitä tapahtui, miltä tuntui jne...mutta ne tilanteeseen liittyvät tunteet saadaan liikkelle ja ne voidaan käsitellä ja jopa päästä niiden ylikin tämän hoidon ansiosta. Hoitaja istuu vastapäätä ja sit aletaan käydä tilannetta läpi. Sitten seurataan käden liikettä ja jostain syystä tunteet vain tulevat pintaan ja niitä pystytään nyt käsittelemään. Hoito auttoi minua saavuttamaan tasapainon itseni kanssa ja vähitellen aloin uskaltaa luoda uusia ihmissuhteitakin! Ainakin sellaiset paniikkitnteet miesten kanss loppuivat kokonaan.
Ja erittäin hyvä että tehoaa; menneet kun todellakin saattavat jopa tuhota.. no, suuren osan elämästä. Ja se ON hirvittävää, täysin sietämätöntä. Elämä(ä) ikään kuin varastetaan. Omalla kohdallani välien selvittely lähipiirin kanssa ei edelleenkään tunnu mahdolliselta, pelkkä ajatus herättää erittäin suurta ja konkreettista raivoa; hölmö, täysin tarpeeton asia menneisyydessämme. Tähän tietysti liittyy se etten ole käytännössä koskaan edes seurustellut, saati... eli asialla on kuin onkin ollut suuri henkinen merkitys, sitäpä ei käsitellä rauhallisesti.
---
Olen kyllä itsekin jo kauan sitten huomannut ahdistustiloihin liittyvät silmäliikkeet, mahdollisesti sitä käyttää puolitiedottomasti selviytymisvälineenä. Tosihan on myös, että jos ihminen muistelee jotakin asiaa, silmät katsovat ilmeisen usein sivuun ylös. Kiinnostavasti tähän on liittyvinnän myös osittain ilmeisesti todennettu väite, että "väkisin" hymyileminen lopulta tuottaa parempaa mielialaa.