lastani purtiin poskeen!

äkkiä, ettei millään estämään ehdi ellei satu ihan vieressä istumaan. Tottakai se on todella ikävä tapaus, mutta mitä ajattelit, että tarhasta sanoittaisiin. Että ovat jo ilmoittaneet poliisille pahoinpitelystä... Uskoisin, että purijan vanhempien kanssa on puhuttu ja tapausta käsitelty lapsen kanssa kehitystason mukaisesti. Paljon muuta ei ole tehtävissä, valitettavasti.

Pureminen on ihan tavallista alle kolmevuotiaiden ryhmässä. Ainoa tapa siltä välttyä takuuvarmasti on hoitaa lapset kotona siihen asti. Valitettavasti :( Ja kieltämisen tuonikäiset muistavat noin puoli minuuttia. Vai miksiköhän aina selitän näille kullannupuille samoja asioita 1000 kertaa päivässä, viisi kertaa viikossa...

on useasti käynyt vahinkoja kotonakin, vaikka olen itse ollut ihan vieressä. viimeksi puolitoistavuotias tyttäreni laittoi kätensä ennen joulua kuumaan takan lasiin, vaikka olin ihan vieressä.
ulkona kolme vuotias poikani liukastui ja huuli halkesi ja hampaat tummuivat, vaikka kävelin vieressä.
kotonamme naapurin poika heitti leluauton poikamme silmäkulmaan.
vahinkoja sattuu aina. ei niitä voi estää. myös poikamme on äkkipikainen, enkä ihmettelisi vaikka auto olisi lentänyt hänen kädestään naapurin otsakulmaan. nyt vaan kävi toisinpäin.
asioista on kyllä puhuttu, mutta muistaako lapsi sitä kiukunpuuskassaan ja omistushimossaan?

pointtini on, että niin kotona kuin maailmalla voi aina sattua kaikenlaista, varsinkin kun lapsista on kyse.
itse olen kasvanut nelilapsisessa perheessä ja työskennellyt ennen lapsiani lastenhoitoalalla eri paikoissa (mm. tarhat, sairaalat, kodit,vastaanottokeskukset, huostaanottolaitokset jne jne) ja kaikissa on samaa: toiset lapset taistelevat viimeiseen pisaraan kaikesta (lelut, ruoka, vaatteet, syli jne jne), mutta tottakai lapsille pitää opettaa, mikä on rajana, jos ei haluamaansa saa. pureminen lyöminen jne on väärin, mutta aina ei vieressä oleva aikuinenkaan ehdi kaikkea estää.
eikä lasten joka askelta voi seurata ei kotona eikä hoidossa.

tuollaista ei tapahdu. Siis ainakaan jos on uskominen kasvatus-palstan keskusteluun väkivaltaisesta lapsesta...

Pari juttua; kävitte näyttämässä lääkärissä? Otitte valokuvat? Tarhalla on vakuutus joka korvaa jos poskea joudutaan korjaamaan eli arpia tms joskus fiksaamaan..

Meidän päiväkodista olisi soitettu heti töihin. Vakuutusasiat olisi hoidettu. Olisi kerrottu että lapsi on pyytänyt anteeksi jne ja tarvittaessa asiasta olisi ollut keskustelutilaisuus. Näin on aina tapahtunut jos jotakin erikoista on sattunut ja vahingot ei ole koskaan vain vahinkoja ja olan kohautuksia.. paikoissa on eroja! Oma lapseni on onnellisessa asemassa hoidossaan mukavassa ja välittävässä paikassa.

Niin se syy; ylempään viitaten vanhemmat eivät ole osanneet oikein selittää lapselle että pureminen sattuu eikä niin saa tehdä. Syy on siis vanhemmissa jotka ovat taitamattomia...

Lapset on luonteeltaan erinlaisia, eikä heissä silti kenessäkään ole silti mitään "vikaa". Perheensä ainoalla ja monilapsisen perheen nuorimalla voi olla hyvinkin erilaiset keinot saada tahtonsa läpi. Parivuotiaat ei hirveästi vielä ajattele tekojensa seurauksia. Ei tuollaisessa tilanteessa voi paljon muuta, kuin olla pahoillaan.

Ainakaan minä en odota päivähoidon henkilökunnalta parempaa hoitoa, kuin mitä itse voimme tehdä kotona. Vahinkoja sattuu ja lapsi myös oppii niistä, ei ne ole pelkästään huono asia.

Alle kolmevuotiaiden lasten ryhmässä on ymmärettävää että näillä lapsilla ei ole vielä riittävää saatika ollenkaan vielä kehittynyt taito ilmaista asiansa puheen avulla.

Joten kun kieltä, sanoja ei ole käytetään käsiä, jalkoja tai hampaita. Jotkut vähemmän jotkut enemmän, ja se käy niin nopeasti ettei vaan voi sille mitään.

Tottakai lapselle sanotaan ja on sanottu että se sattuu ja on väärin, mutta 2 vuotiaalta ei voida vaatia että hän sen täysin ymmärtäisi/muistaisi.

Pienen lapsen käytös johtuu vaan siitä että hän tosiaan on vielä PIENI LAPSI eikä ole oppinut kommunikoimaan eikä ratkaisemaan ongelmia vielä aikuismaisesti, jotkut eivät opi sitä koskaan ja aikusenakin puree toista eikä puhu asiasta...

Meidän kaksospojat purivat toisiaan kymmeniä kertoja ollessaan pieniä. Siinä meni poskea ja nenää, takamuksesta lähtien. Ei se pureminen ainoa "rangaistus" veljelle ollut, siinä myös revittiin tukasta ja lyötiin sillä, mikä käteen sattui, tönittiin, raavittiin... onneksi vältyttiin sen isommilta haavereilta. Semmoista on pikkulasten riitely, kun ei vielä ole sanoja, mitä käyttää. Aina ei aikuinen ehdi olemaan vieressä vahtimassa.

Kaksivuotias ei tiedä, että uutta vauvaa ei saa paukuttaa kauhalla päähän eikä tarhakaveria saa purra. Kyllä lapsi sitten oppii kun tilanne tulee eteen,mutta ei 2.V:n päähän vielä kaikkia kieltoja voi "kaataa" - omasta kokemuksesta oppineena voin kertoa.
On lapsia, jotka eivät koskaan pure ja on lapsia jotka purevat usein. Niin vain on.

Omaa poikaa purtiin ja oma poika puri toista lasta pari vuotiaana tarhassa - harmittihan se, kummallakin kerralla. Mitään arpia ko poskeen ei pojalle jäänyt, eikä poikakaan purijaa sen enempää myöhemmin karsastanut. Samassa ryhmässä jatkoivat ja tulivat toimeen.
En todellakaan olisi voinut tehdä yhtään mitään vaikka tarhasta olisi kesken päivän soitettu että "teidän pojalla oli purema poskessa", tai että "poikanne puri toista kylkeen". Meillä tapahtumasta tiedotettiin kun poika haettiin ja kerrottiin miten tilanne oli paikan päällä hoidettu (pikkuasiasta olivat nämäkin tilanteet lähteneet liikkeelle).Kotona asiasta puhuttiin myös vakavaan sävyyn. Asiaa ei sen enempää jääty vatvomaan ja tikulla kaivelemaan...Puremia ei sen jälkeen tullut, eikä meidänkään poika tietojen mukaan muita sen jälkeen enää purrut.

Joku kyseli valokuvien ottoa!? Olisikohan (amerikkalaisvaikutteita saanut) ylisuojeleva juristivanhempi uusien asiakkaiden toivossa ;-)?

En sano että tietäisin asiasta mitään. Mutta meillä kun neuvon siskoani(3v) että mitä ei missään nimessä saa tehdä(esim. että kiuasta pitää varoa, hamsteria pitää varoa ettei tallaa sitä, hamsteria ei saa rutistaa ettei suihkussa saa juosta ym.) niin kerroin vain että miksi esim: "Kun hamsteri on vapaana, pitää kävellä rauhallisesti ja katsoa kokoajan mihin astuu, ettei astu hamsterin päälle. Tiedätkö miksi? Koska vaikka sun jalka onkin vielä pieni, niin jos astut varpaallasikaan hamsterin jalan päälle,niin hamsteria sattuu TOSI TOSI paljon, niin paljon että sen tekisi mieli kiljua.. se aiheuttaa niin paljon kipua sille ihanalle pikkuiselle pörröiselle eläimelle, ja jalka voi katketa, jolloin hamsteri kuolee, eikä elä enää ikinä, eikä meillä ole enää hamsteria" Kyllä toimi. Sen jälkeen on aina tarkasti katsonut ettei hamsterin päälle astu ym. Ja saman tyylisesti muutkin asiat selittänyt. Ja jos sisko lyö niin kysyn vaan että miksi sä lyöt? Mitä oon sulle tehnyt että haluat lyödä mua? Lyöminen on kyllä tyhmää. Yleensä lopettaa heti (esim. jos on kiukkuinen ja haluaa vaikkapa leikkiä vaikka pitäisi mennä nukkumaan tai jotain...) ei tietenkään aina toimi, eikä kaikilla, enkä väitä mitään asiasta tietäväni.. Mutta kuitenkin.. Kyllä lapsillakin älyä on!!! Ja paljon!!!

Aloittajalle. Tässä juuri se syy miksi en lapsiani vie päiväkotiin kuin vasta eskariin.