Hei
Onko kellekkään muulle sattunut tällaista?: Huolella suunnittelin koiran ottamista, rotu oli valittu jo aikoja sitten. Soittelin eri kasvattajille ja viimeinkin tuntui sopiva pentu
löytyvän. Mitä lähemmäksi pennun hakupäivä tuli, sitä epävarmempi oli olo, että jaksanko varmasti koiran kanssa (kyseessä bordercollie ja minut oli peloteltu totaalisesti siitä,
miten paljon tekemistä ne vaativat). Epävarmuus sai alkunsa myös siitä, että mieheni ei alunperinkään olisi halunnut koiraa juuri nyt, vaan vasta joskus myöhemmin. Sain hänet
kuitenkin ylipuhuttua pennun hommaamiseen ja mielestäni hän suhtautui jo suht positiivisesti loppujen lopuksi. Sitten vaan tuli yhtä-äkkiä kamala paniikki kun pentua lähdettiin
hakemaan ja peruin koko homman.
Ja nyt olen tosi masentunut, koska oikeasti olisin sen pennun kuitenkin halunnut, eli jos nyt voisin kelata aikaa taaksepäin, hakisin sen ilman muuta!!
En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten meni pupu pöksyyn aivan totaalisesti. Korostan vielä, että tämä pennun hankinta ei ollut päähänpisto, vaan useamman vuoden jo ollut ajatuksissa.
Sitä paitsi olin ilolla odottanut, että pääsen nimen omaan harrastamaan koiran kanssa kaikkea agilitystä tokoon yms.
Siis kommentoikaa ja kertokaa ihmeessä, jos on ollut jotain vastaavia kokemuksia!
Onko kellekkään muulle sattunut tällaista?: Huolella suunnittelin koiran ottamista, rotu oli valittu jo aikoja sitten. Soittelin eri kasvattajille ja viimeinkin tuntui sopiva pentu
löytyvän. Mitä lähemmäksi pennun hakupäivä tuli, sitä epävarmempi oli olo, että jaksanko varmasti koiran kanssa (kyseessä bordercollie ja minut oli peloteltu totaalisesti siitä,
miten paljon tekemistä ne vaativat). Epävarmuus sai alkunsa myös siitä, että mieheni ei alunperinkään olisi halunnut koiraa juuri nyt, vaan vasta joskus myöhemmin. Sain hänet
kuitenkin ylipuhuttua pennun hommaamiseen ja mielestäni hän suhtautui jo suht positiivisesti loppujen lopuksi. Sitten vaan tuli yhtä-äkkiä kamala paniikki kun pentua lähdettiin
hakemaan ja peruin koko homman.
Ja nyt olen tosi masentunut, koska oikeasti olisin sen pennun kuitenkin halunnut, eli jos nyt voisin kelata aikaa taaksepäin, hakisin sen ilman muuta!!
En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten meni pupu pöksyyn aivan totaalisesti. Korostan vielä, että tämä pennun hankinta ei ollut päähänpisto, vaan useamman vuoden jo ollut ajatuksissa.
Sitä paitsi olin ilolla odottanut, että pääsen nimen omaan harrastamaan koiran kanssa kaikkea agilitystä tokoon yms.
Siis kommentoikaa ja kertokaa ihmeessä, jos on ollut jotain vastaavia kokemuksia!
Vastaukset 17
Vanhimmat
No, hyvä oli ettet pentua hakenut.
Et nähtävästi ole vielä valmis koiran hoitoon ja
vastuuseen siitä.
Tuli mieleen,että mitä olisit tehnyt jos
olisit ihmisvauvaa odottanut ja halunnut yhdeksän kuukautta,
ja kun olisi tullut synnytyksen aika niin niin olisikin paniikki iskenyt.........
Älä suunnittele koiran ottoa ennen kuin osaat
päättää mitä haluat.Olet ollut koiran kasvattajallekkin erittäin ikävä tapaus,ajatteleppa asiaa myös hänen kannaltansa.....
No johan nyt pomppas! Mulla on kyllä lapsia, joita olen rakastanut ensi sekunneista lähtien.
Sitä paitsi,olisinhan mä sitä pentuakin rakastanut, jos olisin sen kotiin tuonut. Kyse oli lähinnä siitä, että minut oli peloteltu täysin koiran vaatimasta liikuntamäärästä. Olisin ollut ehkä viisaampi, jos oisin jättänyt lukematta muutamat "keskustelut" netistä.
Joka tapauksessa vertaaminen vauvan syntymään ei mahdu kyllä minun tajuntaani.
Ja mitä kasvattajaan tulee, hän otti asian tosi mukavasti ja sanoi vielä, että ehkä sitten vähän myöhemmin.
älä ole huolissasi tuollaista satuu kaiken aikaa todella hyvä että ajattelit asiaa vaikka aika myöhään ja hyvä että et ottanut pentua koska olit epävarma...parempi että et hakenut koska epävarmuudestasi olisi voinut koitua harmia myös koiralle.jos olet epävarmä et olisi voinut ohjata koiraa johdon mukaisesti.. hyvää ns syksyn jatkoa sinulle...t tanja:)
Kyllä täytyy käyttää "omia aivoja"
kun näitä asioita täällä lukee, tai jos ei siihen kykene,pitää pysyä pois!
Olen kyllä jossainmielessä samaa mieltä kuin tuo
§ ? Koirasta on kannettava sama vastuu kuin
muistakin perheenjäsenistä, eikä ajatella että sehän vain on koira.
>>Ja mitä kasvattajaan tulee, hän otti asian tosi mukavasti ja sanoi vielä, että ehkä sitten vähän myöhemmin>> kirjoitat
Mitä muuta fiksu kasvattaja voi sanoa tuollaiselle koiranostajalle ?!
Asiaa ei oltu kuitenkaan loppuunasti harkittu.
...elikkä ei ollut yhtä-äkkinen päähänpisto, kuten jo mainitsinkin. Ja jos pentu olisi meille tullut, olisi sitä kohdeltu tottakai samanvertaisena perheenjäsenenä kuin muitakin!
Ja kasvattajasta sanon vielä sen verran, että kyseessä oli henkilö, joka sanoi suoraan kaiken muunkin jo silloin kun häneen tutustuimme (mainitsi jopa itse olvansa vähän turhankin suorasanainen)joten hän aivan varmasti olisi tuonut ilmi myös negatiiviset tunteensa. Luuletko todella, että kaiken tämän harkinta-ajan jälkeen olisin ottanut koiran vain "koiraksi"?
Joillakin tuntuu olevan aina silloin tällöin tarve ilkeillä ja loukata toista ja sehän onnistuu näillä palstoilla. Voisihan sitä vastata asiallisesti. Sinulle Bortsufani, kun itselle tuli pentu kotiin, ajattelin kauhulla, että osaanko edes syöttää koiraa oikein. Hyvin on kuitenkin mennyt enkä antaisi koiraani mistään hinnasta pois. Onhan Border Collie aikamoinen "duracell paristo", mutta harrastus koiraahan olit hakemasakin. Muuten, käyppä katsomassa jossakin kennelissä Shetlannin lammaskoiraa. Vauhtia löytyy siitäkin.
>>Ei kai tarvitse ilkeillä>>
>>Joillakin tuntuu olevan aina silloin tällöin tarve ilkeillä ja loukata toista ja sehän onnistuu näillä palstoilla>>
Jos on niin "hieno hipiäinen" ettei totuutta kestä,niin ei mahda mitään!
Olenpa sitten vaikka ilkeä ;)
Taisi kolahtaa omaan nilkkaan, kun heti tunnistit itsesi!!
Aivan miten vaan,voit tulkita kirjoitukseni.
Teit hyvän päätöksen kun et ottanut pentua ollessasi epävarma. Mietin itsekin samaa asiaa paljon kun aikoinani otin suursnautserini. Koskaan en ole tosin katunut, joskus tietenkin on harmittanut aamulla kuudelta mennä lenkille sateessa ennen töihin lähtöä...,mutta kun koiran on kerran ottanut, siitä on pidettävä huolta.
Siinä suhteessa se on kuin ihmisvauvakin. Molemmat vaativat aikaa ja vaivaa ja älä ajattele koskaan asiaa siltä kannalta että koirasta kuitenkin pääsee huonossa tapauksessa eroon.
Aistikasta syksyä.
Eiköhän jokaisella ole ainakin ensimmäistä koiraa hankkiessaan iskenyt epävarmuus siitä jaksaako todella huolehtia kaikista koiran tarpeista. Tai jollei ole iskenyt niin ainakin olisi pitänyt iskeä.
Pahimpiahan ovat sellaiset ihmiset jotka aivan täysin uskovat hoitavansa koiraansa esimerkillisesti mutta joiden kohdalla totuus on aivan toinen.
Parempi on myös se että jättää ottamatta koiran toistaiseksi ja harkitsee vielä kuin että ottaa sen ja antaa puolen vuoden päästä pois.
Itse jaksan muuten kulkea paljon pitempiä lenkkejä kuin alunperin uskoinkaan:)
Vaikka itse en samassa tilanteessa olekaan, voin
hyvin ymmärtää sinua! Nimittäin omatkaan unelmani
(joihin kuuluu koira!) eivät saa vastakaikua
-osin ihan järsisyistä- mutta sitten kun tuntuu
että itse vain taistelee omien unelmien eteen eikä kukaan tue, ryhtyy jo epäilemään haluaako
niitä asioita edes!
Kuitenkin jatkan taisteluani.
Sitten vielä : chattisivut ovat toisinaan aika petollisia.Itse olen pitkään seurannut useita palstoja, ja usein niissä antavat neuvoja ne, jotka asioista eivät tiedä ja kyllä luulevat tietävänsä. Koirarotua hankittaessa on niin monta syytä mitä pitäisi huomioida ja lapsiperheelle
kultainen noutaja- kai on aika tyypillinen yleistys.. Kuitenkin lastenvaunuja näkee työntävän äiti vinttikoira toisessa kädessä..Joten
kyllähän sitä itse parhaiten tietää mihin pystyy ja mihin ei.
Kun seuraavan kerran saat koirakuumeen, toivon
että pidät unelmastasi kiinni! Mielestäni jokaisessa lapsiperheessä kuuluisi olla eläin, sillä se opettaa myös lapsille vastuuntuntoa ja
antaa hienoja elämyksiä. Niin kai sitä näin lapseton ajattelee ensin lapsistakin: pärjäänköhän niiden yövalvomisten ja kakkavaippojen kanssa. Helpointa kai olisi asua yksin yksiössä, mutta mitä elämää se sellainen
on!
Rohkeutta elämäsi valintoihin!=)
"Mielestäni jokaisessa lapsiperheessä kuuluisi olla eläin, sillä se opettaa myös lapsille vastuuntuntoa ja antaa hienoja elämyksiä."
Juu totta, mutta lapsiperheen lemmikeissä on tuon lisäksi toinenkin hyvä puoli; pikkulapsesta saakka eläinten kanssa touhunneilla on paljon vähemmän allergioita myöhemmässä elämässä.
Lemmikit (ja muutkin kotieläimet) siis ovat monellakin tapaa hyödyllisiä:)
Juuri noin minulle kävi! Kun olin "taistellut" miehenikin suotuisaksi koiranhankinnalle ja tehnyt kaikkeni asian eteen,tuli todella tyhjä tunne silloin kun piti pentua lähteä hakemaan. Mietin koko aamupäivän, haluanko tätä..haluanko tätä tarpeeksi...pitäsikö minun haluta tätä vielä enemmän? Eli pääni oli niin pyörällä, etten enään osannut tehdä järkevää päätöstä ja siihen kuihtui unelmani. ....Mutta nyt on kaikki jo paremmin ja olen saanut itseluottamusta lisää mm. lukemalla muiden vastaavista kokemuksista. Haluan antaa myös lapsilleni mahdollisuuden noihin ihaniin elämyksiin, joita koiran myötä tulee.
Toivon että myös sinä saat tulevaisuudessa toteutettua omat unelmasi!!
Olen lukenut keskustelua tästä aiheesta ja mielipiteeni asiasta on se, että Bortsufani edustaa herkkää ja harkitsevaa ihmisluonnetta, joka punitsee tarkoin mihin on ryhtymässä. Se, että pennun hakemisesta tuli paniikki, johtuu todennäköisimmin siitä, että vaatimukset itseäsi kohtaa ovat suuria. Moni onneton ottaa koiran hetken päähänpistosta, eikä edes ehdi sen tarkemmin pohtimaan mihin on ryhtymässä. Se, että asioita harkitsee tarkoin ei ole lainkaan huono asia. Siispä mielestäni ei mitään syytä morkkikseen!
Meillä käytiin koko viime vuosi keskustelua koiranhankinnasta ja nyt se vihdoin on tuossa. Rotu on vielä aussie eli vähän samantyyppinen kuin bortsukin on. Täytyy sanoa, että se on hyvin hyvin energinen! Varmasti tykkäisi bortsukin leikkiä lasten kanssa, mutta kannattaa ihan oikeasti miettiä sitä oikeaa rotua erittäin tarkkaan. Bortsut saattavat olla hieman stressiherkkiä (?) ja en tiedä miten ne tulee yleensä pienten lasten kanssa toimeen. Ainakin olen nähnyt huonoja tapauksia :(
Et kertonut minkä ikäisiä lapsesi ovat..? Mutta oletteko testanneet allergiaa kaikilta perheenjäseniltä? Mitä tekisitte koiralle jos jollekin puhkeaa allergia? Menisikö samantien kiertoon vaiko piikille?
Meidän lapset on jo 9 ja 13, eli ylittäneet sen iän, milloin roikutaan hännässä kiinni.
Tuosta allergiasta, mulla on omassa perheessäni ollut aiemmin 2 koiraa, samoin mieheni perheessä.
Lapset ovat olleet paljon kosketuksissa tuttavien koirien kanssa ja nuorempi ulkoiluttaa säännöllisesti naapurien koiria,
joten allergioita ei pitäisi olla.
Mitä tarkoitit "stressiherkkyydellä"? Olen ymmärtänyt kyllä, että narttuja tulee kouluttaa paljon pehmeämmällä kädellä kuin uroksia,
koska ovat paljon herkempiä. Mutta onko tiedossasi useampiakin "huonosti" käyttäytyviä bortsuja?