Olen erityisluokassa töissä ja välillä tuntuu etten jaksa. Kuinka moni on lopettanut työt erityisluokassa joko opena tai koulunkäyntiavustajana juuri työn vaativuuden vuoksi? En ole ollut vuosia alalla ja olen oikeastaan aika noviisi vielä, mutta jo nyt tässä vaiheessa tuntuu, että onkohan paikka minulle sopiva, kun työt kulkee ajatuksissa kotiin ja jotenkin lasten kohtalot surettavat...pitäisi osata unohtaa työpäivän jälkeen...vaan jotenkin ei vaan osaa.
erityisluokassa töissä
henkisesti loppu
81008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan ensimmäisenä tekisi mieleni vastata sinulle, että vähällähän pääset, kun ei lähes kahdenkymmenen oppilaan yleisopetuksen ryhmässäsi ole puolet erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita. Näin se todella on joissain tapauksissa, jos entiseen peilaa.
Minä kokeneena konkarina tiedän, mistä on kysymys: Yksi opettaja ei ensinnäkään voi "virallista" tilannetta muuksi muuttaa. Lisäksi minulla olisi myöskin konstit käytettävissäni tilanteen "normaaliksi" saattamiseksi. Kysymys on siis aivan täysin pedagogiikasta.
Usko pois, että onnellisin tilanne kaikkien (paitsi ehkä sinun) kannalta on se, että erityisopetusta on tarjolla (voidaan siis uhkailla sinne siirtämisellä), mutta että siihen ei liiallisesti turvauduttaisi.
Kannattaisi kysäistä vaikkapa rehtorilta, että täyttyvätkö enää erityisopetuksen kriteerit oman työsi kohdalla, jos koet sen niin raskaaksi. Olipa kysymys omasta kokemattomuudestasi tahi esim. ryhmän suuruudesta, niin jaksamattomuus tulisi mielestäni huomioida erityisopetuksen laatua ja mielekkyyttä arvioitaessa.
... yläasteen opettajan suulla, missä oppilas on yli kymmenen kaikkea muuta kuin hänen parastaan ajattelevan individualistin vaikutuspiirissä, mitä tulee pelkästään opettajiin. Siihen päälle sitten vanhemmat ja muu väki ...
Tällä ei ole sitten yhtään mitään tekemistä sen kanssa, mitä peruskoulussa on alunperin ajateltu tehtävän. Erityisesti ero näkyy asiansa ymmärtävien luokanopettajien ja yläasteen välillä.
Välillä tuntuu ettei jaksa, mut aina sitä vaan voimia jostain pusertaa. Kun on ollut pidempään töissä, niin oppii jättämään työasiat koululle kotiin lähtiessä.
Kokemus työstä tuo myös varmuutta, tietoa ja taitoa, ennakointia, ongelmanratkaisu taitoa, sekä tiettyjä rutiineja, jolloin työ menee omalla painollaan. Työhön "kasvaa", jolloin se ei tunnu niin raskaalta.
Niin voi tosiaan olla ettei kriteerit ole kohdallaan, kun ajatellaan että luokkakoko on meillä aika iso ja suurin osa oppilaista odottaa sairaalahoitoa...eli päivittäin on kriisitilanteita ja vaarana saada köniinsä. Tiedän että olen vielä kokematon, ehkä ajan kanssa opin pitämään työn ja kotielämän erillään.
oppii ajan kanssa ennakoimaan kriisitilanteita, sekä ennaltaehkäisemään jonkin verran niitä.
Luokkakoko meilläkin suuri, sekä oppilaita eri vammaryhmistä. Kohtauksia tulee usein ja tilanne sitoo automaattisesti yhden henkilön. Onneksi näihin osataan varautua ja homma pyörii. Kiitos ammattitaitoisten avustajien.
Olen samaa mieltä, ettei sitä uskoisi, miten erityisluokassa avustaminen poikkeaa yleisluokassa
avustamisesta. Itselleni on jäänyt mieleen olennaisimpana eroavaisuutena se, miten erityisluokassa työ oli henkisesti monin verroin raskaampaa kuin mitä oli myöhemmin yleisluokassa avustaessani HOJKS-oppilaita. Olen joskus pohdiskellut miksei avustajillakin ole eri palkat sen mukaan kummassa edellä mainituista työskentelee, sillä eikös opettajienkin puolella ole eri palkka erityisluokassa ja yleisluokassa työskentelevillä...vai onko?
ne erkkaopen ja luokanopen palkat on erilaiset. Hiki hatussa saa paiskia erkoilla töissä, eritoten, jos on vaikeasti kehitysvammaisten parissa. Päivittäiset hoitotoimenpiteet on jo fyysisesti raskaita, jolloin selkäkin on kovilla.
Lastenleikkiä tuo yleisopetuksen puolella avustaminen tuntui minustakin verrattuna nyt tänne erkan puolelle. Palkka saisi olla kyl vaikeusasteen mukainen.
Itse olen nyt kolmatta vuotta erityisluokan avustajana. Raskasta on, mutta kyllä tää on aika palkitsevaa.