Kiskoin juomaa alas kurkustani nopeaan tahtiin. Pullot minun ja ystävieni vieressä kielivät siitä, että jonkin aikaa oltiin jo juotu.
“Alaikäisiä,” minua muutamaa vuotta vanhempi poika tuhahti kaverilleen. He kävelivät hitaammin kohdallamme.
“Toi on sen rikkaan äijän tytär.” Toinen sanoo ja osoittaa minua.
“Täytyy olla paska ukko kun lapsensa esittää kovaa juomalla.”
“Tai ehkä tytär ottaa isistä mallia.”
Katson heitä meikkieni alta mutten sano mitään. He eivät ymmärrä. Kukaan ei ymmärrä. Ympärilläni lojuvat ihmiset eivät merkitse minulle yhtään mitään. Olen heitä kaikkia parempi, ylempi ihminen. On totta että isäni on varakas mies, mutta hänen tyttäreksi syntyminen ei ainoastaan tee minusta niin hyvää kuin olen. Se johtuu minusta itsestäni.
Minulta ei puutu mitään, niin kaikki sanovat. Tuo tyttö saa kaiken mitä uskaltaa isältään pyytää, niin he sanovat. Uskallan pyytää mitä tahansa, paitsi kahta asiaa. En osaa pyytää rakkautta enkä aikaa. Sitä en ole koskaan isältäni saanut.
Kun äiti kuoli, isä teki vain töitä. Se sopi meille molemmille silloin, ettei tarvinnut muistaa entistä elämää. Kun emme nähneet toisiamme, ei tarvinnut ajatella että vain me kaksi olimme jäljellä. Ja niin isästä tuli menestyvä yrittäjä, jolta tosiaan ei rahaa puutu. Mutta nyt kun tarvitsisin kasvattajaa ja isähahmoa, perhettä, minulla ei sitä ole. Eikä mikään rahamäärä voi sitä korvata. Ei pahemmin viinakaan. Mutta se auttaa ajattelemaan jotain muuta.
Opettajat katsovat kieroon kun pärjännyt tyttö saa yhtäkkiä nelosia. Ensin he ymmärsivät kuultuaan menettäneeni äitini, mutta yhden opettajan nähtyä minut yöllä kaupungilla umpikännissä, he kaikki menettivät uskonsa minuun. Tämä on kuin noidankehä: menetän kaiken koska juon, ja juon koska menetän kaiken. Ei olisi pitänyt koskaan aloittaa. Mutta tein sen virheen. Enkä enää osaa lopettaakaan. Minun pitäisi pystyä, olenhan se minä olen, paras kaikista. Jos tosissani haluaisin, ehkä minä pystyisin. Katselen ystäviäni, joista osa on jo sammunut. He eivät olisi mitään ilman minua. Enhän minä voi heitä jättää.
“Alaikäisiä,” minua muutamaa vuotta vanhempi poika tuhahti kaverilleen. He kävelivät hitaammin kohdallamme.
“Toi on sen rikkaan äijän tytär.” Toinen sanoo ja osoittaa minua.
“Täytyy olla paska ukko kun lapsensa esittää kovaa juomalla.”
“Tai ehkä tytär ottaa isistä mallia.”
Katson heitä meikkieni alta mutten sano mitään. He eivät ymmärrä. Kukaan ei ymmärrä. Ympärilläni lojuvat ihmiset eivät merkitse minulle yhtään mitään. Olen heitä kaikkia parempi, ylempi ihminen. On totta että isäni on varakas mies, mutta hänen tyttäreksi syntyminen ei ainoastaan tee minusta niin hyvää kuin olen. Se johtuu minusta itsestäni.
Minulta ei puutu mitään, niin kaikki sanovat. Tuo tyttö saa kaiken mitä uskaltaa isältään pyytää, niin he sanovat. Uskallan pyytää mitä tahansa, paitsi kahta asiaa. En osaa pyytää rakkautta enkä aikaa. Sitä en ole koskaan isältäni saanut.
Kun äiti kuoli, isä teki vain töitä. Se sopi meille molemmille silloin, ettei tarvinnut muistaa entistä elämää. Kun emme nähneet toisiamme, ei tarvinnut ajatella että vain me kaksi olimme jäljellä. Ja niin isästä tuli menestyvä yrittäjä, jolta tosiaan ei rahaa puutu. Mutta nyt kun tarvitsisin kasvattajaa ja isähahmoa, perhettä, minulla ei sitä ole. Eikä mikään rahamäärä voi sitä korvata. Ei pahemmin viinakaan. Mutta se auttaa ajattelemaan jotain muuta.
Opettajat katsovat kieroon kun pärjännyt tyttö saa yhtäkkiä nelosia. Ensin he ymmärsivät kuultuaan menettäneeni äitini, mutta yhden opettajan nähtyä minut yöllä kaupungilla umpikännissä, he kaikki menettivät uskonsa minuun. Tämä on kuin noidankehä: menetän kaiken koska juon, ja juon koska menetän kaiken. Ei olisi pitänyt koskaan aloittaa. Mutta tein sen virheen. Enkä enää osaa lopettaakaan. Minun pitäisi pystyä, olenhan se minä olen, paras kaikista. Jos tosissani haluaisin, ehkä minä pystyisin. Katselen ystäviäni, joista osa on jo sammunut. He eivät olisi mitään ilman minua. Enhän minä voi heitä jättää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hei aika siisti..:D iha ku mun yks kaveri..;) mut hyvin kirjotettU! BRAVO!
Pullot kielii ryyppäämisestä vasta aamulla, ei ottamisen aikana, tuntemukset tulee toisaalta.
Ei menestynyt saa nelosia, vaikka mikä olisi, pelkällä rutinilla kutosia.
Aika tylsä ja monesti kuultu virsi. Isi on huono teki mitä tahansa, siksi nyt kännäilen.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä opettajille tuttu 4
T. ®Sherlokki © 2005
ideahan onkin ettei isä tee yhtään mitään. Paitsi töitä.
Onko se nyt niin kauheaa, jos isä yrittää tuoda leivän kotiin? Ja sehän ainakin alussa passasi tyttärelle?
Eikös tytön pidä pikemminkin syyttää äitiään tapahtuneesta?
Kirjoittaja on paitsi nuori, hänellä myös hyvin vähän kokemusta ahdistuksesta. Liian paljon selittelyn makua.
4pist.