Lisäsin tuonne

Kiva oli lukea kokemuksista koiran vaiston toimimisesta. Minulla on ollut upea bernhardilainen, Sipsi, hän kuoli 9.1.-06 reilun 13 vuoden ikäisenä. Minulla on itselläni diabetes ja Sipsi otti tehtäväkseen huolehtia minusta ja sokereistani. Monet kerrat se haki minut esim. pellolta puolitajuttomana kotiin tai haki apua isännältä. En pysty itkemättä kirjouttamaan siitä, ikävä on ihan mahdoton. Olen yrittänyt aloittaa etsimään uutta koiraa. Sipsi tuli meille kahdeksan vuotta sitten kerrostalosta, omistajalle puhjenneen astman vuoksi. Jonkun samantyyppisen tapauksen kun löytäisin.. Kotisivuillamme www.hakolantila.net on juttua vielä Sipsistä, en ole jaksanut poistaa ja luulen koko ajan vieläkin näkeväni sen omilla tutuilla paikoillaan... Sieltä kuitenkin voit käydä katsomassa minkälaiseen paikkaan koira olisi tulossa, (jos tiedät bernhardilaisen joka olisi kotia vailla.) Ei tässä kiire ole, tuntuu nyt olevan surutyö käynnissä vielä. Eikä muukaan rotu ole ehdottoman poissuljettu, tärkeintä on että pysyy kotona niin ettei tarvii kiinni pitää, isot koirat taitaa olla kaikki mukavan laiskoja karkailemaan. Nöffikin meillä oli aikaisemmin ja tykkäsin siitäkin. Pentua en jaksaisi jos vain suinkin koditon aikuinen löytyy, minulla on neljä "pentua" omasta takaa. Hekin toivovat kovasti uutta koiraa.