Ei kiinnosta ei

Mietin ja mietin, että mitä elämälläni tekisin? Olen jo aikuinen nainen, jolla ikävuosia 35 mittarissa. tein lapsen nuorena ja hänkin on jo muualla opiskelemassa eli olen vapaa tekemään mitä haluan, kun eronnutkin olen. Uskomatonta,että tässä iässä vielä harhailee tietämättä mitä haluaa ja mikä ala kiinnostaa. Luulin olevani kiinnostunut kaupallisesta alasta ja aloitin opiskelun reilu vuosi sitten, mutta joka ilta ja aamu ahdistaa kun tietää, että koulun penkki kutsuu. Ei ole kiinnostusta alaan ja mietin,että keskeytän koulun, mutta jossain sisimmässäni pelottaa muiden reaktio, vaikka tiedän, että sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Pelottaa ajatuskin siitä,että kaikki pitävät luuserina tms...joka ei saa asioita vietyä loppuun. Onko muilla kokemusta samasta asiasta mitä mä täällä mietiskelen? Mitä olette tehneet, jos näin on?
1338
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Hyvä Siiri, puhut siitä, etteivät muut arvosta kouluttamattomuuttasi. Mutta: sinä olet saanut aikaan lapsen, jota kaikki korkeastikoulutetutkaan eivät välttämättä saa, se on hieno saavutus! Lapsesi opiskelee jo muualla ja nyt sinulla on oikeasti aikaa miettiä, mitä tulevaisuudelta ja alaltasi haluat.

Sinulla on aikaa, älä panikoi, kyllä löydät vielä etsimäsi. Kokeilepa mol.fi:n ammatinvalintatestejä, ovat mielenkiintoisia ja ainakin omalla kohdallani pitivät paikkansakin. Voit saada sieltä hyviä vinkkejä mahd.kiinnostavasta alasta.

Älä mieti muiden reaktioita ja muiden mielipiteitä, kysehän on SINUN elämästäsi, ei muiden! 35-vuotias ei ole liian vanha opiskelemaan, itsekin olen aikeissa vaihtaa alaa, olen sinua vain kolme vuotta nuorempi! Tiedän, että ihmettelijöitä varmasti riittää, mutta minäpä en kaikille utelijoille kerrokaan, kyllä se niiden suu ehtii loksahtaa auki vielä moneen kertaan:)

Tsemppiä!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Siiri70 kirjoitti:

Mietin ja mietin, että mitä elämälläni tekisin? Olen jo aikuinen nainen, jolla ikävuosia 35 mittarissa. tein lapsen nuorena ja hänkin on jo muualla opiskelemassa eli olen vapaa tekemään mitä haluan, kun eronnutkin olen. Uskomatonta,että tässä iässä vielä harhailee tietämättä mitä haluaa ja mikä ala kiinnostaa. Luulin olevani kiinnostunut kaupallisesta alasta ja aloitin opiskelun reilu vuosi sitten, mutta joka ilta ja aamu ahdistaa kun tietää, että koulun penkki kutsuu. Ei ole kiinnostusta alaan ja mietin,että keskeytän koulun, mutta jossain sisimmässäni pelottaa muiden reaktio, vaikka tiedän, että sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Pelottaa ajatuskin siitä,että kaikki pitävät luuserina tms...joka ei saa asioita vietyä loppuun. Onko muilla kokemusta samasta asiasta mitä mä täällä mietiskelen? Mitä olette tehneet, jos näin on?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu