Heikoin lenkki

Tamperelainen ravintolayrittäjä oli niin epätoivoinen saadakseen vävypoikansa takaisin, että järjesti kaikenlaista hauskaa tämän toiselle työskentelypaikalle yrittäjän yrityksestä lähdön jälkeen - olihan tämä paikka hänen onnekseen tuttujen puurakentajien hallussa.

Vävypojan kanssa työskennellyt sihteeri toimi aktiivisessa yhteistyössä ravintolayrittäjän kanssa, ja mikä parasta tämän erään liikekumppanin sukulainen toimi myös samassa paikassa.

Kyllä oli sihteerillä hauskaa, kun naureskeli, että niin ne siipat menee - Teitä ei vaan ollut tarkoitettu yhteen, eiks vaan... Vielä hauskemmaksi tämän ravintoloitsijaa edustanut sihteeri alkoi, kun naureskeli, että ei tästä firmasta niin vaan lähdetä. Lähes lakimies vävypoika vaan totesi itsekseen, että mistä firmasta vaan muuten lähdetään, ja olihan kulunut jo monta vuotta ravintolyrittäjän firmasta lähtemisestä.

Valitettavasti sihteeri ja tämä sukulaistuttu alkoivat järjestelemään kaikenlaisia matkoja ym. sen sellaista, joka alkoi vävypoikaa arveluttamaan, varsinkin kun vävypoika tiesi tämän ravintoloitsijan täydeksi rikolliseksi. Kyllä oli kummallista, kun olisi saanut jopa ilmaisen ulkomaan matkan. Kaikista epäilyttävin asia oli se, kun nämä olisivat hankkineet ulkomailta jonkin meditaatio-gurun pieniin uniongelmiin...

Vävypoika oli sentään sen verran viisas, että kirjoitti jutut ylös ja antoi ne eräälle sukulaissedälle.

Mikö tässä nyt sitten on niin hauskaa??? No, että tämän jälkeen ravintoloitsija oli täydessä kusessa, ja toisaalta se ku tietää toisten salaisuudet, niin voi ottaa neulat esiin ja painella hermonpäitä - on nimittäin hauska katsella sätkynukkeja...