kääpiöpinsereistä...

sivulla http://www.sci.fi/~sspk/kpinseri/

sieltä löytyy tietoa rodusta.

mun kääkkä on oikein itsetietoinen uros, vaikkakin leikattu. Leikkisä ja villi, mut vähän laiska ja tod ahne tapaus. Poju on hellyyden kipeä ja kiltti kaikille ystävilleen mutta hyvin suojelevainen mua kohtaan etenkin jos joku tuntematon tulee liian lähelle. Ei oikein sulata mun poikaystävää ;) ->mustis. pelkää lapsia, mutta rauhallisissa tilanteissa tutustuu mielelläänja leikkii niitten kanssa. väriltään black & tan pystyt korvat. isompi kuin pitäisi olla, todella lihaksikas ja voimakas. Rakastaa lenkkeilyä, mutta sateella tai pakkas säällä ei lähde minnekään. Eikä kyllä kovalla helteelläkään. nirson vastakohta, kaikki kelpaa :)

myös kääpiöpinsereiden yleiseen ja valitettavaan ongelmaan joka on sisäsiisteyden puute. Siihen sortunee yli puolet kääkistä. Ongelma se on meilläkin, pikku liruja sinne tänne.

Muutoin koira on eloisa, aktiivinen, perso, haukkuherkkä, suojelevainen.

Tuo sisäsiisteys ongelma on kyllä yleinen olen kuullut monelta. valitettavasti. Mulla on nyt vuoden ikäinen narttu ja ihan ok on tuo sisäsiiteyden kanssa, jos mennään esim mökille missä irti niin saattaa tehdä kerran pari sisälle, mutta tätä ongelmaa ei ole ollut nyt ainakaan pariin kk että luulen koulutuksella oppivan pois siitä.

Koira on tosi seurallinen sitä kannattaa miettiä ennen kuin hankkii, koska se tarttee aikaa ja rakkautta tosi paljon. mielellään on sylissä jne.

meidän narttu kanssa suojelevainen varsinkin jos lenkillä tulee vastaa koiria omistajineen, vähän hankalaa joskus.

rotu vaatii paljon aikaa ja vaivaa ei mikään helppo rotu eikä ole verrattavissa esim kultaiseen noutajaan.

eloisa ja aktiivinen koiruli kuitenkin.

Minä suosittelen kääpiöpinseriä ihmiselle jolla on aikaa harrastaa sen kanssa, vaatii kumminkin aika paljon aikaa (taitaa kaikki koirat tarvita)

Mutta meidän tyttö on mitä ihanin söpöliini. Kiltti ja tottelevainen, mutta silti löytyy omaa tahtoa ja lujuutta. Haukkuu vähän mutta lopettaa kieltäessä, sisäsiistikin on, siinä ei ole ollut mitään muuta ongelmaa kuin talvella meinaa palella. Joskun kun on oikein iloinen tulee pissiä, mutta se on enemmän hauskaa kuin mitenkään huono asia :)

Muille nartuille ärhentelee aluksi, mutta on jo hetken päästä pusuttelemassa. Rakastaa kaikkia ihmisiä ja on tosi seurallinen. Hellyyden kipeä ehkä vähän liikaakin, mutta toisaalta olen tainnut itse helliä liikkaa :)

Joskus on toki itsepäinen kuin muuli, mutta ei mitenkään pahasti. Vihainen ei ole vaikka välillä muriseekin. Sanoisinko että ISO koira pienessä paketissa, tai ainakin ego on iso :)

Tarvitsee kumminkin lujan emännän/isännän. On erittäin fiksu ja keksii kyllä miten saa haluamansa, vaikka salassa :) Keksii kaikkein helpoimman keinon.

Onnea ja kärsivällisyyttä uuden koiran kanssa :)

Meillä on puolitoistavuotias kääpiöpinseripoika.
On sisäsiisti, oppi siihen noin puolen vuoden iässä. Ulkoilisi vaikka jatkuvasti, mikäli saisi mahdollisuuden. Ainoastaan vesisateesta ei pidä, mutta pakkanen ei ole edes hidaste. Ei tarvitse vaatteita pakkasella, paitsi pipon kovimmilla pakkasilla korvien paleltumisvaaran takia.

Kova vahtimaan asuntoa, joten posti ja vieraan haukutaan taatusti. Ei rähise turhaan tai räkytä olemattomia, aina on jokin syy / uhka. Ei ota osaa esimerkiksi toisten koirien haukkumiseen lenkillä, vaan katselee moisia hiljaa. Tykkää tosin rähistä isoille uroksille jos on hihnassa. Vapaana tulee toimeen kaikkien kanssa.

Epäileväinen vieraita ihmisiä kohtaa, joten jotkut vieraat eivät pääse vapaasti liikkumaan meillä kotona aluksi. Kun pääsee tutustumaan vieraaseen, saa vieras siitä kiinni liimautuneen pusukoneen tai väsymättömän leikkiin pyytäjän.

On kaikkien perheenjäsenten perään, vaikka mami taitaa ruokahuoltajana olla se kaikista rakkain. Nukkuu vieressä ja mielellään peiton alla. Oleilee paljon sylissä niin sohvalla kuin nojatuolissakin.

Virtaa riittää ja koiralle pitää olla aikaa melkoisen paljon. Meidän koira pitää lapsista, tykkää touhuta niiden kanssa. Joskus nuorempana ei oikein suvainnut kaikkia tenavia, mutta nyt suorastaan rakastaa niiden kanssa reuhaamista. Mitä enemmän on vilskettä ympärillä, niin sitä tyytyväisempi tuo meidän energiapakkaus on.

Yritti aikoinaan haukuskella ja vikistä kotosalla päivällä, kun oli yksin. Käytettiin jonkin aikaa sitruunapantaa, ja nyt on ollut hiljainen koira pitkän aikaa. Alusta saakka on päivisin ollut puuhasteltavaa, mutta nukkuu suurimman osan yksinoloajasta.

Todella upea koira, joka vaatii kunnon kurin ja koulutuksen. Liian lepsu omistaja saa aivan varmasti harmia itselleen ja koiralleen. Oppii todella nopeasti asioita.

Aamuherätyksen meidän kääkkä hoitaa nuolemalla naamaa tai korvaa. Mikäli vain pääsee, niin tulle herkästi ihan kiinni naamaan ja työntää kielensä nenään...heh. Siinä vaiheessa herää taatusti, niin siki ei kukaan nuku.

Tässä nyt jotain, mitä tuli äkkiä mieleen...