Hei! Tulin tänne pyytämään apuja koska en itse osaa enää tytärtäni auttaa. Hänellä olisi mahdollisuuksia vaikka minne, jos olisi päämäärä; siinä tarvitsenkin apuanne.
Hän on nyt kahdeksannella luokalla. Pitäisi miettiä meneekö neiti lukioon vai ammattikouluun, mitä hän haluaa tehdä. Vaan kun laiska tyttäreni vastaa aina: "en tiedä, ei kiinnosta, työ josta saa paljon rahaa vähällä työllä." No, olemme isän kanssa ehdotelleet että mitäs jos poliisi, asianajaja, ym. Mikään ei kelpaa.
Nämä hänelle luettelemamme ammatit ovat aika tavallisia, joten jos joku keksisi erikoisempia? Tyttäremme on valtavan nopea lukemaan, rakkain harrastus hänelle, kirjottajan lahjatkin hyvät. Urheilullinen, muut aineet vahvoja paitsi matematiikka, fysiikka ja kemia, johtuen siitä että muut ovat lukuaineita..? Apuja kiitos, haluaisin motivoida tytärtämme vielä yrittämään!
Hän on nyt kahdeksannella luokalla. Pitäisi miettiä meneekö neiti lukioon vai ammattikouluun, mitä hän haluaa tehdä. Vaan kun laiska tyttäreni vastaa aina: "en tiedä, ei kiinnosta, työ josta saa paljon rahaa vähällä työllä." No, olemme isän kanssa ehdotelleet että mitäs jos poliisi, asianajaja, ym. Mikään ei kelpaa.
Nämä hänelle luettelemamme ammatit ovat aika tavallisia, joten jos joku keksisi erikoisempia? Tyttäremme on valtavan nopea lukemaan, rakkain harrastus hänelle, kirjottajan lahjatkin hyvät. Urheilullinen, muut aineet vahvoja paitsi matematiikka, fysiikka ja kemia, johtuen siitä että muut ovat lukuaineita..? Apuja kiitos, haluaisin motivoida tytärtämme vielä yrittämään!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuo on aika tyypillistä yläasteikäisillä. Harva tuossa
iässä vielä tietää mikä ammatti oikeasti kiinnostaa.
Eihän se tytär kovin laiska voi olla jos noin hyviä
numeroita saa?
Lukio antaisi ainakin hieman lisää miettimisaikaa,
mutta eihän se ammattikoulukaan mikään umpikuja ole,
vaan senkin jälkeen voi opiskella lisää.
Ei kai tuossa iässä voi vaatia ketään tekemään lopullisia
päätöksiä elämänsä suhteen. Lapsihan hän vielä on.
ne ovat hommia, josta saa isomman pottin, mutta johon ei tarvitse alansa pätevyyttä eikä mitään tutkintoja.
Niin että valitkaa puolue ja siihen kannattaisi nyt liittyä, opiskelua ei lainkaan tarvitse, puoluekokoukset ja -toiminta riittää.
Hyvä on tietysti, jos nimimerkki äiti on huolisssaan tyttärensä tulevaisuudesta. On oikeastaan aika jännää,että sitä täytyy osata päättää alle täysi-ikäisenä, mitä lähtee opiskelemaan sen sijaan äänestämään voi olla kypsä paljon myöhemmin.
Kahdeksannella luokalla on juuri se haastavimpia aikoja koska osa nuorista on silloin "täysiä penikoita" ja osa jo hyvinkin "määrätietoisia".
Ehkä parhainta, mitä voitte tehdä tyttärenne kanssa on,että yritätte olla kärsivällisiä ja turhaa tuputtamatta. Hänellä on nyt murrosikä selvästi menossa ja kannattaa muistaa,että hän saattaa tiuskia ja huutaa /paiskoa ovia ihan vain koska se on osa murros-ikää. Pahinta, mitä voisitte tehdä on,että jättäisitte hänet yksin. Eli vaikka hän ei jaksaisi innostua vastaamaan kysymyksiin mahdollisista jatko-opiskelu toiveista yrittäisitte kuulla ja jutella /ylipäätään olla tarvittaessa läsnä, jos hän tarvitsee teitä. Toki välillä voitte asian ottaa puheeksi, mutta jos jatkuvasti olette ajamassa häntä nurkkaan kysellen, niin en ihmettle, jos hän menee kipsiin ja tiuskii vastauksia. Toki häneltä voi odottaa "normaaliin elämään" liittyvien velvollisuuksien täyttämistä, kuten tiskikoneen tyhjentämistä ja pyykkien pesemistä, mutta aivan kaikkiin kysymyksiin ei voi odottaa heti selkeää vastausta. Toki tämä aika on varnmasti hieman ahdistavaa kaikkihan, kai haluaisivat lapsilleen hyvää tulevaisuutta. Mutta valitettavasti tai onneksi me emme voi elää kenenkään puolesta. Siksi toivon,että ymmärrätte, jos tyttärenne päättääkin valita jonkin toisen opiskelupaikan, kuin mitä te,ehkä olette ajatelleet.
Jos hän on nyt kahdeksannella luokalla, niin hänellä on vielä vuosi oppivelvollisuutta jäljellä. Yksi paikka jos ei vieläkään tiedä mihin mennä, niin sanoisin että tärkeintä on,että hän ei jää pitkäksi aikaa "makaamaan" eli menee ainakin jonnekin. Yksi hyvä paikka voisi olla esim kymppi -luokka, joka luultavasti löytyy ainakin isommilta paikkakunnilta. Ja toki lukiokin antaa lisää "miettimis-aikaa".
Mutta kuten joku jo taisi sanoakin hän on osaksi vielä lapsi. Kuinka hyvin meistä itse kukin mahtoikaan tietää tuon ikäisenä, mitä tulevaissudessa aikoo tehdä? Varmaan osa, mutta ei varmasti kaikki. Siksi voi toisaalta olla hyvä,että hieman yrität jaksaa seurata, mitä tyttärenne puuhailee kaiken kaikkiaan, sillä tässä toisinaan julmassa maailmassa on helppo eksyä. Eli toisin sanoen yritätte katsoa,
että "normaali" arki sujuu. -Mihin kuuluu myös se,että hän lähtee joka aamu kouluun.
Voimia teille kaikille vanhemmille.
Jos nuorenne on vielä peruskoulussa, ei hänen tarvitsekaan tietää, mitä haluaa isona tehdä. Mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet ehtivät vaihtua useaan otteeseen, eikä siinä ole mitään outoa. Murrosikään kuuluu myös se, "ettei mikään kiinnosta", kuten toinenkin kirjoittaja mainitsi.
Pahinta, mitä voitte tehdä, on tyrkyttää opiskeluideoitanne nuorellenne, sillä homma saattaa kääntyä teitä vastaan ja hän päättääkin "jäädä" vain siivoojaksi tms. Hyvää aikaa miettiä tulevaisuutta on lukio, jolloin joku kiinnostuksen kohde saattaa selkiintyä tai sitten ei. Välivuodet lukion jälkeen ovat hyvin tavallisia. Itselläni oli niitä kolme, jonka aikana kypsyi ajatus akateemisesta ammatista, josta minulla on nyt loppututkinto. Toista tutkintoa yliopistossa suunnittelen parhaillaan.
Antakaa hänen olla rauhassa, kyllä se kiinnostuksen kohde ja oma ala vielä löytyy!
Ps. Poliiseilla ei ole hyvä palkka.
"...työ josta saa paljon rahaa vähällä työllä..."
Tuon lauseen perusteella ainakin muutama seuraava vuosi on täysin selvä: lukioon. Ja sieltä pitää sitten saada hyvät paperit että on helpompaa päästä haluamaansa koulutukseen. Ehkäpä lukiota käydessä alkaa sitten se kiinnostusaluekin löytyä.
Tyttösi on kahdeksannella luokalla. Hänelle jatko-oppilaitoksiin hakeminen on ajankohtaista vasta tasan vuoden päästä. Nuorten elämässä vuosi on todella pitkä aika. Tyttö ehtii todennäköisesti vuodessa kypsyä jonkinlaiseen ratkaisuun. Jos koulu menee hyvin, hän todennäköisesti päätyy lukioon. Jos koulu takkuaa ja tyttö keksii kiinnostavan alan, hän hakeutunee ammatilliseen koulutukseen. Niin tai näin, ratkaisu ei ohjaa hänen elämäänsä mihinkään peruuttamattomaan suuntaan. Mahdollisuuksia vaihtaa niin koulua, alaa kuin tutkintoakin on myöhemminkin.
Hmph. Rasittavaa tuollainen yleistäminen.
En minäkään mennyt aikoinani ammattikouluun sen
takia että olisin ollut tyhmä tai menestynyt
huonosti koulussa, vaan se sattui sillä hetkellä
kiinnostamaan enemmän kuin lukio. Kyllä minä olin
koulumenestyksen perusteella ihan luokkani kärkipäätä.
Vuoden päästä pitäisi olla DI:n paperit kourassa,
joten eiköhän tässä pärjätä siitä lukiosta huolimatta.