Kertokaa mikä olisi,

Kyllä on ihan henk kohtaisisa nuokin asiat, vanha ja kokenut on monta kertaa erittäin hyvä, mutta jos tulee esiin erittäin roikkuvat rinnat, tulee pahoinvointia, siksi nuori ja kokematon on usein parempi, käyn usei venäjällä ja virossa ja siellä olen vaan nuorten seurassa, hyviä ovat. Ei riipu eikä roiku.

Minkä ikäisiä sij.vanhempien tulisi olla, mutta itse näkisin,että elämänkokemusta/koulutusta ja sitoutumista pitäisi olla ja teinimenot mentynä.Elämän ja parisuhteen tulee olla balanssissa.Itse olemme alle 30-vuotiaita ja meillä on oma biol. lapsi ja pienempi sijaislapsi. Homma toimii varmasti meidän kohdallamme luontevammin näin, kun ikäero lapsen ja meidän kanssa on luonnollinen.. ja tietenkin on hyvä huomioida perheen muutkin lapset (ikä yms.). Kokemus myös karttuu yhdessä kasvaessa. Itsekin sitten vanhempana voisin ajatella meille myös isompia lapsia sijoitettaviksi.

Me aikoinaan päätimme, että sijaisvanhemmuus on mahdollista, kun olemme täyttäneet 40. Sitä ennen tuntui luontevalta mennä ja tulla ja kasvattaa biologisia lapsiamme sekä vakiintua myös taloudellisesti.

Tämä ratkaisu on ollut meille paras mahdollinen. Sijaisperheenä toimiminen elämän ruuhkavuosina ei olisi ollut meidän juttu.

se riippuu siitä tosiaan, mikä on elämäntilanne. mulla oli vielä 30-vuotiaana juoksuja juoksematta, mutta nyt muutaman vuoden kuluessa on tilanne muuttunut kamalasti.

mun mielestä kyllä jotain kokemusta pitäisi lapsista olla. se tuo varmuutta. toisaalta, jos on verkostot kunnossa ja esim. omat vanhemmat lähellä, niin kyltähän niiltäkin voi neuvoja kysellä.