Yritän hallita tunteitani
liikaa, olen todennut
Kaipasin sinua niin kauan
tietämättä edes, miksi
Olit kaiken vastakohta,
jollaista aina inhosin
ja inhoan kai vieläkin
-suothan sen minulle anteeksi
Ja silti olet sydämessäni
kuin olisit aina siellä asunut
Ei, en sua enää kaipaa,
mutta en voi sua unohtaakaan
Aivan kuin minua joskus kaipaisit
Olenko jo unohtanut, pohtisit
ja tunteeseen tuohon herään
En voi käskeä tunteita
ajatuksiani tyystin lopettaa
Auttaa aika unohtamaan
ja hiljaisuus kaiken verhoaa
kuin sumu päivän
Älä siis huoli minusta
en tahdo mitään sinusta
ei, en enää
Mielessäni manaan vain loitsua
jolla sinut mielestäni häädän
aina hetkeksi
Sen tietäen, kun joskus kohtaamme
se kaikki mennyt palaa
vaikka näyttelisimme
mitään ei koskaan ollutkaan
Mutta hiljaa aika mataa
ja sumu alleen verhoaa
tämän kaiken
Runoratsuni sairastaa
niinkuin minäkin
ja me jäämme hiljaa potemaan
unohduksen syvään satamaan.
liikaa, olen todennut
Kaipasin sinua niin kauan
tietämättä edes, miksi
Olit kaiken vastakohta,
jollaista aina inhosin
ja inhoan kai vieläkin
-suothan sen minulle anteeksi
Ja silti olet sydämessäni
kuin olisit aina siellä asunut
Ei, en sua enää kaipaa,
mutta en voi sua unohtaakaan
Aivan kuin minua joskus kaipaisit
Olenko jo unohtanut, pohtisit
ja tunteeseen tuohon herään
En voi käskeä tunteita
ajatuksiani tyystin lopettaa
Auttaa aika unohtamaan
ja hiljaisuus kaiken verhoaa
kuin sumu päivän
Älä siis huoli minusta
en tahdo mitään sinusta
ei, en enää
Mielessäni manaan vain loitsua
jolla sinut mielestäni häädän
aina hetkeksi
Sen tietäen, kun joskus kohtaamme
se kaikki mennyt palaa
vaikka näyttelisimme
mitään ei koskaan ollutkaan
Mutta hiljaa aika mataa
ja sumu alleen verhoaa
tämän kaiken
Runoratsuni sairastaa
niinkuin minäkin
ja me jäämme hiljaa potemaan
unohduksen syvään satamaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
eivät kaikki
runot kosketa sillä tavalla
kuin toiset, vai olenko minä
loitsuttu juuri tähän aamuun?
mistä lie siihen putkahdit,
kaunis oli runosi,
kuinka tutulta se tuntuikaan,
enkä tiedä miksi.
enkä minä sitä
kirjoittanut, oletko sukulaiseni,
rasittavaa pohtia sukulaisuussuhteita heti aamusta.
Olenko sukulaisesi
vaiko sukulaissielusi
Vai olemmeko kokeneet jotain samaa
-väliäkö sen
Joskus sattuu sanat tunteiden
toiselle niin kohdalleen
Toisen ohittaa viistäen,
jonkun kaukaa kiertäen
Runot nää
olotilaamme siivittää
toisille suo lohdun
toisille tuo murheen unohdetun
Toiset kokee vihan
toiset rakkauden
Tunteita yhtä kaikki.
Kiva vaan, jos kosketti!
'Mielessäni manaan vain loitsua
jolla sinut mielestäni häädän
aina hetkeksi'
onko elämän tarkoitus ikävän karkoitus?
mitä me oikein ikävöimme?!
rasittavaa!
vastaan:
mietit liikaa, sinäkin. =)
:))!
että joko olet päässyt jo aika hyvin tunteistasi
yli, tai sitten toisena vaihtoehtona olet mies.
Kivan kepeä runo.
Ei raastavaa kaipuuta, mutta pientä ikävää ja odotusta kuitenkin.
Siihen ei valitettavan moni pysty.
Kiva runo kuitenkin.
- hukattu&hyljätetty-
päässyt yli, olen siis nainen.
Taidan ehkä ajatella joskus kuin mies, siksi kirjoituksistani ei kovin moni ota aina selvää. ;-) Sen siitä saa, kun kasvaa poikien keskellä ilman tyttöystäviä...
runo :)
oletko oikeasti rakastanut...
ja ehkä hiukan pelkäsin
että josko hänkin
noin vähän sittenkin tunsi...
silti kiintoisa runo
elämä on vaikeaa...
vastaan hetken mietittyäni. Se ei voinut olla suurta rakkautta, koska välillämme ei ollut muuta kuin sanat ja katseet. Pienimuotoisempaa rakkautta se saattoi olla. (Suurta ihastumista) Sellaista, josta jäljelle jää kaipuu ja toisesta välittämistä, pitkään. Kunnioitusta? -Jotain sellaista.
Elämä on vaikeaa!
tarvitaan pohjustukseksi läheisyydelle, ja kunnioitus kera välittämisen avaa tien rakastavaan syliin. Näin ajattelen. Minä taas olen tilanteessa, jossa haluaisin osoittaa rakkauteni, mutta en löydä oikeaa väylää esittää toiveeni. Hän varmaan odottaa pikaista yhteydenottoa, en haluaisi jänistää.
Kaikilla ei tietenkään ole yhtä säikkyä sielua.