Kuukauden kokosin taas rippeitäni.
Sen ajan vieroitus sinusta kestää.
Koukussa silmiisi, hymyysi,
tuoksuusi, kosketukseesi...
Kuivilla siihen asti kunnes näen sinut.
Sen ajan vieroitus sinusta kestää.
Koukussa silmiisi, hymyysi,
tuoksuusi, kosketukseesi...
Kuivilla siihen asti kunnes näen sinut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Huolestuneena jo mietiskelin
että joko unohdit tyttösi tai "paranit",
kun huomasin, että runojesi
välit ovat harventuneet.
Aika huolestuttavan nopeaa
tuo toipuminen silti on.
Toivottavasti et lopeta runoilemista
kokonaan!
Aivan liian usein joudun toteamaan, ettei parannusta ole, jos ilman jää.
Aivan liian usein hukutan ajatukset kaikkeen muuhun, joka veisi ajatukset toisaalle.
Runoilemisessa pitäisi avata uusia ovia, ettei kierrä kehää. En lopeta, vaan runoilu jatkaa välillä toisessa muodossa.
Kiitos Poca
Not a beautiful morning on oma yritelmä tehdä tunteista runoa. Nyt en osaa sitä enää jatkaa, kun ei ole tunteet pinnassa yhtä lailla kuin eilen..
Olisinkohan löytämässä uuden oven, avain tosin on vielä hukassa...
Sanat eivät tule väkisin. Tunteille ja sanoille täytyy antaa aikaa. Siksi en kirjoita, jos minusta ei tunnu sellaiselta ja vaikka ajatukset myllertäisivät.
Joskus aika auttaa saamaan tolkkua omista tunteistaan ja lopulta avaamaan mahdollisesti uusia ovia.
Ajatuksia voi purkaa muutoinkin kuin runojen muodossa.
Ja voi kun niiiin TOTTA!
...niin elämää.
Tosisiaan äkkiä selvisit
liian äkkiä totta ollakseen
Sanoistasi on kadonnut
lämpö tunne rakkaus
Sanasi paleltavat
siihen leikki johtaa
Ikävää, että ajattelet sanojeni olevan leikkiä ja että ne paleltavat.
Jos kokoan kuukaudessa itseni, ei se merkitse, että olisin selvinnyt. Eikä parannusta taida löytyä, jolloin rakkaus näyttää kahdet kasvonsa.
Ja taas rakkauden muotoja on monia ja toiset niistä lohduttaa, vaikka eivät poista unettomuutta ja öisin karkaavia ajatuksia.
Ja unettomuus kiusaa, vaikka kehon väsyttäisi.
Ehkä halajan liikaa, eikä minulla ole oikeutta siihen. Ehkä minun täytyisi vain tyytyä siihen, mitä minulla jo on?