Äidilläni ja hänen miehellään on kaksi yhteistä ala-asteikäistä lasta, tyttö ja poika.
Äitini käy töissä kolme kertaa viikossa, vapaa-aikansa hän juopottelee, mukaan lukien ajan töiden jälkeen. Juopottelu on lähinnä kaljan ja siiderin tissuttelua ja pientä känniä (ei siis sammumiseen asti juomista).
Äitini miehellekin olut maistuu, mutta hän käy kauitenkin säännöllisessä työssä ja hoitaa perheen juoksevat asiat autolla, joten hän "joutuu" olemaan äitiäni enemmän selvinpäin.
Äitini perheestä oli tehty ilmoitus soskuun monta vuotta sitten, mutta asia jäi siihen todisteiden puuttuessa. Tämän jälkeen sosku ei ole yhteyttä heihin ottanut.
Juopotellassaan äidistäni tulee jankuttaja, valittaja ja sössöttäjä, eikä oikein mikään homma tunnu luonnistuvan kunnolla. Äitini riitelee usein miehensä kanssa molempien ollessa päissään, mutta väkivaltaisia heistä ei kumpikaan ole.
Sisarpuoleni häpeävät vanhempiaan, eivätkä kehtaa tuoda kavereitaan kotiinsa (tämän he ovat itse minulle kertoneet). Nuorempi lapsista ei näytä koulultaan tulleita kutsuja yhteisiin puuhiin vanhemmilleen, sillä häntä pelottaa, että he menisivät paikalle humalassa hänet nolaamaan.
Vanhempi lapsista (tyttö) puolestaan on arka ja hiljainen ja kärsii lievistä oppimisvaikeuksista (äitini joi häntä odottaessaan ).
Mitä minun pitää tehdä? Jos ilmoitan tilanteesta soskuun, niin tuleeko nimeni esille jossain yhteydessä (esim. todistaessa tms)? Mitä tapahtuu, jos teen ilmoituksen?
Olkaa kilttejä ja auttakaa minua, olen puun ja kuoren välissä :(
Äitini käy töissä kolme kertaa viikossa, vapaa-aikansa hän juopottelee, mukaan lukien ajan töiden jälkeen. Juopottelu on lähinnä kaljan ja siiderin tissuttelua ja pientä känniä (ei siis sammumiseen asti juomista).
Äitini miehellekin olut maistuu, mutta hän käy kauitenkin säännöllisessä työssä ja hoitaa perheen juoksevat asiat autolla, joten hän "joutuu" olemaan äitiäni enemmän selvinpäin.
Äitini perheestä oli tehty ilmoitus soskuun monta vuotta sitten, mutta asia jäi siihen todisteiden puuttuessa. Tämän jälkeen sosku ei ole yhteyttä heihin ottanut.
Juopotellassaan äidistäni tulee jankuttaja, valittaja ja sössöttäjä, eikä oikein mikään homma tunnu luonnistuvan kunnolla. Äitini riitelee usein miehensä kanssa molempien ollessa päissään, mutta väkivaltaisia heistä ei kumpikaan ole.
Sisarpuoleni häpeävät vanhempiaan, eivätkä kehtaa tuoda kavereitaan kotiinsa (tämän he ovat itse minulle kertoneet). Nuorempi lapsista ei näytä koulultaan tulleita kutsuja yhteisiin puuhiin vanhemmilleen, sillä häntä pelottaa, että he menisivät paikalle humalassa hänet nolaamaan.
Vanhempi lapsista (tyttö) puolestaan on arka ja hiljainen ja kärsii lievistä oppimisvaikeuksista (äitini joi häntä odottaessaan ).
Mitä minun pitää tehdä? Jos ilmoitan tilanteesta soskuun, niin tuleeko nimeni esille jossain yhteydessä (esim. todistaessa tms)? Mitä tapahtuu, jos teen ilmoituksen?
Olkaa kilttejä ja auttakaa minua, olen puun ja kuoren välissä :(
Vastaukset 13
Vanhimmat
tiedän kokemuksesta että tulee kyllä ilmi kuka sen ilmiannon teki... älä ota turhaa riskiä ellei tilanne ole hengenvaarallinen, jolloin tietenkin teet ilmoituksen!
Soitto sossuun, ei kannata antaa nimeään, jos itse ei soita, voihan pyytää kaverin soittamaan, siis nimettömänä.
vanhemmista,
keiden lapset häpeävät omia vanhempiaan, tehdä ilmoitus sossuun?
Vai kaikista äideistä, jotka tissuttelevat (mikähän sen raja sitten on), mutteivat ole juoppoja?
Vai isístä, jotka joutuvat olemaan selvinpäin ja hoitamaan perheensä juoksevat asiat?
Vai kaikistä äideistä, jotka jankuttavat, valittavat ja vielä sössöttävätkin ?
Ja niistä vanhemmista, jotka riitelevät
mutteivat ole väkivaltaisia?
Siis onko näillä sisarpuolillasi terveyden hoidon tarvetta esim oppimisvaikeuden takia (ota yhteys terveydenhuoltoon),
ei sossuilla edelleenkään ole lääkärin toimilupaa tai terveyden huollon ammattitutkintoa.
Jos luet tämän palstan aiempia viestejä, huomaat, että näiden biovanhempien mielestä huostaanottoon ei koskaan ole mitään syytä. Heiltä kaikilta on otettu lapsi/lapsia huostaan, joillain jopa kiireellisesti, mutta vanhemmissa ei koskaan ole mitään vikaa, ja ilkeät sossutädit vain vainoavat hyviä äitejä turhaan...
Eli siis. Minusta tosiaan kuulostaa siltä, että lastensuojelun on hyvä tietää tilanteesta-ihan siksi, jotta lapset voivat saada apua sitä tarvittessaan, äitiä voidaan yrittää tukea ja häntä voidaan yrittää ohjata hoitoon, ja tilannetta tarkkkailla. Joskus käy niinkin, että vanhempi herää ja tajuaa muuttaa käytöstään vasta, kun perhetyöntekijä tms. vääntää rautalangasta, että lasten hyvinvoinnin tulisi olla etusijalla. Vaikka kukaan ei sammuisi pitkin nurkkia, alkoholisoituneen vanhemman lapsena olo on karmeaa, ja järjestään nämä aikuisena (jos heistä tervepäisiä aikuisia tulee) toivovat, että joku olisi puuttunut ja auttanut.
Kyseessä on äitisi,eikä sossu kerro ilmoittajaa, kun sen kiellät. Sanovat, että nimetön puhelu tuli. Toisaalta,jos äitisi pystyy myöntämään ongelman jonakin päivänä, hän voi olla kiitollinen, etät joku pysäytti hänet.
Lapsen henkinen kehitys vaarantuu, eikä sössöttävä, valittava juoppo ole sellainen vanhempi, jonka koululainen ansaitsee.
Soita siis lastensuojeluun, eivät voi mistään tietää millaista arkea lapset elävät, ellei joku kerro. Lasten takia.
kirjoituksesta,
moneenko samanlaiseen suomalaisen perheeseen olet elämäsi aikan "törmännyt".
Ettet vain itse olisi juuri näillä aloittajan mainitsemilla ominaisuuksilla "varustettu" suomalainen perheen äiti ja aviovaimo?
Miksei tytär puhu äitinsä kanssa suoraan, jos on kerran huolissaan sisarustensa tilanteesta vai joka paikkaanko ja asiaan nykyään tarvitaan "viranomaisapua"?
,kun kerran kaikki,
jotka ottavat jotain alkoholipitoista,
ovat näin kategorioitu.
Pitäkää kaikki "tissuttelijat"
(= 1 krta/päivä
tai 1 krta/viikko
tai 1 krta/kuukausi
tai 1 krta/vuosi;
määristäkään ei niin väliä) varanne.
Absolutistin mielestä kaikki ihmiset,
jotka alkoholia tissuttelevat
( 1 krta/"jotain")
ovat jonkin sortin alkoholisteja!
Äitini siis juo 8 - 12 olutta illassa, joka ilta jos vain sukulaisia ei ole kylässä "kyttäämässä". Ja miksikö en puhu hänelle suoraan? Luuletteko, etten ole yrittänyt jo vuosikausia?
Äitini kieltää ongelmansa eli juomisensa ja aiheesta syntyy vain suuri riita joka kerta kunsen ottaa esille tavalla tai toisella. Siksi en jaksa edes yrittää enää puhua, luulisi yhdentoista vuoden puhumisen jo auttaneen, jos se olisi auttaakseen.
Olen päättänyt jutella asiasta sosiaalihuollon kanssa.
voivat joutua ihan minne vaan ja kuitenkaan heidän elinolosuhteet eivät parannu, vaan voivat todella huonontua. Pintapuolisesti voi olla hyvin, mutta se sijaisperheensisällä sisaruksesi eivät ole sitten minkäänarvoisia. Heitä pelotellaan ja uhkaillaan, ja estetään yhteydenpito myös sinuun, muka heidän edunnimissä.
Kun viranomainen pääsee niskanpäälle, ei teidän eikä lasten tarpeista ole kysymys. Vaan ja ainoastaan sossun päätöksellä ja sijaisperheen hyvinvoinnilla.
Kokemusta monelta vuodelta on!
Äläl usko tuota. Lapsilla on OIKEUS turvalliseen ja kunnolliseen lapsuuteen.
ja sijoitus ei takaa sitä, vaan voi alkaa todella lapsia alistava, vahingoittava ja paikasta paikkaan kierre.
Ja lapsista tulee turvattomia ja juurettomia.
mieheni kanssa lapset meille....? Ei taida kuitenkaan käytännössä toimia sellainenkaan ratkaisu?
äitis alkoholin käyttöön?
Olisiko Teillä mahdollisuus yhdessä
saad äidillesi päihde apua.
sukulaissijoitusta ? Kysele sossusta, jos onnistuisi. Riippuu niin monesta, yrittää kannattaa.