alan olla jo kiukkuinen itselleni, kun olen niin mustasukkainen!
hyvä esimerkki tänään:
jätkäkaveri kertoo tulleensa autokoulusta ja on sitte tavannu ihan pikasesti vanhan luokkalaisensa (tytön)..kun kuulen, että ovat jutelleet, töks!
enempää en halua kuulla, mutta kuitenkin haluan kuulla kaiken, mitä ovat jutelleet! olen kamala, tiiän, mut miten pääsen tästä eroon!
ensinnäkin: en ymmärrä sitä, miten voi olla noin hyvä kaveri likkojen kanssa (kyllä luotan poikakaveriin täysin) mutta kun itse en ole oikein koskaan tullut juuri luokkalaisteni poikien kanssa toimeen, niin en ymmärrä/(ehkä)halua ymmärtää juttua..suututtaa..
noh. tottakai kulta saa jutella toisten kanssa..muttei siitä ole kiva kuulla puhelimitse (asumme siis 220 kilsan päässä toisistamme)..ja sitten iskee mustasukkaisuus..
yhtenä viikonloppuna jo melkein riitelimme siitä, kun poikakaveri näki kaupassa vanhan tuttunsa (tytön, jälleen) ja alkoi jutella..jäin taka-alalle tuijottelemaan ja irvistelemään..
vaikka tiedän varsin hyvin, että kavereitahan ne vaan ovat, vanhoja hyviä kavereita..mutten SILTI pidä ajatuksesta..
tänään selvisin aika hyvin, vähän jäi semmonen olo, että aijaa..mutta kaippa se siitä..
miten pääsen tälläsestä eroon? tunne on kamala, enkä siedä muita tyttöjä ympärillä! en voi sille kuitenkaan mitään, että poikakaveri tulee niin hyvin toimeen entisten kavereidensa kanssa..se ottaa päähän..
omien periaatteiden mukaan kaverit, jotka eivät ole soittaneet/pitäneet kouluaikanakaan yhteyttä, voi tavallaan unohtaa..ne on niinku sellasia ohitsekulkevia kasvoja..eivät luultavasti mitenkään tärkeitä loppuelämässä..siksi en ymmärrä poikakaverini juttua..
taidan olla outo! auttakaa..ei ole kiva olla masentunut..ihan jo siitä, etten ole itse voinut olla kullan käsikynkässä, kun toinen likka osuu kohdalle.
pettäjä tyyppi kultani ei ole.hän vihaa sellasia..enkä sitä pettämistä pelkää..vaan jotenki..sitä kaveruutta tai jotain..en tiedä. vaikeaa.
osaako joku auttaa? olisin kiitollinen..keskusteltu kullan kanssa asiasta on, ja hän ei taas ymmärrä, miksei likkojen kanssa sitten voisi olla kaveria..hän on siihen tottunut, ja mä sitten kiehun tyhmyydessäni..
hjälp!
hyvä esimerkki tänään:
jätkäkaveri kertoo tulleensa autokoulusta ja on sitte tavannu ihan pikasesti vanhan luokkalaisensa (tytön)..kun kuulen, että ovat jutelleet, töks!
enempää en halua kuulla, mutta kuitenkin haluan kuulla kaiken, mitä ovat jutelleet! olen kamala, tiiän, mut miten pääsen tästä eroon!
ensinnäkin: en ymmärrä sitä, miten voi olla noin hyvä kaveri likkojen kanssa (kyllä luotan poikakaveriin täysin) mutta kun itse en ole oikein koskaan tullut juuri luokkalaisteni poikien kanssa toimeen, niin en ymmärrä/(ehkä)halua ymmärtää juttua..suututtaa..
noh. tottakai kulta saa jutella toisten kanssa..muttei siitä ole kiva kuulla puhelimitse (asumme siis 220 kilsan päässä toisistamme)..ja sitten iskee mustasukkaisuus..
yhtenä viikonloppuna jo melkein riitelimme siitä, kun poikakaveri näki kaupassa vanhan tuttunsa (tytön, jälleen) ja alkoi jutella..jäin taka-alalle tuijottelemaan ja irvistelemään..
vaikka tiedän varsin hyvin, että kavereitahan ne vaan ovat, vanhoja hyviä kavereita..mutten SILTI pidä ajatuksesta..
tänään selvisin aika hyvin, vähän jäi semmonen olo, että aijaa..mutta kaippa se siitä..
miten pääsen tälläsestä eroon? tunne on kamala, enkä siedä muita tyttöjä ympärillä! en voi sille kuitenkaan mitään, että poikakaveri tulee niin hyvin toimeen entisten kavereidensa kanssa..se ottaa päähän..
omien periaatteiden mukaan kaverit, jotka eivät ole soittaneet/pitäneet kouluaikanakaan yhteyttä, voi tavallaan unohtaa..ne on niinku sellasia ohitsekulkevia kasvoja..eivät luultavasti mitenkään tärkeitä loppuelämässä..siksi en ymmärrä poikakaverini juttua..
taidan olla outo! auttakaa..ei ole kiva olla masentunut..ihan jo siitä, etten ole itse voinut olla kullan käsikynkässä, kun toinen likka osuu kohdalle.
pettäjä tyyppi kultani ei ole.hän vihaa sellasia..enkä sitä pettämistä pelkää..vaan jotenki..sitä kaveruutta tai jotain..en tiedä. vaikeaa.
osaako joku auttaa? olisin kiitollinen..keskusteltu kullan kanssa asiasta on, ja hän ei taas ymmärrä, miksei likkojen kanssa sitten voisi olla kaveria..hän on siihen tottunut, ja mä sitten kiehun tyhmyydessäni..
hjälp!
Vastaukset 4
Vanhimmat
..se vielä piti sanoa..että tiedän, että siitä tänpäiväsestä tytöstäkään ei ollut mitään vaaraa, koska sen kuulemma poikakaveri tuli siitä autokoulun edestä hakemaan..hm..onpas hankalaa..kun ei pelkää, että toinen pettäisi, mutta silti pelkää, että tytöt kattovat kultaa sillä silmällä..
huhhuijakkaa..mitä mie teeeen?
APUAAA!! :(
Harkitse jotain psykologia... Sellanen vois olla todella hyödyllinen. Ehkä tää ehdotus menee vähän yli, mutta paha mun on mitään muutakaan ehdottaa.
Olet omituisen mustasukkainen. Etkö luota poikaystävääsi? Yksi parhaista kavereistani on naispuolinen ja teemme kaiken näköistä yhdessä. Molemmilla on seurustelukumppaneita tullut ja mennyt, mutta kaveri on aina pysynyt kaverina. Muutama tyttö on ollut sen verran mustasukkainen, että on uhkaillut, että en saa viettää aikaa kaverini kanssa tai hän lähtee. No... on saanut sitten tyttö lähteä ja etsiä uuden miehen. Minä en muutaman viikon seurustelun jälkeen ole todellakaan valmis luopumaan kavereistani.
kiitos vaan, se psykolle meneminen meni vähän yli..:)
niin..nämä kaverit siis eivät ole sellaisia..ns. jokapäiväisiä..vaan poikakaveri tapaa heidät sattumalla jossain ja yleensä todella pitkästä aikaa. sen ei pitäisi vaikuttaa meidän elämään mitenkään, enkä annakkaan sen enää vaikuttaa! päätin olla välittämättä moisista, eiväthän ne voi hetkauttaa meidän suhdetta! :)
sitäpaitsi, olen poikakaverini paras kaveri, samalla myös tyttöystävä! hän on monesti sanonut, että olen hänen paras kaverinsa, muille hän ei voi jutella yhtä avoimesti, eikä rakastaa niin samallalailla ketään muuta..:) imartelevaa..ja suloista! :)
en pelkää enää..jotenkin vaan tuntuu, että se meni ohitse..jos eivät vaivaudu edes tervehtimään, niin se on poikakaverini vanhojen kaverien ongelma! ei mun! ..tapansa kaikilla, musta olis kohteliasta moikata, mutta ei niin ei.
kyllä luotan suurestikin poikakaveriini. joskus vaan näin kaukosuhteen alla tulee tunne, että mitäs nyt..mutta se menee ohi, ja voi taas luottavaisin mielin tykätä ja rakastaa poikakaveria! :) ja samalla toista parasta kaveria! :)
että sellasta..kerroinko tarpeeks hankalasti? :D
(ja huom, ollaan oltu vuosi ja kohta 2kk yhdessä, tämä ei ole ollut ihan lyhykäinen juttu..:))