Kirjoittaminen alkaa maistua taas. Kiitos kaikkien hyvien ystävien.Laitan tähän erään kirjallisen kokeiluni Sen nimi on Haarukka ja Veitsi.
Neiti Haarukka ja herra Veitsi, minä tarvitsen teitä kumpaakin syödessäni. Te odotatte lautasen reunalla minua.Olette kuin morsian ja sulhanen täysin erottamattomat.
Veitsellä pilkon perunat pieniksi ja neiti Haarukka syöttää minua. Miten kauniin neidon olen löytänyt. Neiti Haarukalla on aina seuraa herra Veitsestä.
-He ovat aina yhdessä, sanoi Lusikka.
Neiti Lusikka tunsi itsensä yksinäiseksi.
-Minäkin olen yksinäinen, sanoi Lautanen.
-Ilman minua ei voi juoda, sanoi rouva Lasi.
Niinpä herra Lautanen, neiti Lusikka ja rouva Lasi päättivät olla aina ystäviä.
Neiti Haarukka ja herra Veitsi, minä tarvitsen teitä kumpaakin syödessäni. Te odotatte lautasen reunalla minua.Olette kuin morsian ja sulhanen täysin erottamattomat.
Veitsellä pilkon perunat pieniksi ja neiti Haarukka syöttää minua. Miten kauniin neidon olen löytänyt. Neiti Haarukalla on aina seuraa herra Veitsestä.
-He ovat aina yhdessä, sanoi Lusikka.
Neiti Lusikka tunsi itsensä yksinäiseksi.
-Minäkin olen yksinäinen, sanoi Lautanen.
-Ilman minua ei voi juoda, sanoi rouva Lasi.
Niinpä herra Lautanen, neiti Lusikka ja rouva Lasi päättivät olla aina ystäviä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Musta se oli mielenkiintoinen kokeilu. Sun täytyy jatkaa.
Tuo yrittää olla lyhyt satu, ei loru ja siihen se valitettavasti kompastuu. Ei vihastuta sen enempää kuin ihastuta.
Tyypillisessä sadussahan keskeistä on muotopuolella konventioon nojaava alku, keskikohta ja loppu ja sisällön tasolla piilokasvatuksellinen agenda, josta jonkun pitäisi kostua jotain.
Lorussa taas keskeistä on poljento, tekstin rytmi, sen kompositio. Nyrkkisääntönä, mitä tiiviimmästä tyylilajista on kyse, sitä merkittävämmäksi muuttuu tekstin kompositio, se miten sanat on aseteltu, jopa siihen saakka, että se mitä itseasiassa sanotaan muuttuu sekundaariseksi.
Naivistinen tekstisi ei täyttänyt tyypillisen sadun tunnusmerkkejä, mutta ei myöskään lorun.
Kokeileppa siis vääntää tekstisi enemmän runomaiseen muotoon, kukaties siten tavoittaisit lorumaisen tyylin. Kiinnitä huomiota siihen että lauseet vastaavat poljennoltaan toisiaan, mutta riimittelyä et tarvitse. Kokeile toteuttaa ideasi tavalla, jossa se jää jonnekin runon ja sadun välimaastoon kadottamatta tyylin haeskelun seurauksena lystikkyyttään. Semppiä. Lapsia ei saa aliarvioida!
Tarkoitatko tällä "konventioon nojaamisella" sitä miten sadut tuppaavat aina alkamaan samalla tavalla kuin jostain yhteisestä ja kummallisesta sopimuksesta?
Kyllä, Ressuhan sen kustannuksella vitsaili aloittamalla jokaisen teoksensa fraasilla: "Oli synkkä ja myrskyinen yö...", yhtälailla perinteinen satu loppuu fraasiin: "Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti". Antiikin kreikassahan tragediaan kuului aina Deus ex machina, jossa jumala pelasti pulaan joutuneen sankarin satimesta samalla tapaa kuin kotka pelastaa Gandalfin tai prinssi Lumikin. Sadun voima luultavasti asuu siinä että se on niin ennalta arvattava, mutta niin palkitseva.
Jos kiinnostuit, kehotan lämpimästi tarkistamaan A.J.Greimasin ja venäläisen Proppin juttuja, niissä koko satu on tieteellisesti riisuttu paloiksi. Aika mielenkiintoista kamaa.
Tuohon Propiin olen joskus jossain törmännytkin (taisi olla vain keskustelu). Silloin minua ihmetytti tuo sadun purkaminen osiin, sillä sehän on vain satu.
No, joket sikseen. Otan neuvosta vaarin ja käyn etsiskelemässä itselleni luettavaa.
Kiitos mielenkiintoisista ajatuksista.
ihana.sai hymyilemään.kaikessa naiviudessaan jotenkin vertauskuvallinen ehkä..