Miten kauan marsut elää? Noin keskimäärin? Meidän marsu kuoli, olisi täyttänyt kahden kuukauden kuluttua 6-vuotta. Se oli kyllä ihana.
Muistoja jäi siitä, kun minä pesin sitä aina välillä, se jutteli sen jälkeen ja kurnutti.
Aina kun jääkaapin ovi aukesi, hirveä uikutus päällä, jotta sai herkkua, kurkkua ja porkkanaa ym.. Aina kun tulin koulusta kotiin, se kuuli minun äitini mukaan avainteni erilaisen kilinän rapusta asti. ja tunnisti askeleeni, se uikutti aina kun tulin kotiin ja sanoin "moi".
Kiitos kun purit ilkeää entistä poikaystävääni, joka oli minulle huono ihminen. Kiitos kun olit täällä, nyt olet siellä marsujen taivaassa. (Itkettämään rupesi....) Ikuisesti muistoissa.
Lepää rauhassa.
Tv.äiskä
Muistoja jäi siitä, kun minä pesin sitä aina välillä, se jutteli sen jälkeen ja kurnutti.
Aina kun jääkaapin ovi aukesi, hirveä uikutus päällä, jotta sai herkkua, kurkkua ja porkkanaa ym.. Aina kun tulin koulusta kotiin, se kuuli minun äitini mukaan avainteni erilaisen kilinän rapusta asti. ja tunnisti askeleeni, se uikutti aina kun tulin kotiin ja sanoin "moi".
Kiitos kun purit ilkeää entistä poikaystävääni, joka oli minulle huono ihminen. Kiitos kun olit täällä, nyt olet siellä marsujen taivaassa. (Itkettämään rupesi....) Ikuisesti muistoissa.
Lepää rauhassa.
Tv.äiskä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otan osaa. =(
Marsun keskimääräinen elinikä on 5-8 v. Marsusi eli kuitenkin jopa 6 vuotiaaksi! Tästä voidaan päätellä, että se eli hyvän elämän. =)
Tuntee syyllisyyttä siitä, kun olin mielestäni sen kanssa liian vähän...Koska annoin marsuni viimeiseksi elinvuodeksi tuttava perheelle, kun muutin omaan asuntoon nykyisen poikaystäväni kanssa, ja hänellä on astma, enkä voinut ottaa marsua mukaani.
Vaikka kaikki kai sitä joskus jää pähkäilemään, eläimen poismenon jälkeen, että kunpa olisin ollut sen kanssa enemmän ja kunpa niin ei olisi käynyt ja kunpa... Turha toivoa nyt enää mitään..
kiitos osan otostasi..
On vaan niin koomista, kun eilen vielä keskustelin ystäväni kanssa, että Tiitu-marsu ei ole minulle ollut niin läheinen kun kesyrottani ovat olleet..Rottiin mieheni ei reagoi,koska niillä ei ole pöliseviä puruja ja heinää....
Voih..
Älä huoli. Miehet on miähiä. Haet mursun tai kaksi kotiin, ja jäät odottelemaan kommenttia. After all, ne eläimet on sun ja sä niitä hoidatkin. Eikö? =) Niin meilläkin oli aluksi. ei meille mitään rottia tuu! Noh, tuon kommentin jälkeen meni 2 viikkoa, ja meillä oli marsu. Mies ei ollut kauheesti tekemisissä marsujen kanssa ennen, eikä oikeen tiennyt niiden äänimaailmasta, ihanista luonteista, popcorn-hypyistä.. Tai marsun ulkonäöstä. Meidän molemmat pojut on pörrösiä (pavets= peruaani abessiinialainen, Arttu= abessiinialainen), ja avokki luuli että mä oon hankkimassa sileää mursua (jonka tietysti joku voi assosioida hiireen/rottaan). Siitä kommentti: ei meille mitään rottia tuu! =) Pavets asusti meillä muutaman kuukauden yksinään. Avokki ihastui päivä päivältä Paavoon enemmän ja enemmän. Sitten oli puoliksi avokin idea hankkia Pavetsille kaveri, kun se vaikuttaa niin yksinäiseltä. Sitten meille tuli Arttu. =) Ja edelleen ovat nuo kaksin.
Suuremmalle laumalle ei nyt ole tilaa, ja kukaties. Ehkä jossain vaiheessa marsut vaihtuu vauvoihin.. =) Toistaiseksi ollaan täysin tyytyväisiä vain Arttuun ja Paavoon.
Toivottavasti hankit vielä joskus marsuja. Ja 2 tällä kertaa. ;)