Pitipä nyt tulla tällainen asia tänne purkamaan, että minua alkaa väsyttää tämä jatkuva vääntö mikä täällä käy lesbouden synnystä, voiko siitä parantua jne. Kertoisitteko minulle jonkun naisystävällisen keskustelupalstan, jolla puhutaan muusta kuin siitä olemmeko me sairaita vai vaan evoluution virhe.
En sano etteikö keskustelu olisi aina kotiinpäin. Ja etteikö olisi hienoa että heterot etsivät tietoa, haluavat vastauksia ja tiedostavat että meitä lesbojakin on olemassa. Silti alkoi nyt yhtäkkiä uuvuttaa se, että meidän täytyy selitellä itseämme. Eikö koskaan voi olla vain nainen, ihminen, ilman että täytyy koittaa rakentaa hienoa kuvaa lesboista. Eikö ketään muuta uuvuta se että oma yksityiselämän ratkaisu on poliittinen teko. Jokainen kaapista ulostautunut lesbo lisää tietoutta, luo tuleville helpomman tien kulkea.
Minua väsyttää. Ihan oikeasti. Olen kyllästynyt siihen että omalla persoonallani luon ihmisille kuvaa siitä millainen on lesbo. En tunne olevani paras esimerkki, toisaalta olen ihan ok, koska murran kuvaa jossa kaikki lesbot nähdään kärjistettyinä stereotypioina.
Lisäksi olen kyllästynyt ihmisten tyhmyyteen. Olen kyllästynyt siihen että heterot katsovat pornoa ja kuvittelevat että lesbot ovat sellaisia. Eikö jonkinlainen ajattelun taito olisi kehityttävä ihmiselle viimeistään murrosiän jälkeen? Eivätkö he tajua olevansa itse mitä mainioin esimerkki siitä miksi MIES ei välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu kaikille maailman naisille. Ja mikä kaikkein pahinta, miksi nämä miehet luulevat että lesbot ovat heille jossain selityksen velassa? Palaan taas tähän alun ajatukseen, eli miksi meidän pitää seksuaalivähemmistönä koko ajan puolustella itseämme?
Ja niin... osoite on [email protected], että jos joku tietää lesbojen keskustelupalstoista, olisin hyvin kiitollinen lisätiedoista!
Muuten voimia kaikille kohtalosisarille.
Ja muuten, luulen että jos löydettäisiin syy homoseksuaalisuuteen, siitä olisi vain pieni hyppäys siihen että alettaisiin hakea parannusta.
En sano etteikö keskustelu olisi aina kotiinpäin. Ja etteikö olisi hienoa että heterot etsivät tietoa, haluavat vastauksia ja tiedostavat että meitä lesbojakin on olemassa. Silti alkoi nyt yhtäkkiä uuvuttaa se, että meidän täytyy selitellä itseämme. Eikö koskaan voi olla vain nainen, ihminen, ilman että täytyy koittaa rakentaa hienoa kuvaa lesboista. Eikö ketään muuta uuvuta se että oma yksityiselämän ratkaisu on poliittinen teko. Jokainen kaapista ulostautunut lesbo lisää tietoutta, luo tuleville helpomman tien kulkea.
Minua väsyttää. Ihan oikeasti. Olen kyllästynyt siihen että omalla persoonallani luon ihmisille kuvaa siitä millainen on lesbo. En tunne olevani paras esimerkki, toisaalta olen ihan ok, koska murran kuvaa jossa kaikki lesbot nähdään kärjistettyinä stereotypioina.
Lisäksi olen kyllästynyt ihmisten tyhmyyteen. Olen kyllästynyt siihen että heterot katsovat pornoa ja kuvittelevat että lesbot ovat sellaisia. Eikö jonkinlainen ajattelun taito olisi kehityttävä ihmiselle viimeistään murrosiän jälkeen? Eivätkö he tajua olevansa itse mitä mainioin esimerkki siitä miksi MIES ei välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu kaikille maailman naisille. Ja mikä kaikkein pahinta, miksi nämä miehet luulevat että lesbot ovat heille jossain selityksen velassa? Palaan taas tähän alun ajatukseen, eli miksi meidän pitää seksuaalivähemmistönä koko ajan puolustella itseämme?
Ja niin... osoite on [email protected], että jos joku tietää lesbojen keskustelupalstoista, olisin hyvin kiitollinen lisätiedoista!
Muuten voimia kaikille kohtalosisarille.
Ja muuten, luulen että jos löydettäisiin syy homoseksuaalisuuteen, siitä olisi vain pieni hyppäys siihen että alettaisiin hakea parannusta.
Vastaukset 36
Vanhimmat
että niin, tosiaan. Sekin on ärsyttävää että miksi sitä kuvaa stereotypiasta pitäisi oikeastaan rikkoa. Mitä se kuuluu yhtään kenellekään ulkopuoliselle miltä lesbot näyttävät tai ovatko he feministejä, miesten murjomia, kyynisiä, lihavia, laihoja, traumatisoituneita, frigidejä, nymfomaaneja, dildo-faneja, penetroivia, miesmäisiä, naisellisia, vihaisia, idiootteja, älykkäitä, kouluttautuneita, isoja, pieniä, rumia, kauniita, hiljaisia, äänekkäitä, jne.
Jos joku on niin typerä että ei sitä tajua että kaikki ovat erilaisia, niin voiko sitä opettaa? Ja voiko heteromies oppia ymmärtämään lesboja? Miksi pitäisi? Eivät heteromiehet ymmärrä heteronaisiakaan. Toista sukupuolta ei yksinkertaisesti VOI ymmärtää. Ei ihan sydänjuuria myöten.
No joo... nyt lopetan. Ärsyttää kaikki.
Että joku toinenkin on kyllästynyt näihin samoihin asioihin! Itselläni on ruennut kyllä päivä päivältä myös harmittamaan se, että miksi ihmisten täytyy puuttua toisten elämään vaikka se ei heitä itseään liikuta millään tavalla!? Minkä takia juuri minä ,lesbona yhtälailla niinkuin heterotkin, en saisi rakastaa naistani ja vieläpä näyttää sitä ihan julkisesti, ilman että täytyy joka kerta miettiä, että tuleekohan tästä nyt paheksuvia katseita tai kenties jotakin muuta pahempaa jälkiseurausta!!
Paljon puhutaan siitä,että asenteet meitä vähemmistöjä kohtaan ovat muuttuneet ja niin toki kaikkien lakien yms. myötä onkin, mutta mitä nyt omakohtaisesti ajattelen, niin tavallisten ihmisten keskuudessa hyvinkin pitkälle naisparia katsotaan vihaisesti ja halveksuen... =(
Tiedän kyllä, että yllä mainitut asiat, niinkuin heteroiden ainaiset kyselyt, eivät tule koskaan loppumaan, mutta ajoittain sitä vain tulee miettineeksi, että kun kerran on löytänyt rakkauden, niin miksi siitä ei sitten voi nauttia ja rakastaa täysillä!Joku itsesuojeluvietti sentään pitää järjen minunkin rakastuneessa päässäni...=)
Huh, sainpas minäkin purettua tuntojani edes hiukan =) Oma kirjoitukseni kyllä hieman poikkesi tästä alkuperäisen ajatukdista, mutta olen kyllä täysin samaa mieltä siitä, että se ainainen lesbouden synnyn syyn jauhaminen jne, alkaisi jo riittää, vaikka tietysti vapaa palstahan tämä on kirjoittaa mistä tahansa.....
Aina tulee olemaan porukkaa, joka tunkeilee utelemaan mitä ihmettä homot ovat, miltä näyttävät ja miksi muovikeppi on hyvä muttei mies, jne., jne. Parhainta olisi ehkä vain jättää reagoimatta, olla välittämättä ja ohittaa nämä provoilut "aidon kyselyn" nimissä. Turha sekoittaa puuroa lisää, jos kissa vain innostuu.
nämä kysymykset ja yleensäkin itsensä selittely kunnes huomasin (jälleen kerran) että itsensä selittely saattaa kummasti selkiyttää myös omia ajatuksia. Sain itse asiassa paljonkin irti tuosta alemmasta keskustelusta jossa pohdittiin niitä dildoja (ja siinä sivussa lesbouden syitä) :) Siinä vaiheessa kun ärsytti, tuli mieleen että eikö Setalla ole oma palsta joka vaatii sisäänkirjautumisen? Olen kyllä oikeastaan sitä mieltä että lesbojen ei kannata eristäytyä, inhoan sellaista sisäsiittoisuutta koska mikään ei ole helpompaa kuin pienen piirin kesken nyökytellä suht samaan tahtiin. Olen aina viihtynyt parhaiten sellaisessa seurassa missä on paljon erilaisia mielipiteitä ja ajatustapoja.
Ajattelen että tämä Suomi24.fi on aika hyvää siedätyshoitoa mitä tosielämään tulee, vaikka olen huomannutkin että kauniisti sanottuna kärjistetyimmät viestit poistetaan. Täällä on niin tehokas seriffi (mikä ei välttämättä ole ollenkaan pahasta, koska kukaan ei jaksa mitään pellepalstaa) että olemme täällä melkein kuin herran kukkarossa (anteeksi, en keksi osuvampaa vertausta) :p
Minäkin koen jonkinlaista surua/haikeutta/turhautuneisuutta siitä että en pysty rakastamaan niin avoimesti kuin haluaisin. Minulla on sillä tavalla toinen jalka kaapissa, että en välttämättä kävelisi kaupungin keskustassa käsi kädessä tai suutelisi täydessä linja-autossa tai muuta vastaavaa. Olen myös samaa mieltä siitä että se on itsesuojeluvaistoa. Toisaalta se on ihan tyhmää, koska ihmiset eivät koskaan tule tottumaan lesbouteen jos sitä toteutetaan vain pimessä ja nurkan takana (kärjistys!) Esim. tällä hetkellä työkavereistani kukaan ei tiedä että olen lesbo (arvata toki voivat) ja se tuntuu vähän hölmöltä. Monet pitävät minua outona, mutta toisaalta pitäisivät varmaan lesboudesta huolimattakin. Lesbous kun on vain yksi osa identiteettiä. Tavoitteeni kuitenkin on pystyä olemaan päivä päivältä avoimemmin oma itseni. En ota siitä mitään stressiä, lopultakin on ihan sama mitä joku vieras ihminen on minusta mieltä. En voi vaatia (enkä aio myöskään pyytää) hyväksyntää heteroilta enkä keneltäkään muultakaan.
"Silti alkoi nyt yhtäkkiä uuvuttaa se, että meidän täytyy selitellä itseämme."
Pätee kyllä täälläkin. Vaikka mun ei ole tarvinnut selittää omia asioitani, aika ajoin iskee raivo koko lesbovähemmistön puolesta - miten voidaan ihmisten elämästä tehdä näin vaikeata. Viime viikkoina on ollut paremmat ajat, etenkin nyt kun hh-mediamylläkkä hieman laantui... Suomi24 keskustelun näkisin pienenä pahana siihen kaikkeen verrattuna mitä muussa maailmassa tulee vastaan.
Palstalla on puutteensa, mutta yhtenä syynä tähän selitysten hakemisen vilkkauteen on varmaan ollut myös lesbojen tarve ymmärtää itse itseään. Jos mä tietäisin tarkalleen, miksi olen mitä olen (monessakin asiassa, ei vaan seksuaali-identiteetiltäni), ilahtuisin ihan vaan uteliaisuuttani ja luultavasti ymmärtäisin itseäni hiukan paremmin. En todellakaan lähtisi hakemaan eheytymistä, vaikka fundamentalistiryhmät niin luultavasti vaatisivatkin =)
Periaatteessa on siis ihan sama, onko täällä kyselijöinä heteromiehiä, eläkeläismummoja, nettirobotteja, koulutettuja simpansseja vai ulkoavaruuden örkkejä. Kunhan keskustelu elää.
Uupumusta (ja joinakin päivinä TODELLA raskasta sellaista) aiheuttaa sen sijaan kokemus siitä, että lesbous on valtaväestön silmissä kuin lamppu tikun nokassa. Ihmisestä ei huomata mitään muuta kuin hänen "väärä" seksuaalinen suuntautumisensa. Tämä johtaa siihen selittelyn kierteeseen, mistä kirjoitit. Kun monet muut elävät elämäänsä, lesbo päätyy miettimään, saanko olla minä!
Tiedän, viha on naiivia. En silti voi olla raivostumatta, kun aikamiespojat valittavat yleisönosastossa, etteivät saa naista. Tai kun lukion bimbokaverit valittivat, että poikaystävä sanoi yhden poikittaisen sanan. Onpa suuret vaikeudet elämässä (tietäisittepä vaan).
Katkeruuden kanssa en todellakaan aio elää, mutta joskus pimeinä hetkinä se nostaa päätään.
jeh. on minuuki tympässy monet kerrat ku heteropareilla se on niin suloista ku kuljetaan käsikädessä suukotellen mutta sitten kun rakkaani kanssa tuol on kulkenut niin eipä sitä yhtä vapautuneesti voi tehdä. toisaalta olen myös miettinyt että eipä se ehkä niistä ihmisistä ole oikeasti kiinni. suurin osa varmaan vähät välittää jos kadulla sattuu lesbopari kulkemaan. ehkä projisoinkin yhteiskunnan (eli siis myös itseni) muodostaman mielikuvan muiden ihmisten ahdasmielisyydestä heihin.
Toivon että joskus olisi sellainen maailma että kenenkään ei tarvitsisi kenellekään selitellä suuntautumisiaan. ei varmaan minun elinaikanani moista tapahdu.
Sekin kummastuttaa, että epäonnistunut, riitaisa ja ahdistava heterosuhde tuntuu monista olevan arvokkaampi kuin kahden naisen uskollinen rakkaus. Että kunhan nyt vaan ovat eri sukupuolia, se on jees.
hmm...
miksi aina pitää valittaa lesbona olemisen vaikeudesta. vaikeudet ne on heteroillakin. onko lesbona kenties helpompi pistää kaikki ongelmat sen piikkiin, että kuuluu vähemmistöön??
minusta on ainakin hyvä jos syntyy keskustelua. kaikkiahan ei tunnetusti voi tässä maailmassa miellyttää ja joitakin lesbous vain sattuu ärsyttämään. itsestään se on paljolti kiinni miten toiset suhtautuvat lesbouteen/homouteen. suurin osa ihmisistä kuitenkin ottaa asian ihan ok eikä tee siitä sen suurempaa numeroa. lesbot voisivat mennä joskus itseensä eikä aina valittaa, kun ei ymmärretä. tuskinpa se ainakaan hyväksymistä helpottaa, jos ollaa naama kurtussa kaikille kyselijöille joita homoseksuaalisuus hämmentää. eikä kenenkään todellakaan tarvitse rakentaa mitään hienoa kuvaa lesboista. jokainen olkoon mitä on. ole nainen. ole oma itsesi.
jaa katsokoot heterot vaan pornoa niin paljon kuin sielu sietää. ei se varmasti ole lesboilta pois, jos joku fantasioi niiden antamaa kuvaa lesboista. kyllähän varmasti homoseksuaalitkin pornoa katsovat ja ymmärtävät sen yhtälailla kaunistelluksi kuvaksi kuin kuka tahansa heterokin.
emmekö voisikin joskus keskustella siitä kuinka ihanaa on olla lesbo ja mitä mukavia asioita se on tuonut elämään. eikä aina puhuttaisi vain niistä ongelmista. voisivatpa heterotki jopa tajuta että eivät ne lesbot oikeasti sen kummempia tyyppejä ole.=)
miust valittaminen ja asioiden tolan huomaaminen ja siitä keskusteleminen ovat kaksi eriasia(eli hapatus!). raja on tosin hiuksenhieno(eli halkaisijaltaan noin 100 mikrometriä).
eikä tässä ole ongelmia pistämässä lesbouden piikkiin. selvästikin keskustellaan yhdestä asiasta ja se on suvaitsevaisuus(näin näen).
mutta tosiasiahan on että heterona olisi helpompaa elämä, riippuu tietysti taas ympäristöstä ja yksilöstä joka siin ympäristös asuu mutta kuitenkin.
kyl näitä tilanteita, tapauksia ja esimerkkejä löytyy siitä miten homoseksuaaleja kohdellaan eri tilanteissa erilailla ja nimenomaan eriarvoisesti kuin heteroita. Ja vähän vaikea muuttaa näiden ihmisten suhtautumisia oman persoonan avulla jos ei ole tilaisuutta. Tässä viittaan siihen että minua ei tuntemattomat tunne ja siten arvostelevat sen leiman avulla minkä he minulle antavat mielissään. kaverit on tietysti erikseen ja tutut joiden kanssa jopa keskustelee. silloin se heidän suhtautuminen on itsestä ja käyttäytymisestä kiinni.
kertaakaan en ole kenenkään kuullut kuiskivan heteroparin takana että "katso! heteroja!"
keskutella hyvistä asioista että heterot näksisi että ollaan ihan ok porukkaa. Voi jooo, hyvä idea. Mä voisin aloittaa, mä olen rakastunut ja meillä menee ihanasti. Käydään kaupassa, töissä ja puuhaillaan kaikenlaista.
Noin, mä toivon että omalta osaltani olen tyydyttänyt heteroiden uteliaisuutta ja toivottavasti ne nyt pitää meitä hyvinä ihmisinä.
eipä mua ainakaan haittaisi, jos joku kuiskis kato lesboja. jos joku sen huomaa ja ääneen mainitsee, mitä sitten? ainakin tajuaisivat että on muitakin tapoja rakastaa toista kuin "normi" heterosuhteet.
ei se sinänsä haittaakaan. kysehän on nyt siitä että kertakaikkiaan sellaista ei pitäisi tasa-arvon aikana tapahtua. mutta kyllä se siitä sitten ajan kanssa toivomma.
on hyvä nimi, ainakin kissalle ;-) Minä uskon että vielä tulee aika jolloin kukaan ei ihmettele tai katso paheksuen kun kaksi naista tahi miestä kulkee kadulla käsi kädessä tai suutelee toisiaan. Vielä ei ole se aika koittanut mutta sitä kohden kuljetaan ja jo nyt on iso joukko ihmisiä jotka suhtautuvat homoseksuaalien hellyydenosoituksiin hyväksyen ja ymmärtäen. En sano että teidän samasta sukupuolesta pitävien pitäisi avoimesti näyttää olevanne sellaisia kuin olette, koska jokainen päättää itse miten elämänsä elää - tuleeko kaapista ulos. Toki se muuttaa maailmaa jos uskallatte sen tehdä... "Ikuinen" ristiriita oman elämän ja oman seksuaaliryhmän edun välillä.
Tinni-Tunni
Etsippä esim. Setan sivujen kautta linkkejä.
etsinyt, niin avuton en sentään ole ;), mutta ainakin Setan keskustelupalsta tuntui hyvin hiljaiselta paikalta :I
Silti yhden hyvä vinkin olen jo saanut mailiini, joten kiitos siitä :)
kirjoittaa noinkin pitkän tarinan!
Ei muuta, kuin koita jaksaa, kyllä se kevät sieltä koittaa.
Voi hyvänen aika. Antaa ihmisten keskustella ja miettiä mitä tahtovat! Vaikka itsekään en välttämättä aina jaksa selitellä olemassaoloani, suuntauksiani tms. niin joillekin ihmisille se on tarpeellista ja mielenkiintoista. Sitä vartenhan nämä keskustelufoorumit ovat olemassa. Jos joku threadi ei kiinnosta, ei sitä ole pakko lukea. Eikä keskusteluun ole pakko osallistua.
Minun puolestani heterot/homot/lesbot/bisset saavat kysellä, pohdiskella ja keskustella täällä mistä tahansa aihealueeseen liittyvästä. Tieto tuo tietysti usein tuskaa, mutta siitä voi joillekin yksilöille olla ihan oikeasti hyötyä.
Ja ihmiset tosiaankin ovat tässäkin suhteessa erilaisia: joku ärsyyntyy siitä, että syitä pohdiskellaan, joku taas tykkää miettiä mistä asiat johtuvat (ei se välttämättä tarkoita sitä, ettei hyväksyisi lesboutta tai pitäisi sitä jotenkin omituisena tai että lesbojen pitäisi puolustautua tai selitellä jotenkin olemassaoloaan, jos eivät sitä tahdo tehdä).
Sitä paitsi ei pidä antaa nimimerkkien hämätä. Periaatteessahan esim. nimimerkin Hetskuboy takana voisi olla nuori, lesboidentiteettiään etsivä nainen, joka vain kokee helpommaksi etsiä tietoa/haistella lesbomaailman tuulia, asenteita yms. heteromieheksi naamioituneena. Huom! En nyt siis väitä, että näin on (Hetskuboy on varmastikin ihan hetskuboy), mutta siis periaatteessa tällaisella anonyymipalstalla se olisi mahdollista.
Me emme pohtisi tällaisia asioita, lesbouden ja homouden syitä ellei meidän pääkoppaamme olisi niin syvästi iskostunut heteronormatiivisen yhteiskunnan kuva. Se on piirtynyt siihen jo ennen kohtuun menoamme..kuinkas muuten:)Meitä "poikkeavia" ei olisi täällä ilman miehen ja naisen sukusoluja, kumpiakin tarvitaan uuden elämän alkuun saattamiseen.
Tämän jälkeen heteronormatiivisuuden syöttäminen jatkuu aina ja kaikkialla enemmän tai vähemmän; omassa perheessä, koulussa, harrastuksissa...olen itse elänyt "täydellistä" heteroelämää yli kolmekymmentä vuotta, kunnes silmäni aukenivat ihastumaan ja rakastumaan naiseen. Siihen asti olin kulkenut laput silmillä, ainakin arkitietoisuuden tasolla. Se tarkoittaa sitä, että katselin maailmaa heterovinkkelistä ja siitä vinkkelistä katsottuna "kaikki" ovat heteroita muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. En tuntenut henkilökohtaisesti lesboja tai homoja läheisesti, enkä ollut uhrannut montaakaan minuuttia elämästäni lesbouden tai homouden miettimiseen. Minulla ei ollut mitään heitä vastaan, suvaitsevainen kun olen, mutta en myöskään rekisteröinyt heitä esim. kadulla liikkuessani.
Nyt asia on päinvastainen. Olen siirtynyt heteronormatiivisesta maailmasta toisenlaiseen maailmaan, ulkopuolelle tavallaan. Totta hemmetissä minua kiinnostaa ajattelevana ihmisenä miksi näin pääsi tapahtumaan? Miksi ensinnäkin ihastuin ja rakastuin naiseen? Miksi löysin tämän puolen itsestäni vasta nyt? Oliko lapsuudessani jotain sellaista, joka oli osasyynä tähän? Tapahtuiko elämässäni jotain, joka ajoi minut "ulkopuolelle"? Muuttuiko hormonitoimintani? Onko tämä puoli ollut minussa aina? Miksi se tuli juuri nyt esiin? Olenko lesbo, bi vai vain ihminen, joka haluaa elää elämänsä rakkaudessa ja rauhassa, sovussa itsensä ja maailman kanssa?
Uskon että lesbouden ja homouden ja kaiken ns. heteronormatiivisen maailman ulkopuolelle jäävien seksuaalisuuden muotojen syiden olevan moninaiset, niin moninaiset ettei niitä kukaan voi koskaan tyhjentävästi selvittää. Jos eläisimme homo ja lesbonormatiivisessa maailmassa, miettisimme heteroutemme syitä. En myöskään usko lesbojen ja homojen olevan esim. mieleltään sen erilaisempia kuin heteroidenkaan. Sen sijaan erilaisena eläminen heteronormatiivisessa yhteískunnassa voi olla kova pala monelle, jopa niin kova ettei sitä oikein jaksa kestää.
Itselläni seksuaalisuuteni uudelleen muokkautumisen jälkeen katselen maailmaa jotenkin laajemmasta perspektiivistä kuin aiemmin. Naiseen rakastumisen myötä koin laajenevani, eikä kyse ole egosta vaan rakkaudesta. Rakkaus ei katso ikää, sukupuolta, ulkokuorta, koulutusta, taustaa, ihonväriä....olemme kaikki ihmisiä, eläviä olentoja, joilla on kyky rakastaa ja tulla rakastetuiksi. Myötätunto on ihmisen syvin olemus kun kaikki ylimääräiset kerrokset karsitaan sen tieltä pois. Koen päässeeni lähemmäs syvintä olemustani kaiken kokemani myötä ja toivoisin, että ihmiset lopultakin lakkaisivat tuomitsemasta ja arvostelemasta itseään ja toisia ulkoisten seikkojen perusteella. Minä en ole lesbo. Olen syvästi tunteva ihminen. Ja niin olet Sinäkin.
Kun kyseenalaistettiin meikäläisen tausta, niin sen verran voin valaista, että olen neljääkymppiä hyvää vauhtia lähestyvä (naisen) kanssa naimisissa oleva kahden lapsen (tyttö 6v. ja poika 4v.) isä. Ammatti on insinööri (kuinkas muuten?).
Me eletään ihan tavallista perhe-elämää iloineen ja suruineen; omakotitalo- ja farmariautolinjaa. Että on niinkuin perusperheen kaikki tunnusmerkit olemassa! Voiko enää ns. normaalimpaa tapausta olla olemassa?
Ja silti hengailen tällä palstalla, mutta kun mua oikeasti kiinnostaa, miksi jotkut ovat homoja.
on? Siis miksi ja taas miksi sua kiinnostaa? Mä en kyllä edelleenkään niele sitä että vain siksi koska homoja on olemassa. Mä en ole nähnyt sun kirjoituksia tuolla homopalstalla. Homot ei niinkään kiinnosta mutta lesbot?
kiinnostaa lesbot enemmän kuin homot ja syy on se, että naiset ajattelevat asioita syvällisemmin ja laajemmin, ainakin noin yleisesti ottaen. Miehet ovat yleensä suoraviivaisempia ja siten vähemmän kiinnostavia...
Tinni-Tunni
sitä, että naiset kiinnostaa meikäläistä enemmän kuin miehet. En nyt osaa sitä sen tarkemmin selventää.
Homoista sain jonkun verran kokemusta opiskeluaikana, kun asuin 2 hengen solussa, jossa kämppis oli homo. Olihan jotkut sen kaverit hieman outoja, ei niillä sosiaaliset kontaktit oleet olleet ihan 'normaalit'. Kämppiksenkin äiti kuulosti ne pari kertaa puhelimessa, kun vastasin, melko rasittavalta pirttihirmulta. Jos mulla olis ollut samanlainen äiti, niin varmasti olisin jonkun kammon moista sukupuolta kohtaan kehittänyt!
väännät noita sun "mutsis oli kauhee, oisin itekkin naisia alkanut kammoamaan"- juttujasi niin susta tulee ihan täysi pelle.
Siksi mä en todellakaan usko että sä olet hyvät mielessä keskustelemassa. Ja yleensä kun on homofobia on siihen joku syy, miten sulla? Onko joku sua käyttänyt lelunaan, joku nainen ja jättänyt naisen takia? Vai onko se vain niin perusmiehistä menoa että sua kyrpii jos naiset saa hankkia keskenään lapsia ja se uhkaa sunkin pientä ydinperhettä?
nyt täytyy sen verran sanoa että insinöörit ovat AINA ja poikkeuksetta hyvällä asialla. Ja perusinsinööri on aina kiinnostunut ympärillä tapahtuvista asioistaan.
Minkä sen HB alkuperäinen kysymys oli? olisin voinut vaikka heti vastata jos olisit maininnut olevasi insinööri. olikohan se että miksi naiset kiinnostavat(tähän täytyy lisätä että nykyään minua kiinnostaa vain yksi).. noh ei miul ainakaan mitään erityisempiä syitä ole mutta mutta, niin se vain on ollut lapsesta saakka, ilman traumoja tai mitään. se on samallalailla minulle selkiö kuin sinulle heterous. isä ja äitisuhteet ihan normaalit.
Tätähän vois analysoida vaikka miltä kantilta mutta kun ei mitään absoluuttista tietoa ole ja vaan tunnepohjatietoa niin en viitsisi analysoida sen tarkemmin. Ajattele omalta kohdalta miksi mielit naissukupuolta etkä omaasi niin luulempa että samankaltaisia vastauksia saisit minultakin.
Kyllä on aivan samoja ajatuksia tullut, kun seurailee, mitä täällä on jutunaiheita.
Nytkin tämä jonkun heteromiehen aloittama juttu dildoista on jo tuottanut melkein sata mielipidettä ja lukijoita melkein 10 tuhatta.
Ei kiinnosta aihe, ja mietityttää, miksi niin monet selittelevät seksiasioitaan oikein mielellään. Eiköhän ne ole kahdenkeskisiä asioita.
Lieneekö siitä puhe mistä puute?vai siitä mistä pidetään?Minua on aina ihmetyttänyt kiinnostus
meidän seksielämään. Ei vaan kiinnosta yhtään mitä heterot tekevät makuukamareissaan. Normaalijärjellä ja -sivistyksellä varustettu ihminen nyt tajuaa kysymättäkin, että asentoja ja temppuja on monia, mitäs niistä meteliä pitämään.
"Nytkin tämä jonkun heteromiehen aloittama juttu dildoista on jo tuottanut melkein sata mielipidettä ja lukijoita melkein 10 tuhatta. Ei kiinnosta aihe, ja mietityttää, miksi niin monet selittelevät seksiasioitaan oikein mielellään."
ööh, oletkohan uskaltautunut edes avaamaan kyseistä ketjua? Puolet viesteistä ei liity tähän alkuperäisen kysyjän dildomeininkiin mitenkään vaan pitkästä aikaa saatiin kunnollista keskustelua lesboudesta...
Samaa sanon minäkin kyseisestä dildoketjusta kuin elga.
..on toki asiaa sielläkin, mutta on aika työlästä seurata, kun juttua niin paljon siinä ketjusssa, etten saa enää auki sitä koneellani.
nyt tuntuu siltä, että tarvetta olisi keskustella naisten välisestä seksistä laajemminkin, niin voisihan niitä otsikoida paremminkin ja nostaa kissa pöydälle, eikä aina mennä asiaan provojen kautta.
muutenkin nämä otsikot, miksi, kuka ym .on aika turhauttavia,ei saa selvää mikä asia on.
"muutenkin nämä otsikot, miksi, kuka ym. on aika turhauttavia,ei saa selvää mikä asia on."
No juu. Mä joskus yritin tiirailla noita musiikkiaiheisia palstoja, kun on sinne puolelle harrastus ja sydänveri. Taitaa vaan olla suomi24 käytäntö, että otsikot on Kenen / Kuka / Miks / Oliko / Joo. Pikkuisen vaikea seurata mut ei näköjään voi mitään ;)
Täyttä asiaa ja tuttu tunne :). On vain niin, että kaikkia jossain määrin kiinnostaa seksuaalisuus periodilla, joka kattaa varmaan 97% ihmisen koko elämänkaaresta, lähes kehdosta hautaan. Siksi siitä pulistaan. Kaikki pulisevat, eiköhän heteroiden seksi- tai seksineuvontapalstatkin ole täynnä kysymyksiä ja väitteitä varhaisteinioireiluista vanhuudenvaivoihin?
Lesboja (ja muita seksuaalivähemmistöjä) on sen verran vähän, että tunnettuus on heikohko ja hurjat luulot suositumpia kuin tosiasiat, epätietoisuus on tavallistakin suurempaa.
Oikea asenne sulla, reagoit, kun huvittaa ja on aikaa, muulloin ei. Luojan kiitos, tämä ei ole duuni.
Kävi vain mielessä, että on mahtavan hyvä, että on olemassa netti ja myös tällaisia avoimia palstoja. Joskus 70-luvun lopulla ei saanut juuri mistään tietoa homoseksuaalisuudesta, paitsi kirjastosta jotain todella tylsää ja vanhahtavaa. Ei nähnyt mediassa, ei elokuvissa, ei kirjoissa. Huulta kyllä heitettiin homoista (lesboista ei oikeastaan edes sitä). Taisi olla 80-luvun alkupuolta, kun telkussa esiintyi haastateltavana ensimmäinen l-pari, tai ensimmäinen, jonka huomasin (hyvin esiintyivät, kivannäköisiä) ja vähän myöhemmin eräs hieman vanhempi l-pari (viehättävän tasapainoisia). Tämä vain minun näkökulmastani, muilla on toisenlaisia kokemuksia.
Ns. kehottamiskieltolaki esti homoseksuaalisuuden esittelyn lähes kokonaan. Minäkin kyttäsin nälkääni jopa mainosten naispareja: aika lähellä toisiaan ovat, kivan näköistä. Elokuvissa pienenpienikin pikkuvihjaus naiskaipuuseen havaittiin heti ja se olisi pitänyt saada retrona takaisin uudestaan, silti kukaan hetsku ei varmaan huomannut yhtään mitään. "Pitkä valkoinen kuiva kausi".
Keskustelufoorumeista: on myös Sapfo-lista, kuulemma 800 lukijaa, muutama kymmen aktiivia kirjoittajaa. Voisin ehkä joskus liittyä, nyt ei ole aikaa osallistua. (www.sappho.net/sapfo/)
Kiitos kaikille kommentoineille, erityisesti teille carpe d, huphup, krayton, elga ja Pir. Ihanaa tietää ettei ole yksin ajatustensa kanssa, vaan voi kehitellä päähänsä edes jonkinlaisen kuvitteellisen ryhmän tuen.
Tällaisen reilun parikymppisen on tietysti mahdotonta käsittää mitä elämä on lesboilla 70-luvulla(ja aiemmin) ollut, ja olen päässyt siihen nähden helpolla. Silti vielä minunkin kouluaikoinani homous oli täysin vaiettu aihe. Yhdelläkään tunnilla en muista että olisimme aihetta sivunneet, ja tämä kyllä näkyy nykyään, esimerkiksi juuri näiden keskustelupalstojen aiheissa. Ihmiset eivät yksinkertaisesti tiedä.
Onneksi nykyään alkaa olla vallalla mm. 9-portainen seksuaalisuuden kehitys-niminen teoria kouluissa, ja lapsille opetetaan jo peruskoulussa että ihmiset voivat olla myös bi-seksuaaleja tai homoseksuaaleja. Tärkeintä seksuaalisuuden kehityksessä on ihmisen tukeminen sellaisena kuin hän on(siis tämän teorian mukaan). Tietysti vie aikansa ennen kuin opit siirtyvät käytäntöön ja opettajistahan tämäkin on kiinni, tuskinpa kukaan näitä asioita varsinaisesti valvoo.
En lue itseäni ihmiseksi joka laittaisi ihan hirveästi painoa sille mitä tuntemattomat ihmiset minusta ajattelevat, ja itse liikun kaupungilla tyttöystäväni kanssa ihan normaalisti. Käsi kädessä emme kulje, emmekä suukottele julkisilla paikoilla (paitsi joskus harvoin) siitä yksinkertaisesta syystä, että minua ainakin ahdistaa se, että esimerkiksi joku tulevasta työstäni näkee. Onhan se vainoharhaista, mutta silti niin todellista. Vakipaikkaa ei ole, ja asun kuitenkin aika pienessä kaupungissa, ja tiedän että niin surullista kuin se onkin, homoseksuaalisuus väijyy usean keski-ikäisen ihmisen mielessä sairautena isolla S:llä.
Itse kohotan kunnioittavasti hattua niille naisille, jotka näyttävät julkisesti rakkautensa pelkäämättä sitä kaikkea mitä se tuo tullessaan. Ilman sellaisia ihmisiä emme olisi edes tässä missä nyt(eikä tässä tilanteessa oikeasti ole syytä häpeillä olevansa suomalainen). Silti en ole itse valmis pyhittämään elämääni siihen että koitan muuttaa maailmaa lesbomyönteisemmäksi. Haluan vain elää naiseni kanssa rauhassa. Me emme häiritse muita, ja toivon että muutkaan eivät häiritse meitä. En julista lesbouttani maailmalla, mutta en sitä erityisesti salaakkaan. Uskon että joskus kun saan vakituisen työn ja olen riittävän iso ja rohkea, saatan siirtyä täysin ulos kaapista. Tällä hetkellä se on kuitenkin utopiaa.
Joskus olen miettinyt myös muuttoa ulkomaille. Olisi ihana aloittaa aivan alusta. Voisi kadulla olla se mikä on(koska suvaitsevampiakin maita kuitenkin löytyy) ilman että törmää ihmisten hiljaiseen paheksuntaan/ihmettelyyn/tuijotukseen. Ilman että myöskään olisi jatkuvasti ja aina se yksi tyttö joka on lesbo. (teen tätä muuten itsekin. Nykyään melkein jokaisen ihmisen määritelmään on siirtynyt kuvaus hänen seksuaalisuudestaan: "Se on mun kaveri, se on lesbo".) Eniten nimittäin minua edelleen uuvuttaa juuri se, että aina ja ikuisesti(?) minä, kuten kaikki muutkin lesbot, tulevat olemaan ihmisillä esimerkkejä tästä pienestä salamyhkäisestä seksuaaliVähemmistöstä, ja heidän avullaan realisoidaan utopistista käsitettä lesbo. Masentavasti tämä näkyy juuri tällä palstalla : Jos joku kirjoittaa agressiivisesti, voidaan tästä Yhdestä kirjoittajasta vetää johtopäätös että lesbot ovat vihaisia. Jos kadulla nähdään siilitukkainen naispari, voidaan tästä vetää johtopäätös että kaikki lesbot ovat siilitukkaisia. Itse olen törmännyt tähän vaan olemalla oma itseni: ai, SÄKIN olet lesbo? (naamasta näkee että päässä raksuttaa villisti, koska aiemmin puhuja juuri haukkui lesboja eikä voinut kuvitella olevansa näiden seurassa esim alasti)
Tästä aiheesta voisin jatkaa varmaan loputtomasti. Ehkä yksi parhaimmista keskustelupalstojen anneista onkin juuri tämä: Minä olen nyt ainakin näemmä löytänyt sisältäni jonkun sopen johon olen kerännyt kaikki ihmisten supatukset, homovitsit, katseet kadulla, kerrat kun olen sanonut että Ei, minulla ei ole poikaystävää ja ollut hiljaa, ja nyt puran ne tänne. Nyt onkin taas tyhjä ja puhdas(puhtaampi) olo. =)
"Joskus olen miettinyt myös muuttoa ulkomaille."
Voi miten usein tätä tuleekaan mietittyä. Pilvilinnoissa mulla on talo Espanjassa tai Ranskassa. Ja sitten herään, raahustan bussipysäkille ja töihin, tylsänä tölläävän ihmismassan sekaan. Haaveet uudesta elämästä muualla eivät juuri tällä hetkellä ota tulta...
Mulla on vallalla jonkinlainen angsti siitä, että ihmiset yleensäkin on niin jumissa oman sukunsa ja lähipiirinsä kanssa. Niin olen itsekin ja siksi en uskalla lähteä loppuelämäkseni pois. Onhan se turvallista kasvaa ja elää koko elämänsä kuplassa/pullossa, mutta samalla varmistaa sen että koskaan ei tapahdu varsinaisesti mitään. Kumppanit poimitaan naapurista tai parin korttelin päästä, sitten remontoidaan taloa ja mennään 1,5 lapsen kanssa joka perjantai ostoksille automarkettiin. Häät, ristiäiset, sitten hautajaiset. Ihailtua (?!) perhe-elämää JA tälle kaikelle uhrataan halu muuttua tai kokea jotain uutta.
Ehkä mä olen tulossa keski-ikään tai saamassa jonkin keskiluokkaisuushepulin, mutta tää nyt on tätä.
Tuota muuttoa minäkin olen miettinyt lähes koko elämäni.
Nyt olen keski-iässä, enkä enää mieti. Olen kai sitten tehnyt omassa elämässäni niin suuria muutoksia, ettei enää tarvitse asuinmaata vaihtaa. Oma käsitykseni on, että joskus halu muuttaa pois on merkki siitä, että pitäisi muuttaa jotain itsessään. Ja usein se on tietysti halua vapautua ympäristön paineista.
se avartaa katsoa tätä kotomaatamme ulkoa päin.
Minulla oli mahdollisuus lähteä vuosituhannen vaihteessa Saksaan työkomennukselle, viivyimme perheinemme reissulla 4 vuotta, ja täytyy sanoa, että elo siellä oli mukavaa aikaa. Ainoa varjopuoli oli oikeastaan ruuhkat ja kallis asuminen. Suomessa ei ole ruuhkia, asuminen toki näyttää pääkaupunkiseudulla olevan älyttömän kallista. Mutta miksi pitäisi asua siellä, kun muuallakin voi?
No joo, suurin ongelma ex-patriudessa on PALUU SUOMEEN. Väitetään, että täällä ollaan niin kansainvälisiä ja ulkomailla kokemusta hankkineita tarvitaan työelämässä. Tällaiset fraasit ovat täyttä paskaa! Suomi on edelleen metsäinen tuppukylä, jossa kaikkea ulkomaista vaikutusta pääosin pelätään ja halveksutaan. Ja sitten on tietysti kateus: ulkomailla kun palkat pääosin ovat noin 1,5-2 kertaa Suomea parempia, ja kun palatessa kurvailee hieman isommalla mesellä, niin johan on soppa valmis.
Vai onko se sitä, että kun täällä tää elo on noin harmaata, ja ulkomailla kaikki on parempaa. Kun sitten joku on tai on ollut, niin sitä täytyy sitten kadehtia?
No, alkushokin jälkeen meillä on eläminen pikkuhiljaa asettumassa 'normaaliin' uomiin ostosreissuineen.
Mutta kaikesta huolimatta kehotan lähtemään hieman merta edemmäksi, minulla ainakin on koko ajan ikävä takaisin teutoniaan. Katsotaan, jos sinne vielä joskus tulisi lähdettyä asumaan...
Mitenkään muuten aiheeseesi puuttumatta ja itsekin ulkomailla pitempiä aikoja viettäneenä pisti silmääni yksi kohta:
"Suomi on edelleen metsäinen tuppukylä, jossa kaikkea ulkomaista vaikutusta pääosin pelätään ja halveksutaan. "
Tuon kokemuksen pohjalta, miltä luulet että meistä tuntuu, joita pelätään ja halveksutaan pelkästään oman itsemme takia? Tämän ei nyt ole tarkoitus olla mikään provosoiva teksti, tulipahan vaan mieleen. Usein ihmisten on vaikea astua toisten saappaisiin ja ymmärtää miltä tuntuu olla erilainen, vaikka ympäristön halveksunta on usein samankaltaista, johtuipa se mistä syystä tahansa.
"..joskus halu muuttaa pois on merkki siitä, että pitäisi muuttaa jotain itsessään. Ja usein se on tietysti halua vapautua ympäristön paineista."
Minä koen ympäristön paineen siten, että pitäis ottaa vaimo, tehä lapsia jne..Ei minun ole pakko jos en halua! Yksinelävää heteromiestä pidetään vähän kummana mutta siinäpä pitäköön. Muualle muuttaminen ei asiaa paranna.