Sinä soitit. Pyysit minua lenkille. Ulos. Johonkin. Olit väsynyt olemaan sisällä. Ajattelin, että voisinhan aina sen verran vaivautua. Laitoin sen hameen, tiesin, että pidät siitä. Ja sen topin, joka sopii sen hameen kanssa niin hyvin. Muka lenkkivaatteet, eihän sellaisissa voi juosta. Mutta jos mentäisiinkin sinne lenkkipolulle, tiedäthän. Mukavan joustava maa jalkojen alla, metsän tuoksu, hiljaisuus. Ja pimeä. Voitaisiin kävellä. Ehkä käsikädessä, jos suostut. Enhän minä tiedä. Mutta sinne teki mieli. Pimeän turviin. Siellähän voisi olla tuhma, kun on näin lämmintäkin.
Tulit. Mittailit minua päästä jalkoihin. Katsoin haastavasti: ”Oliko jotain vikaa?” Sinä hymyilit, pyysit pitämään kiirettä. Kiirettä mihin? Meillähän oli paljon aikaa. No, hyppäsin kenkiin ja sitten mentiin. Olihan se mukava. Pimeä ja lämmin. Sinne me suunnattin, metsään.
Minä hyppelin. Pompin ja poukkoilin. Varoitit kai, että loukkaisin itseni, mutta nauroin vain. Kunnes. Nilkka nyrjähti.Siinä maassa kontallani, melkein itkin. Mutta päätin, ettei satu, koska oma syyhän se oli. Sen verran auttoi, etten ääneen valittanut, mutta astua en voinut. Yritin. Putosin polvilleni. Sinä vain katsoit.
Tulit sitten ja suljit minut syliisi. Olit hellä. Kysyit jotain. En kuunnellut tai en pystynyt keskittymään, jotain kuitenkin. Suukotit poskeani, yhtäkkiä painotkin huulesi rajusti huulilleni ja minä kun luulin, että olit vain lenkkiseuraa vailla. Mutta valehtelisin, jos sanoisin, etten minä halunnut. Unohdin kipeän nilkan, kaiken. Istuin maassa ja suutelin sinua, suutelin. Ja sinä yritit kiskoa vaatteita pois tieltä, että pääsisit paljaalle iholleni. Autoin sinua ja siirtelin sinun vaatteitasi. Halusin tuntea sinut.
Käärit hameeni helmaa ylös. Hätkähdin. Jos joku tulee, mutta tajusin, että siihen aikaan ei kukaan enää tule, on vain pimeä seurana, metsän eläimetkin jo nukkuvat. Autoin sinua, nojasin taaksepäin käsiini. Sinä voihkaisit. En ensin ymmärtänyt miksi, mutta sitten.. nii-in sinua varten minä ne stringit laitoin. Hitaasti, kuin peläten rikkovansa jotain sormesi liikkui, tunnusteli kankaan ja ihon rajaa. Palvoit minua katseellasi, mutta et antanut minun tehdä mitään itsellesi.
Hätkähdin, aioitko tosiaan tässä lenkkipolulla, kyllä, sinä kumarruit, hiljaa haistelit tuoksuani, suutelit reisiäni. Siirsit sitten housujani ja tunsin sen. Tunsin kuinka kielesi upposi jo kostuneeseen pilluuni, hakeutui häpyhuulieni väliin. Voihkaisin. Sinä maistelit. Huokasit. Riisuit housut pois. Ja painauduit takaisin. Minä värisin odotuksesta. Huomasitko? Ainakin painoit suusi taas syliini, sykkivään lähteeseeni, nuolit mettäni. Sait minut voihkimaan. Vapisemaan. Taas. Ja minä en saanut koskea sinuun. Vielä.
Suutelit häpyhuuliani, karvatupsuani, sitten aivan yllättäen, värähdin, kielesi oli klitoriksellani. Makasin avoimena lenkkipolulla, voihkin ja vapisin, enkä ajatellut muuta, en voinut ajatella, tunsin vain ne kuumat aallot, sen hehkun, minkä kielesi sai aikaan jokaisella liikkeellä klitoriksellani. Painoit sormesi sisääni, mutta et lopettanut nuolemista. Löysit vaan pisteen, jolla sait minut korkeammalle, korkeammalle… Vielä vähän.. Oooooh! Putoan, sykkivässä kierteessä, putoan. Ja sinä olet siinä. Hymyilet.
Luulitko, että sain tarpeeksi. En. Avasin housusi. Paisunut kalusi ponnahti esiin. Kosketin sitä ja sain sinut voihkaisemaan. Nuolaisin suolaisen pisaran kalusi päästä. Voihkaisit uudelleen, sanoit ettet kestä enempää. Käänsit minut ja tulit minuun. Työnsit kuuman sykkivän, niin suuren, ihanan, voimakkaan kalusi minuun, minun märkään vakooni, syvälle, syvemmälle! Huusin. Nautinnosta. Vielä. Lisää!! Ja sinä painoit kalusi minuun. Vedit sen ulos. Painoit sen kiduttavan hitaasti minuun, vaikeroin ääneen nautinnosta. Hoputin. Et välittänyt. Ja sitten. Sitten taas tulit. Työnnyit minuun väkivaltaisen lujaa. Uudelleen ja uudelleen. Ja minä vapisin ja voihkin.
Tunsin miten nousen taas. Nyt yhdessä sinun kanssani korkealle, nousin, kuulin sinun raskaan hengityksesi. Tunsin, kuinka kuuma olit, kuinka suorastaan epätoivoisella vimmalla työnnyit minuun uudelleen ja uudelleen. Ja sitten minä putosin taas. Sykkivänä sykkivä sisälläni. Sinä tulit, purkauduit minuun. Ja vapisten makasimme siinä puruilla. Vapisten ja niin tyydytettyinä kuin tyydytettynä voi olla. Minä sinun sylissäsi. Nilkka jomottaen. Mutta niin tyydytettynä, niin ehjänä, niin sirpaleiksi hajonneena ja silti ehjänä. Onnellisena. Hymyilit. Minä suljin silmäni ja tunsin. Elämän.
pt->un
Tulit. Mittailit minua päästä jalkoihin. Katsoin haastavasti: ”Oliko jotain vikaa?” Sinä hymyilit, pyysit pitämään kiirettä. Kiirettä mihin? Meillähän oli paljon aikaa. No, hyppäsin kenkiin ja sitten mentiin. Olihan se mukava. Pimeä ja lämmin. Sinne me suunnattin, metsään.
Minä hyppelin. Pompin ja poukkoilin. Varoitit kai, että loukkaisin itseni, mutta nauroin vain. Kunnes. Nilkka nyrjähti.Siinä maassa kontallani, melkein itkin. Mutta päätin, ettei satu, koska oma syyhän se oli. Sen verran auttoi, etten ääneen valittanut, mutta astua en voinut. Yritin. Putosin polvilleni. Sinä vain katsoit.
Tulit sitten ja suljit minut syliisi. Olit hellä. Kysyit jotain. En kuunnellut tai en pystynyt keskittymään, jotain kuitenkin. Suukotit poskeani, yhtäkkiä painotkin huulesi rajusti huulilleni ja minä kun luulin, että olit vain lenkkiseuraa vailla. Mutta valehtelisin, jos sanoisin, etten minä halunnut. Unohdin kipeän nilkan, kaiken. Istuin maassa ja suutelin sinua, suutelin. Ja sinä yritit kiskoa vaatteita pois tieltä, että pääsisit paljaalle iholleni. Autoin sinua ja siirtelin sinun vaatteitasi. Halusin tuntea sinut.
Käärit hameeni helmaa ylös. Hätkähdin. Jos joku tulee, mutta tajusin, että siihen aikaan ei kukaan enää tule, on vain pimeä seurana, metsän eläimetkin jo nukkuvat. Autoin sinua, nojasin taaksepäin käsiini. Sinä voihkaisit. En ensin ymmärtänyt miksi, mutta sitten.. nii-in sinua varten minä ne stringit laitoin. Hitaasti, kuin peläten rikkovansa jotain sormesi liikkui, tunnusteli kankaan ja ihon rajaa. Palvoit minua katseellasi, mutta et antanut minun tehdä mitään itsellesi.
Hätkähdin, aioitko tosiaan tässä lenkkipolulla, kyllä, sinä kumarruit, hiljaa haistelit tuoksuani, suutelit reisiäni. Siirsit sitten housujani ja tunsin sen. Tunsin kuinka kielesi upposi jo kostuneeseen pilluuni, hakeutui häpyhuulieni väliin. Voihkaisin. Sinä maistelit. Huokasit. Riisuit housut pois. Ja painauduit takaisin. Minä värisin odotuksesta. Huomasitko? Ainakin painoit suusi taas syliini, sykkivään lähteeseeni, nuolit mettäni. Sait minut voihkimaan. Vapisemaan. Taas. Ja minä en saanut koskea sinuun. Vielä.
Suutelit häpyhuuliani, karvatupsuani, sitten aivan yllättäen, värähdin, kielesi oli klitoriksellani. Makasin avoimena lenkkipolulla, voihkin ja vapisin, enkä ajatellut muuta, en voinut ajatella, tunsin vain ne kuumat aallot, sen hehkun, minkä kielesi sai aikaan jokaisella liikkeellä klitoriksellani. Painoit sormesi sisääni, mutta et lopettanut nuolemista. Löysit vaan pisteen, jolla sait minut korkeammalle, korkeammalle… Vielä vähän.. Oooooh! Putoan, sykkivässä kierteessä, putoan. Ja sinä olet siinä. Hymyilet.
Luulitko, että sain tarpeeksi. En. Avasin housusi. Paisunut kalusi ponnahti esiin. Kosketin sitä ja sain sinut voihkaisemaan. Nuolaisin suolaisen pisaran kalusi päästä. Voihkaisit uudelleen, sanoit ettet kestä enempää. Käänsit minut ja tulit minuun. Työnsit kuuman sykkivän, niin suuren, ihanan, voimakkaan kalusi minuun, minun märkään vakooni, syvälle, syvemmälle! Huusin. Nautinnosta. Vielä. Lisää!! Ja sinä painoit kalusi minuun. Vedit sen ulos. Painoit sen kiduttavan hitaasti minuun, vaikeroin ääneen nautinnosta. Hoputin. Et välittänyt. Ja sitten. Sitten taas tulit. Työnnyit minuun väkivaltaisen lujaa. Uudelleen ja uudelleen. Ja minä vapisin ja voihkin.
Tunsin miten nousen taas. Nyt yhdessä sinun kanssani korkealle, nousin, kuulin sinun raskaan hengityksesi. Tunsin, kuinka kuuma olit, kuinka suorastaan epätoivoisella vimmalla työnnyit minuun uudelleen ja uudelleen. Ja sitten minä putosin taas. Sykkivänä sykkivä sisälläni. Sinä tulit, purkauduit minuun. Ja vapisten makasimme siinä puruilla. Vapisten ja niin tyydytettyinä kuin tyydytettynä voi olla. Minä sinun sylissäsi. Nilkka jomottaen. Mutta niin tyydytettynä, niin ehjänä, niin sirpaleiksi hajonneena ja silti ehjänä. Onnellisena. Hymyilit. Minä suljin silmäni ja tunsin. Elämän.
pt->un
Vastaukset 6
Vanhimmat
tossa se jo tulikin...
liikaa yritystä :(
herkkää... :)
Kiitos vaan rakentavasta kritiikistä, ja tarkoitan oikeasti. Sanoin, etten osaa oikeaa novellia kirjoittaa, mutta lupasin tehdä sen, pyynnöstä. Pitäisi kai olla tyylilleen uskollinen. Lukekaa romansseista samalla otsikolla varustettu teksti... Ja sitäkin voi kommentoida. Paha vaan tuo liikaa yritystä, voisin itse sanoa, että ei tarpeeksi, kun ei onnistunut. Omia tuntemuksiani kirjoitin, en vaan löytänyt puitteita tapahtumille, enkä kai oikeanlaisia sanoja...
Mutt kiitokset teille, ja sinä max, odotan myös sinun kommenttiasi
musta tää oli ihana :)!
siis miellyttävää luettavaa.. sopivan herkkää ja aistillista :)