Tämä tapahtui minulle muutamia vuosia sitten, mutta halusin nyt jakaa tämän tapahtuman kanssanne Hyvät Lukijat. Henkilöiden nimet on muutettu, mutta kutsukaamme heitä tässä yhteydessä Airiksi ja Valtteriksi ja minä olen Kai, jota myös kaverit Kaitsuksi kutsuvat. Jos Airi ja Valtteri tämän kertomuksen täältä lukevat, niin uskon että he itsensä tunnistavat:), mutta menkäämme eteenpäin:
Sinä sateisena syyskuun iltana 13.9.1988 olin törmännyt baarireissullani pitkästä aikaa vanhaan lukioaikaiseen kaveriini Valtteriin. Muistelimme menneitä kirkonkylän paikallisessa baarissa jonkin aikaa,puhuimme siitä miten mukavaa oli lukion aikana tehdä pikku seikkailuja ja "metsästää" vähän tyttöjä. Sitten saimme yhtäkkiä siinä illan mittaan sellaisen päähänpiston, että otetaan taksi alle ja lähdetään kaupungille.
Kaupungilla menimme kantapaikkaamme, sellaiseen vanhaan pankkikiinteistöön, johon oli kunnostettu viihtyisä ravintola. Ihme ja kumma, niin siinä istuessamme pyörähti paikalle toinenkin lukioaikainen luokkatoverini, nimittäin Airi. Hän oli muuttunut edukseen aivan valtavasti ja se entinen Airi oli vain aave tästä nykyisestä, joka oli aivan upea tummaverikkö ja vielä sinkkunainenkin omien sanojensa mukaan. No hän jäi joka tapauksessa istumaan pöytäämme ja minulle sekä Valtterille heräsi ajatus siitä, että mitäs on näppärinä poikina päästäisiin Airin luo yökylään....aivan hullu ajatus, mutta siinä tilassa missä olimme eli puutteessa, niin katsoimme asian olevan yrittämisen arvoinen.
Itse asiassa se oli loppujen lopuksi Airi, joka ehdotti, että voisimme mennä hänen luo yömyssylle.
Toki me suostuimme oitis, eikä kulunut kuin puoli tuntia, kun olimme Airin upeassa huoneistossa vuosisadan alussa rakennetussa kerrostalokiinteistössä.
Istuimme siinä Airin olohuoneen sohvalla, kun hän sanoi hakevansa meille juotavaa. Juttelimme siinä niitä näitä, kun Airi saapui huoneeseen hetken kuluttua drinkkien kanssa. Näky oli henkeä salpaava: hän oli pukeutunut mustaan nahkahameeseen, joka ei jättänyt mitään arvailujen varaan hänen upeasta ampiaisvyötäröstään ja kiinteistä, pyöreistä pakaroistaan. Ohut silkkinen vaalea paitapusero korosti hänen korkeaa poveaan ja nänninpäät piirtyivät kankaan pehmeää, ohutta pintaa vasten. Airi näytti todella hyvältä, mutta....
olimme ällikällä lyötyjä, kun Airi sanoi matalalla äänellään: "Pojat, nyt on niin, että en päästä teitä helpolla tänä yönä. Kuten muistatte, niin kiusasitte minua aina lukion toisella luokalla niin, että mielipahasta usein itkin itseni iltaisin uneen. Tunsin itseni huonoksi ja rumaksi nuoreksi tytöksi. Ja te luulitte tänään, että olisin teille helppo pala ja että pääsisitte sänkyyni...toki voin paljastaa, että pääsette, mutta hieman eri tavalla kun kuvittelitte. Te olette nyt siinä tilanteessa, että joudutte pyytämään minulta nöyrästi anteeksi kaikkea sitä pahaa, mitä minulle silloin aiheutitte!"
Valtteri nousi ylös ja karjaisi: "Ei saatana! Mä lähden nyt! Sä oot hullu Airi!"
Airi sanoi: " Paras totella, sillä minulla on lukematon määrä valokuvia Sinusta ja sihteeristäsi seksitouhuissa, jotka mielelläni lähetän vaimollesi, ellet nyt tottele ja sinusta Kai minulla on vahvaa sisäpiirin tietoa siitä, että olet ylittänyt ulkoministeriön virkamiehenä jonkin kerran liikaa toimivaltuutesi."
Voi hitto, nyt oltiin pulassa. Oli pakko totella Airia!
Hän johdatti meidät nopeasti perähuoneeseen, jossa oli kaksi suurta, vanhaa rautasänkyä vierekkäin. Hän käski meidän riisuuntua kokonaan ja asettumaan selin makuulle sänkyille ja odottaa häntä kiltisti. Me jouduimme tekemään käskyn mukaan ja riisuuntumaan ilkosilleen. Hävetti niin saatanasti, kun tähän jouduttiin. Mitähän sillä on mielessä, ajattelin itsekseni. Hetken kuluttua Airi saapui huoneeseen pitkä kouluratsupiiska kädessään. Se oli paha ase osaavan käsissä, tuo lasikuituvartinen ruoska, jossa oli ohut kovanahkainen parikymmentäsenttinen nahkahihna päässä. Airi tuli viereemme ja levitti hitaasti meidän kummankin jalat haralleen ja sitoi meidät jaloistamme sänkyjen vankkoihin päättyihin ohuella hamppuköydellä. solmut olivat lujat eikä yritys tempaista itseään vapaaksi tuottanut mitään tulosta. Samalla Airi sitoi meiltä kummaltakin toisen käden kiinni sängyjen yläpuolisiin päätyihin. Kummaltakin jäi toinen käsi vapaaksi. Airi käski: " Runkatkaa itsenne koviksi, heti!" Ja käskyä tehosti pari, kolme lujaa piiskaniskua kummankin reisille ja Valtteri sai vielä lisäksi yhden iskun jalkapohjiinsa. Kumpikaan meistä ei pystynyt pidättämään tuskanhuutoa noiden ensi iskujen jälkeen vaan huusimme kuin hyeenat toistuvien iskujen aikana. Airi oli piinannut meitä varmaan jo yli tunnin, välillä jouduimme runkkaamaan kalujamme edestakaisin koko varren pituudelta, välillä taas paljastaen hitaasti terskojemme päät ja siitä hitain vedoin eteenpäin. Kalujemme päät punoittivat aivan tummanpunaisina ja olimme usein laukeamisen rajamailla, mutta Airi komensi aina sopivalla hetkellä lopettamaan ja antoi taas piiskan laulaa. Hän uhkasi hurjalla, vielä kovemmalla rangaistuksella, mikäli jompikumpi uskalsi runkata liikaa ja anataa sperman lentää pitkin sänkyä.
Olimme aivan lopussa kumpikin, hikisinä, nöyryytettyinä, häpeissämme joutuessamme tyydyttämään itseämme siinä Airin edessä ja kärsiessämme kipua niin että kyyneleet tulivat silmiin. Piiskaniskut kirvelivät kehoillamme, omat reiteni ja vatsani olivat verijuovilla ja sieluni tuntui rikkirevityltä. Olimme aivan lopussa tuon ankaran naisen kurituksessa, joka rankaisi meitä nuoruuden hölmöyksistä.
Valtteri itki ja huusi että Airi lopettaisi. Airi vastasi, ettei hän ole vielä kuullut meidän anteeksipyyntöä. Melkein samaan ääneen huusimme vielä parin piiskaniskun jälkeen: "Anteeksi Airi, anna anteeksi ja lopeta tämä piina. Päästä meidät vapaaksi!"
Airi poistui siinä samassa huoneesta ja jätti meidät sängylle. Tunsin mieletöntä kipua, häpeää, nöyrtymystä, mutta samalla tunsin pientä kiihkoa, jotain sellaista uutta, mitä sai aikaan Airin suorittama rangaistus ja se ettei pystynyt itse hallitsemaan kehoaan ja sieluaan, vaan sen teki joku muu sillä hetkellä kivun ja uhan voimalla. Tällaisia mietin, kun ovi aukeni ja Airi tuli takaisin huoneeseen. Valtteri nyyhkytti hiljaa ja piti silmiään kiinni, hän ei ollut pitkään aikaan sanonut sanaakaan. Minä puolestani katsoin avoimesti Airia suoraan silmiin. Hän ol iriisunut itsensä aivan alasti, ainoastaan iso, hopeinen kaulaketju oli hänen verhonaan. Piiskaa ei ollut enää mukana. Sitä ei tarvita, hän sanoi. Samassa hän sitoi meidän kummankin toisenkin käden kiinni sängyjen päätyihin, emmekä päässeet enää yhtään liikkumaan. Ajattelin kauhulla, että mitä nyt tapahtuu! Valtteri pyysi Airia päästämään meidät irti, mutta Airi hymyili meille kaunista hymyään ja sanoi, ettei vielä .....hän ei ole vielä valmis meidän kanssa...aloin täristä pelosta, kun Airi avasi sänkyjen vieressä olleen piirongin laatikon ja otti sieltä jotain...
Airilla olikin kädessään ihorasvapurkki, ja hän asettui somasti meidän väliimme ja alkoi sivellä rasvaa punoittaviin piiskan aihettamiin juoviin ihollamme. Se tuntui taivaallisen hyvältä ja viilentävältä tuon kaiken kivun ja piinan jälkeen. Yritin vääntelehtiä niin, että Airin kädet osuisivat vieläkin täydessä seisokissa olevalle kalulleni ja samassa Airi sanoi: " Te olittekestäviä pojat ja niin nöyriä, että nyt seuraa pieni palkinto noille teidän upeille, miehisille kaluillenne. Aion laukaista teistä kaiken jännityksen ja kärsimyksen pois juuri nyt, jouduitte pidättelemään niin pitkään...uskon että nautitte tästä, te upeat mieheni! Enää ei tarvitse pidättää, vaan voi antaa sperman lentää vapaasti, niin että näen kuinka nuo ihanat kalut laukeavat tulipunaisten terskanpäitten hehkussa!"
Airin ihorasvasta kiiltävät kädet alkoivat samassa tehdä pitkiä vetoja edestakaisin kalujemme varsia pitkin ja kiihdyttäen koko ajan tahtia. Olimme niin piinatut miehet, että emme kestäneet moista pitkään vaan laukesimme hirveästi huutaen ja ampuen suuret spermalastit ilmaan Airin taitavien käsien vahvassa otteessa. "Noin pojat antavat tulla kunnolla paineet pois, hienoa!" Airi vielä sanoi runkatessaan viimeisiä spermatippoja märistä ja sykkivistä kaluistamme, jotka olivat saaneet täydellisen tyydytyksen." Eihän muistella pahalla kouluaikoja enää pojat? naurahti Airi.
Tämä ei ollut suinkaan viimeinen kerta kun Airin kanssa vietettiin aikaa yhdessä, mutta siitä ehkä enemmän joskus toiste...
Sinä sateisena syyskuun iltana 13.9.1988 olin törmännyt baarireissullani pitkästä aikaa vanhaan lukioaikaiseen kaveriini Valtteriin. Muistelimme menneitä kirkonkylän paikallisessa baarissa jonkin aikaa,puhuimme siitä miten mukavaa oli lukion aikana tehdä pikku seikkailuja ja "metsästää" vähän tyttöjä. Sitten saimme yhtäkkiä siinä illan mittaan sellaisen päähänpiston, että otetaan taksi alle ja lähdetään kaupungille.
Kaupungilla menimme kantapaikkaamme, sellaiseen vanhaan pankkikiinteistöön, johon oli kunnostettu viihtyisä ravintola. Ihme ja kumma, niin siinä istuessamme pyörähti paikalle toinenkin lukioaikainen luokkatoverini, nimittäin Airi. Hän oli muuttunut edukseen aivan valtavasti ja se entinen Airi oli vain aave tästä nykyisestä, joka oli aivan upea tummaverikkö ja vielä sinkkunainenkin omien sanojensa mukaan. No hän jäi joka tapauksessa istumaan pöytäämme ja minulle sekä Valtterille heräsi ajatus siitä, että mitäs on näppärinä poikina päästäisiin Airin luo yökylään....aivan hullu ajatus, mutta siinä tilassa missä olimme eli puutteessa, niin katsoimme asian olevan yrittämisen arvoinen.
Itse asiassa se oli loppujen lopuksi Airi, joka ehdotti, että voisimme mennä hänen luo yömyssylle.
Toki me suostuimme oitis, eikä kulunut kuin puoli tuntia, kun olimme Airin upeassa huoneistossa vuosisadan alussa rakennetussa kerrostalokiinteistössä.
Istuimme siinä Airin olohuoneen sohvalla, kun hän sanoi hakevansa meille juotavaa. Juttelimme siinä niitä näitä, kun Airi saapui huoneeseen hetken kuluttua drinkkien kanssa. Näky oli henkeä salpaava: hän oli pukeutunut mustaan nahkahameeseen, joka ei jättänyt mitään arvailujen varaan hänen upeasta ampiaisvyötäröstään ja kiinteistä, pyöreistä pakaroistaan. Ohut silkkinen vaalea paitapusero korosti hänen korkeaa poveaan ja nänninpäät piirtyivät kankaan pehmeää, ohutta pintaa vasten. Airi näytti todella hyvältä, mutta....
olimme ällikällä lyötyjä, kun Airi sanoi matalalla äänellään: "Pojat, nyt on niin, että en päästä teitä helpolla tänä yönä. Kuten muistatte, niin kiusasitte minua aina lukion toisella luokalla niin, että mielipahasta usein itkin itseni iltaisin uneen. Tunsin itseni huonoksi ja rumaksi nuoreksi tytöksi. Ja te luulitte tänään, että olisin teille helppo pala ja että pääsisitte sänkyyni...toki voin paljastaa, että pääsette, mutta hieman eri tavalla kun kuvittelitte. Te olette nyt siinä tilanteessa, että joudutte pyytämään minulta nöyrästi anteeksi kaikkea sitä pahaa, mitä minulle silloin aiheutitte!"
Valtteri nousi ylös ja karjaisi: "Ei saatana! Mä lähden nyt! Sä oot hullu Airi!"
Airi sanoi: " Paras totella, sillä minulla on lukematon määrä valokuvia Sinusta ja sihteeristäsi seksitouhuissa, jotka mielelläni lähetän vaimollesi, ellet nyt tottele ja sinusta Kai minulla on vahvaa sisäpiirin tietoa siitä, että olet ylittänyt ulkoministeriön virkamiehenä jonkin kerran liikaa toimivaltuutesi."
Voi hitto, nyt oltiin pulassa. Oli pakko totella Airia!
Hän johdatti meidät nopeasti perähuoneeseen, jossa oli kaksi suurta, vanhaa rautasänkyä vierekkäin. Hän käski meidän riisuuntua kokonaan ja asettumaan selin makuulle sänkyille ja odottaa häntä kiltisti. Me jouduimme tekemään käskyn mukaan ja riisuuntumaan ilkosilleen. Hävetti niin saatanasti, kun tähän jouduttiin. Mitähän sillä on mielessä, ajattelin itsekseni. Hetken kuluttua Airi saapui huoneeseen pitkä kouluratsupiiska kädessään. Se oli paha ase osaavan käsissä, tuo lasikuituvartinen ruoska, jossa oli ohut kovanahkainen parikymmentäsenttinen nahkahihna päässä. Airi tuli viereemme ja levitti hitaasti meidän kummankin jalat haralleen ja sitoi meidät jaloistamme sänkyjen vankkoihin päättyihin ohuella hamppuköydellä. solmut olivat lujat eikä yritys tempaista itseään vapaaksi tuottanut mitään tulosta. Samalla Airi sitoi meiltä kummaltakin toisen käden kiinni sängyjen yläpuolisiin päätyihin. Kummaltakin jäi toinen käsi vapaaksi. Airi käski: " Runkatkaa itsenne koviksi, heti!" Ja käskyä tehosti pari, kolme lujaa piiskaniskua kummankin reisille ja Valtteri sai vielä lisäksi yhden iskun jalkapohjiinsa. Kumpikaan meistä ei pystynyt pidättämään tuskanhuutoa noiden ensi iskujen jälkeen vaan huusimme kuin hyeenat toistuvien iskujen aikana. Airi oli piinannut meitä varmaan jo yli tunnin, välillä jouduimme runkkaamaan kalujamme edestakaisin koko varren pituudelta, välillä taas paljastaen hitaasti terskojemme päät ja siitä hitain vedoin eteenpäin. Kalujemme päät punoittivat aivan tummanpunaisina ja olimme usein laukeamisen rajamailla, mutta Airi komensi aina sopivalla hetkellä lopettamaan ja antoi taas piiskan laulaa. Hän uhkasi hurjalla, vielä kovemmalla rangaistuksella, mikäli jompikumpi uskalsi runkata liikaa ja anataa sperman lentää pitkin sänkyä.
Olimme aivan lopussa kumpikin, hikisinä, nöyryytettyinä, häpeissämme joutuessamme tyydyttämään itseämme siinä Airin edessä ja kärsiessämme kipua niin että kyyneleet tulivat silmiin. Piiskaniskut kirvelivät kehoillamme, omat reiteni ja vatsani olivat verijuovilla ja sieluni tuntui rikkirevityltä. Olimme aivan lopussa tuon ankaran naisen kurituksessa, joka rankaisi meitä nuoruuden hölmöyksistä.
Valtteri itki ja huusi että Airi lopettaisi. Airi vastasi, ettei hän ole vielä kuullut meidän anteeksipyyntöä. Melkein samaan ääneen huusimme vielä parin piiskaniskun jälkeen: "Anteeksi Airi, anna anteeksi ja lopeta tämä piina. Päästä meidät vapaaksi!"
Airi poistui siinä samassa huoneesta ja jätti meidät sängylle. Tunsin mieletöntä kipua, häpeää, nöyrtymystä, mutta samalla tunsin pientä kiihkoa, jotain sellaista uutta, mitä sai aikaan Airin suorittama rangaistus ja se ettei pystynyt itse hallitsemaan kehoaan ja sieluaan, vaan sen teki joku muu sillä hetkellä kivun ja uhan voimalla. Tällaisia mietin, kun ovi aukeni ja Airi tuli takaisin huoneeseen. Valtteri nyyhkytti hiljaa ja piti silmiään kiinni, hän ei ollut pitkään aikaan sanonut sanaakaan. Minä puolestani katsoin avoimesti Airia suoraan silmiin. Hän ol iriisunut itsensä aivan alasti, ainoastaan iso, hopeinen kaulaketju oli hänen verhonaan. Piiskaa ei ollut enää mukana. Sitä ei tarvita, hän sanoi. Samassa hän sitoi meidän kummankin toisenkin käden kiinni sängyjen päätyihin, emmekä päässeet enää yhtään liikkumaan. Ajattelin kauhulla, että mitä nyt tapahtuu! Valtteri pyysi Airia päästämään meidät irti, mutta Airi hymyili meille kaunista hymyään ja sanoi, ettei vielä .....hän ei ole vielä valmis meidän kanssa...aloin täristä pelosta, kun Airi avasi sänkyjen vieressä olleen piirongin laatikon ja otti sieltä jotain...
Airilla olikin kädessään ihorasvapurkki, ja hän asettui somasti meidän väliimme ja alkoi sivellä rasvaa punoittaviin piiskan aihettamiin juoviin ihollamme. Se tuntui taivaallisen hyvältä ja viilentävältä tuon kaiken kivun ja piinan jälkeen. Yritin vääntelehtiä niin, että Airin kädet osuisivat vieläkin täydessä seisokissa olevalle kalulleni ja samassa Airi sanoi: " Te olittekestäviä pojat ja niin nöyriä, että nyt seuraa pieni palkinto noille teidän upeille, miehisille kaluillenne. Aion laukaista teistä kaiken jännityksen ja kärsimyksen pois juuri nyt, jouduitte pidättelemään niin pitkään...uskon että nautitte tästä, te upeat mieheni! Enää ei tarvitse pidättää, vaan voi antaa sperman lentää vapaasti, niin että näen kuinka nuo ihanat kalut laukeavat tulipunaisten terskanpäitten hehkussa!"
Airin ihorasvasta kiiltävät kädet alkoivat samassa tehdä pitkiä vetoja edestakaisin kalujemme varsia pitkin ja kiihdyttäen koko ajan tahtia. Olimme niin piinatut miehet, että emme kestäneet moista pitkään vaan laukesimme hirveästi huutaen ja ampuen suuret spermalastit ilmaan Airin taitavien käsien vahvassa otteessa. "Noin pojat antavat tulla kunnolla paineet pois, hienoa!" Airi vielä sanoi runkatessaan viimeisiä spermatippoja märistä ja sykkivistä kaluistamme, jotka olivat saaneet täydellisen tyydytyksen." Eihän muistella pahalla kouluaikoja enää pojat? naurahti Airi.
Tämä ei ollut suinkaan viimeinen kerta kun Airin kanssa vietettiin aikaa yhdessä, mutta siitä ehkä enemmän joskus toiste...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lässyn lässyn
si tämäkö on tositarina? hah....saanen epäillä;p ruoskat ja kalut.......hyi saatana!