Jostain syystä nyky nuorten tunnuslause tuntuu olevan "Kaikki ajattelee vain itseään ja vain minä ajattelen minua!". Ihmiset vaan SULKEE silmänsä jos näkevät jotain mistä eivät pidä. "joo,tuolla ne taas kiusaa tota avutonta jussia, katsonpa muualle ettei mee aurinkoinen päivä pilalle" tai "katos mun frendi on raiskattu/sillä menee huonosti kotona/sillä on sydän suruja ja se haluis puhuu siitä. No, sehän puhu siit jo eilen, vittuuks se sitä joka päivä jauhaa!". Kuulostaako tutulta? Mä olin jo niin tottunu siihen ettei kukaan koskaan kuuntele et hämmästyin kun serkkuni todella kuunteli, keskeyttämättä. Kysyn vaan et ootteko te oikeesti ees melkein huolissanne toisistanne? me joudutaan nääs elää täällä monta monta vuos kymmentä YHDESSÄ. Jos nuorena ei opi välittämään on helppo myös aikuisena sulkea silmänsä. Katsokaa toisia, olkaa valmiina auttamaan ku joku sitä tarvii. Silloin (toivottavasti) teillekkin ojennetaan käsi ku sitä itte tarviitte.. Toista ihmistä.
Ajatteletteko ikinä muita ku itseänne?
"hminen on ihmiselle ihm
4174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä millaisissa piireissä sä liikut, mutta mä en ainakaan ole tuohon ongelmaan juurikaan törmännyt. Mä en tosin ole koskaan pitänyt itseäni kovin "massanuorena" ja osaan (niin ne ovat sanoneet) kuunnella ja ymmärtää monia ihmisiä. Ja toisaalta, mulla on ystäviä, jotka tosissaan välittää munkin elämästäni ja ovat valmiit auttamaan, neuvomaan, tai vain tarjoamaan sympatiaa. Molemminpuolista ystävyyttä siis.
Yleensä kuitenkaan ei aivan heti puutu vieraiden ihmisten tekemisiin/tekemättömyyksiin. Nuorempana vieläkin harvemmin, esimerksiksi yläasteen koulukiusausjutuissa voin myöntää, että enemmänkin olisin voinut olla avuksi. Mutta kiusattu ei ollut mikään erityinen tuttuni, eikä sillä siksi mitään syytäkään ollut mulle avautua. Mutta joskus kun näkee jonkun kaverin/puolitutun vaikka itkevän, niin totta kai menen varovasti kysymään, että mikä on. Jos ihminen haluaa, yleensä myös kertoo. Ja kaikkea uskomattoman järkyttävää tulee joskus saatua selville... Mutta se on empatian hinta.
Olen samaa mieltä kanssasi! Suurinta osaa ihmisistä ei kiinnosta. Ainut mikä heitä kiinnostaa on se että he saavat purkaa omat paineensa sinuun, mutta sinun paineesi jäävät heidän paineidensa alle... Olen itsekkin koulukiusattu ja minusta ne jotka sitä tekevät ovat naurettavia. Siinä kaikista parhaiten huomasi että ketään ei kiinnosta. Siitä olen oppinut kuuntelemaan läheisiäni entistäkin paremmin. Minulle voi puhua ja purkaa kaikki mikä mieltä painaa. Yritän myös neuvoa ja autaa minkä pystyn.. Ja tasavertaisesti me kavereiden kesken jaetaan kaikki ELÄMÄN ILOT JA SURUT!!!!
hyvin kirjoitettu ... Noinhan se yleensä on "en mä voi mennä tohon väliin vaikka noin kiusaa tota Annaa ja se on väärin, ku sit mua aletaan kiusata jne. jne. jne.". Mä oon itte menny aina väliin, ja okei, kärsinykkin ehkä siitä, mutta mä en voi vääryyttä kattoo vaan vierestä...
sun tekstisi oli erittäin hyvä ja tosi asia suurin osa nuorista on just tollasii että välittää vaan itestä ja sanoo kavereille että omapahan on asiasi ei tu ole mun ongelma...muakin ärsyttää kun jotkut ei välitä....mä autan ja välitän itse olen niin hellä sydämminen että en voi kahtoo vierestä jos jollekin tehään pahaa tai satutetaan musta se tuntuu aivan kamalata ja yritän auttaa jos vaan voin ....