Mitä tekisitte

ja juttelisin asiasta iltarukouksessani Yläkerran Isälle.

Syyttäisin itseäni juopoksi, kun en ole kyennyt lastani kasvattamaan kunnolliseksi kansalaiseksi, vaan ateistiksi tuhopolttajaksi.

Otetaas sille! HIK

Ei ihan tyypillinen provo,joten joku syy sinulla lienee kysyä moista asiaa.
Ajattelisin:Ei heti tulisi yhtäkään järkevää ajatusta mieleen,niin järkyttynyt olisin.
Tekisin:Lapsi puhutteluun.Jos todella tietäisin että suunnitelma on totta niin ottaisin vaikka sairaslomaa tai virkavapaata ja katsoisin että mun lapseni ei pääse ulos.
Koulua olisi käytävä mutta veisin,hakisin ja jos lintsaisi niin opettajille tietenkin viestiä että välittömästi soitettava mulle.
Ja poliisille ilmoittaisin että moinen teko suunnitteilla.
Myös ulkopuolista apua tarvittaisiin,joten sitä hankkisin.
Koskaan näin radikaalia ei Luojan kiitos ole tapahtunut.
Mutta muut toilaukset on selvitetty samalla periaatteella.Ja toiminut on.

Kertoisin lapselle sen totuuden, että tuon ikäinen on korvausvelvollinen. Se tietäisi mahdollisesti elinikäistä maksamista ja kaikki ylimääräinen menisi ulosottoon - lapselta! Lehdessä oli joskus juttua, kuinka tulitikkuleikissä jotain polttamaan onnistuneet lapset maksoivat siitä aikuisenakin eikä loppua ollut näkyvissä. En muista ihan tarkkaan tätä juttua, eikä varmaan tarvitsekaan. Kirkko on kallis rakennus, miljoonia euroja.

Syyttäisin itseäni tietenkin, että olen onnistunut kasvattamaan pyromaanin. Miettisin, että millaiset kasvuolosuhteet lapsella oli, että hänestä pyromaani kasvoi. Jossain on vikaa jos tuollaista haluaa tehdä. Lasta en syyttäisi ainakaan alkuun sillä lapsi on kasvu ja- kehitys ympäristönsä tuotos. Eli syntynyt viattomana, synnittömänä. Mutta ympäristö muokkasi hänestä pyromaanin.

..se jengi, joka moista suunnittelee? Jotenkin tuntuu siltä. Vanhemapanne saavat siitä vain häpeän, kyllä korvaamaan joudutte ihan itse, vaikka olisittekin alaikäisiä.

mistä tuollainen ajatus on tullut. sitten lähtisin purkamaan tilannetta yhdessä lapsen ja mahdollisesti ulkopuolisen ammattiauttajan avulla. hätääntyisin aluksi varmasti todella pahasti ja mieleen tulisi kaikki saatananpalvontajengitarinat. tuo on niin vakava juttu, ettei mitkään kotiarestit ratkaisu-/rankaisukeinona tulisi mieleenikään vaan antaisin lapsen ennemminkin ymmärtää, että olen hänen puolellaan ja tukenaan ja että ongelma selvitetään perin pohjin yhdessä.

mistä moinen kysymys?