Kuinka moni teistä sijaisvanhemmista on saanut sijoittavalta kunnalta tai kaupungilta työnohjausmahdollisuuden.
Meille tarjoutui tämä mahdollisuus, ja se on ollut iso apu arjen uupumisessa. On lupa ja mahdollisuus puhua asioista oikeilla nimillä.
Meille tarjoutui tämä mahdollisuus, ja se on ollut iso apu arjen uupumisessa. On lupa ja mahdollisuus puhua asioista oikeilla nimillä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen saanut työnohjausta usean vuoden ajan kiitos sijoittaville kunnille.
Minulle se on ollut todella tärkeä kanava jäsentää viikkojen tapahtumia. Usein oma ajatelu yksipuolistaa asioiden näkemisen.
Toinen yhtä tärkeä kanava asioden läpikäymiseen on sijaisvanhempien pienryhmä. Yhdessä jakaminen saa asiat näyttämään myös valoisia ja hyviä puolia.
Ryhmässä olevat ihmiset ymmärtävät mistä puhut ilman suurempaa tulkintaa.
Jokaisen sijaisvanhemman olisi hyvä käydä jossain pien- tai vertaisryhmässä. Huomata että ei ole yksin ilojensa ja murheidensa kanssa.
missä kunnassa saa työnohjausta? saako sitä myös jos lapsi ei ole "erityislapsi".
sijaisperheille. Vain ammatilisille perhekodeille...jos riittävä syy.
Tunnen ainakin kolme sijaisäitiä, joilla Helsingin sijoittamia lapsia ja he käyvät työnohjauksessa, jonka sijoittaja maksaa.
Voihan Helsinki järjestää kunnallista työnohjausta, onhan Hesassa varmasti vaikka kuinka monia virkaihmisiä, joilla on työohjaajan koulutus. Eikun työnohjauksellinen ryhmä kasaan ja yksi koulutuksen saanut vetämään. Vertaisryhmä voi myös olla hyvä vaihtoehto. Sijaisvanhemmille pitäisi pyrkiä ja pystyä järjestämään jotain työnohjausta. Työ on rankkaa ja tekijät ovat usein melkoisen yksin, varsinkin jos ja kun sossut ovat vain kerran pari vuodessa näkyviä ilmiöitä.
,,,en ymmärrä siksi, minkä takia on noin epätasa-arvoista. Johtava sos.tt sanoi meille palaverissa suoraan, että työnohjausta ei anneta. Paha siinä on mennä vastaankaan sanomaan. ehkä se oli vaan yksi hyvä syy päästä vaativista sijareista eroon. Me kun oikeasti ajoimme lapsen parasta. Lapsi siirtyi laitokseen.
En ymmärrä miksei avun tarvitsijoille kerrota, mikseivät saa tätä oleellisen tärkeää apua! Työnohjaus ei ole paljon vaadittu, minusta se on EHTO siihen, että sitoutuu hoitamaan pieniä taimia. Burn Out iskee ihan varmasti, jos ei voi jakaa tuntemuksiaan ollenkaan.
Tätä asiaa voisi jo kysyä presidentiltä, kuten muita lasten hyvinvointiin liittyviä epäkohtia: Koska taataan lapselle kunnollinen turvaverkosto. Lähtien siitä, että KASVATTAJA SAA TUKEA. Nykyisellään käydään idioottimaista kinaa siitä, miksi lapsi otetaan huostaan. Sijaisvanhemmat alkavat heitellä epäasiallisuuksia biologisia vanhempia kohtaan ja päinvastoin.
Työnohjaukseen ei anneta mahdollisuutta, koska ei ole varoja. Pitääkö vain päätellä näin vai onko näin? Tämmöisen pähkäily lisää kyynisyyttä ja epäselvyyttä...onko tarkoitus, että kasvattajan voimat tuhlautuvat tämän kysymyksen pohtimiseen?