Miksi tuttavapiirini ja työpaikkani 50 ihmiset ovat niin jumiutuneita ja luutuneita ? En itsekään ole kuin muutaman vuoden päässä 50-rajapyykistä mutta tuntuu ko. sakki välillä ihmeen muumioituneelta porukalta. En osaa kyllä kuvitella olevani itse siinä vaiheessa samanlaisessa koomassa suhteessa elämään ja maailmaan. Vai tapahtuuko tässä neljän vuoden aikana joku ihmeen henkisen tason romahdus ?!
50+ jumiutuneita
miksi...
11942
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tekee johtopäätöksiä, niin toivoa ei ole. Kaikki jutut perfektissä tai pluskvamperfektissä. Eli, olihan sitä ennen isän kotona leipää, se vain silloin tuli syödyksi. Sorry jos olen törkeä, lisää kierroksia koneeseen, ei tämä maapallo vielä niin repaleinen ole. "Ei työ meitä väsytä, vaan kaikki mikä on vielä tekemättä". Friedrik Wislöff
Kirjoittajien ikä 16-80,et voi yleistää
vaan tuotosten perusteella. Ja nyt hyvää yötä!
Mainitsemasi 'muumioitumisen' olen havainnut kaikissa virastoissa.
Kuvittelisin sen johtuvan kahdesta syystä.
1. Päästessään virastoon töihin ko. henkilö pitää itsestään selvyytenä, että se on lopunikäinen työpaikka.
Nuorempana ehkä on kipinää yritykselle tehdä ja aikaansaada jotain.
Jäykät organisatiorakenteet palauttavat kyllä ruotuun.
2. Liittyy oikeastaan edelliseen. Virastokulttuurimme on tsaarin aikaista. Virastojen työläiset eivät miellä olevansa yhteikunnan palkollisia palvelutehtävissä vaan tsaarin etujen koskemattomia valvojia joihin eivät päde normaalit työelämän säännöt.
Kaikki on hyvin kunhan ei keikuta venettä eikä ärsytä tsaarin ylempää edustajaa esimerkiksi muutos- tai kehitysehdotuksilla.
Masentavinta on, että tämä orjakansa vaieten hyväksyy tämän olotilan.
Sama koskee lievemmääsä muodossa suurimpien yhtiöiden toimihenkilöitä ja paperimiehiä.
Sinulle: Ihme, että olet kestänyt työpaikkasi henkeä noinkin vanhaksi, vieläpä tolkku tallella!
Esimerkki täältä Ylä-Savosta: Oppilaitoksen johdossa istuu henkilöitä jotka ovat "tienanneet" paikkansa koiran uskollisuuudella, kummoista ammatillista ja pedagogista koulutusta ei ole. Työelämän tuntemus puuttuu, pellet ovat ikänsä olleet suojatyöpaikassa.
Samat pellet käskyttävät itseään paljon oppineempia ja koulutetumpia ihmisiä. Puhutaan työelämän ja työn kehittämisestä, pellet eivät ainakaan itse tiedä mitä se tarkoittaa. Koulutuksissa ja kehittämisseminareissa istuvat ihan väärät ihmiset, ne joilla olis oppimis, mukautumiskykyä ja visioita pidetään kiinni arkirutiineissa. Itse olen ammatinvaihtaja ja minulla on monipuolinen työelämän kokemu/tuntemus. Olen opettaja/ erityisopettaja KM. Suoraan sanoen rupes vituttamaan kun joutui tekemään monen ihmisen työt tyhjänpolkijoiden valtaamassa työyhteisössä. Eli lopputulemana: voin yhtyä sinun mielipiteeseesi, ihminen joka on vähillä ansioillaan saanut suojatyöpaikan vartioi tiukasti reviiriään. Oma kehityminen tyssää siihen, että vähän koulutetuilla ei yksinkertaisesti ole tarttumapintaa, ehkä ammatillinen peruskoulutus ja kolmen kuukauden opettajakoulutus. Siinä mielessä ymmärtää näitä työpaikalleen homehtuvia "mestareita". Opettajan työhön vähimmäisvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto ja usein vielä jatkotutkinto.
Suomalaiskansallinen temperamenttihan on aika vähäeleinen ja väritön ihan luonnostaan. Itsellä (äidin puolelta ihan pitelemätön kannakselainen) on kaikkina ikäkausina ollut vaikeuksia sopeutua vaisusti porukkaan. Opiskeluaikoina minut jo äänestettiin luokan lapsellisimmaksi (olin silloin 10 vuotta muita vanhempi!) hervottoman hauskanpitoni (!) takia. Töissä on sama meno jatkunut, mutta sen olen huomannut, että kyllä se suomalainen insinöörikin hieman vapautuu kunhan keritään tutustua. Valtiolle siirryttyäni porukka katseli ja kuunteli muutaman kuukauden huuli pyöreänä, mutta totesi sitten, että taisit olla tälle porukalle oikein piristysruiske. Kyllä meillä on jatkuvasti aika kivaa, mutta kun tulee vieraita, menee porukka ihan kipsiin! Kumma ilmiö.
Alkuviikosta jo aamutuimaan kävimme kiivaan keskustelun politiikasta (pressan vaalit sunnuntaina), emmekä tullee muuhun lopputulokseen kuin että Suomeen pitäisi valita kuningas, koska Vanhasella on jo kaikki se valta mitä maan asioiden hoitamiseen tarvitaan. Kuninkaaksi yksi ehdotti Nico Rosbergiä ja toinen jotakin somalia. Koska kerran ollaan EU:n mallivaltio niin ollaan sitten myös kunnolla ja ei-rasisteja. Oliko tuo nyt sitten kuivaa ja luutunutta?
Onneksi meillä on monen ikäistä porukkaaa ja on miehiä ja naisia joten meillä ei jumitu eikä jumittele kukaan .
Hyvä työyhteisö ja hyvä huumori ja kaikki osaa työtehtävänsä ja työsujuu kaikilla .
Ne jotka ei ole pysyneet mukana ovat lähteneet pois mutta niitä vain muutamia ollut lähes kymmenenvuoden aikana . Kaikkilla on selkeää se että puhutaan asiat ja ei jäädä junnamaan ja suora avoin porukka toimii sen olen nähnyt vuosien myötä . Ihmisillä on hyvä olla silloin .
Ei siis ole iästä kiinni jos joku jumittelee se johtuu ihmisestä tai siitä työyhteisöstä vaan .
Elämä on opettanut, ettei liika rimpuilu ole tuonut mitään tullessaan. Kaikelaiset ekstriimit tuntuvat typeriltä.
Se on vain sitä aikuisuutta, minkä toivoisi alkavan jo vähän aikaisemmin.
älä anna ympäristön masentaa ole just sellainen kuin haluat ikä ei merkitse mitään saattaahan olla että juuri sinä erilaisuudessasi tuot iloa työyhteisöön.. mutta ei sitä kerrota ääneen
keskustelussa iästä puhuttaessa tulee aina esiin se sama: odota kun täytät 50 tai alamäki alkaa kun täytät 50!
Hitto mä olen ylittänyt maagisen rajapyykin jo vuosia sitten eikä olo ole huonontunut, paranee vaan.
Odota ilolla kun täytät 50!!!!!
Kait se on ihmisten aivo lisäkkeisiin iskostunut,kun tuota 50v on aina pidetty sellaisena ikäjuhlinnan ensimmäisenä rajapyykkinä.
Nuoremmat kuvittelevat silloin sen alamäen alkavan.Elikkä jossain asioissa tien nousevan pystyyn...:)