Mä oon alamaissa... tuol ois ase ja panoksia, muuten päättäisin tän kaiken, mut sit aina rupee aattelee vanhempii ja systerii, eikä pysty jättää niitä. pakko yrittää jaksaa vaan...
väsynyt
jätkä
17673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
mikä sinut on saanut noin masentuneeksi? voitko kertoa, että sinua voidaan auttaa. kyllä kaikilla on masennusjaksoja..
itsemurha on itsekkäiden teko koska silloin ei ajatella miten muut kärsii. älä tee mitään peruuttamatonta sillä kaikilla meillä on vain yksi elämä.
En laske itsaria mitenkään itsekkääks teoks..
Se on vain joidenkin ihmisten helpotus omiin ongelmiin.. Mut ennen kuin mihinkään kuvittelee ees ryhtyvänsä kannattaa ajatella lähimmäisiä... =)
Itsari ei ole ratkaisu... AINA joku voi auttaa..
miksi olet väsynyt? ehkä tuo on liian henkilökohtainen kysymys. eikö elämässäsi tosiaan ole mitään elämisen arvoista? kukaan ei ole ansainnut kuolemaa. itsemurha saattaa joskus tuntua viimeiseltä vaihtoehdolta,mutta se voi vaikuttaa sellaisiinkin ihmisiin,joita et edes tunne. ja sitä paitsi,ethän edes tiedä mitä kaikkea silloin menettäisit. voihan olla,että jo huomenna koet jotain arvokasta. tai jos et huomenna niin joku toinen päivä. kerro jollekulle ajatuksiasi,se helpottaa huomattavasti oloa. vaikka ei ehkä ihan heti,mutta jo vähän myöhemmin.
vaikka en tunne sinua,niin toivon sinun jaksavan vielä huomiseen. ja sitten taas huomiseen. aurinko nousee taas huomenna... *hug*
Ei koskaan, KOSKAAN saa luovuttaa. Miulla on ollut niin usein samoja mietteitä, mutta aina oon tullut järkiini miettimällä sitä, mitä mie ehkä tulevaisuudelta saan. Sie teet elämästäs sellaisen kuin haluat, teoilla ja tahdonvoimalla. Pitää olla tavoitteita, jotka joskus tulee täytettyä. Unelmia, joiden haluaa toteutuvan. Panosta niihin kaikkeen. Vaikka siulla ei nyt ole onnellinen aika, joskus muulloin on ja tulet silloin huokaisseeksi helpotuksesta, kun päätitkin olla tekemättä itsellesi mitään. Take Care, etkä varmana ole yksin täällä!
Monilla ihmisillä on joskus kausia, jolloin ei vain kertakaikkiaan jaksa. Ja jos ne jatkuvat liian kauan, eikä mistään saa apua, niin loppu voi olla yllättävän lähellä. Mä täytän kohta 18, mutta pari vuotta sitten ajattelin jokseenkin samaa katsellessani asemaa ohittavaa pikajunaa... En mä kuitenkaan olisi sen junan eteen hypännyt, se oli vain ajatus, joka jonkin aikaa kummitteli, mutta katosi sitten ajan kanssa.
Mulla kuitenkin oli ehkä tuuria, koska tapasin yhden ihmisen, joka todella ymmärsi ja jaksoi. Ja toisaalta, mulla oli ja on rakas perhe. Ja vähitellen maailma alkoi olla taas kauniimpi paikka elää. Mä kiitän tuota ihmistä, jätkää, yhtä tälläkin hetkellä parhaista ystävistäni koko sydämestäni.
Jo sillä, että sä ajattelet perhettäsi, ystäviäsi ja kaikkia ihmisiä, osoitat olevasi hieno ihminen, jolla on maailmalle taatusti jotain annettavaa. Mä toivoisin, että sä pystyisit jollekin tuntemuksistasi puhumaan. Se auttaa.
Pärjäilehän.
Mä yritin käydä juttelemassa, mut mua vaan pompoteltiin paikasta toiseen, lääkäriltä psykologille ja psykiatrille. Ei siit mitään apua ole jos ei kerkee tutustuu ees sen verran et vois luottaa ja avautua.
Mut..älähän nyt..mä siis voin sanoo..etten sillai tiä mitään masennuksesta..vaikka oon 16v..(jo) koska mulla ei sillai oo ollu...
Minä..onnellinen nuori..ja hymyilevä..se on ehkä elämän asenteesta kiinni..miten ajattelee kaikkia asioita..
Mun paras ystäväni on joskus harkinnut..ja se kävi noissa psykiatreilla..mutta se sano et ne vaan yrittää aivopestä siellä..joten se lopetti siellä käymisen..
Mun ystäväni kävi tosi syvällä..
Mutta onneks se ei tehnt mitään...on edelleen mun paras ystäväni(ollaan lukiossa)ja se on todella onnellinen..=)
Joten..jos et tee itsarii nyt..niin oon 100 per cent varma..et oot onnellinen myöhemmin kun et sitä tehnyt...siihen voi mennä aikaa..mutta kyllä se onnellisuuden aika vielä tulee!!
Jos haluut mailata tai jotain, ihan mistä vaan..
Niin: [email protected]
Ja kaikki muutkin..voi mailata mulle...
Mä vastaan mielelläni..=)
Ois ihan kivaakin joskus saada mailii..*hymy*
Mut pärjäilehän!! *halaa*
No tuo siinä juuri taitaa olla vikana. Kukaan ei ota vakavasti, eikä anna sopeutua mihinkään. En mäkään kenellekään täysin ventovieraalle alkaisi mitään selvittämään, en ainakaan heti. Ja varsinkaan, kun ihminen kuitenkin on 'kuuntelija' vain työnsä puolesta. Siinä menee jotenkin se aitouden maku.
Kaikkin parasta olisi, jos olisi ihminen, ystävä, jolle puhua. Tai vaikka sisarukset, sedät, serkut, kuka tahansa... Vaan yleensä niitä ihmisiä ei jostain syystä tunnu löytyvän silloin kun tarvitsisi todella...
Mutta pärjäilehän kuitenkin. Päivä kerrallaan.
mailia voit pistää, jos haluat.
[email protected]
niin,älä tee itelles mitään,siitä kärsii meinaan huomattavan moni ihminen jos teet itelles jotain...
itekin olin n.vuosi sit niin alamaissa et itsari ainoastaan pyöri mielessä,porukoiden ja kamujen tuella pääsin ylös sieltä räävästä ja taas elämä hymyilee,ainakin kutakuinkin paremmin.
Jaksamisia,ja syksyn odotusta!
Ei, itsemurha ei oo mikään ratkaisu ... itte mietin itsemurhaa tossa kohta vuosi takaperin, mutta onneks se jäi tekemättä ja vielä olen tässä ... Se on vaan silleen, että täytyy jaksaa yrittää ... Puhuminen auttaa, ja paljon...
Näitä kausia on riittäny mullakin, saattaa olla menossakin parhaillaan. On älytöntä väittää, ettei itsemurha ois mikään ratkasu, eihän sen lopullisempaa ole. Jos joku tulee piristämään, niin se tuntuu vaan aivopesulta, niinkun Lumikki sano. Ajattelee vaan että ei käy , mua ette fuulaa takasin siihen oravanpyörään.
En nyt tiiä minkä asteista tää oma itsetuhoisuuteni on, mutta kyllä se on aina ajan kanssa menny. AINA löytyy syitä elää. Ota nyt ainakin ne panokset pois aseesta, et tee niin helposti mitään hätiköityä. Tsemppiä!!!
tiedän tunteen..ajattelen vieläkin joka päivä itsaia..mäkin käyn kaikissa psykiatreilla ym..ja en vain pysty avautuu..mua on kiusattu koko ala-aste ja nyt 7 ja varmaan vielä 8..mut vaikka tiedän ettei itsemurha ole ratkaisu niin ajattelen sitä joka päivä..kaksi ystävääni kuoli n. viikko sitten toinen perj.21.00 ja toinen perj. sairaalassa aamulla..tää ensimmäinen oli poikaystäväni mika..hän teki itse murhan ja nyt minun täytyy auttaa hänen veljeään ja sikoaan ja tietty ystäviä...ja tää toinen kirsi kuoli auto onnettomuudessa väinölän niemellä..et silleen..kerro huoles [email protected]
heitä ne ase ja panokset vaikka roskiin..jooko?
yritä todellakin jaksaa!!! sä oot oikeesti ilmeisen järkevä, koska ajattelet perhettäsi tässä tilanteessa..! se on hienoa..
todellakaan ei kannata päättää elämää itse, ennen aikojaan..! entinen poikaystäväni kertoi kerran että hän olisi saattanut tehdä itsarin.. se oli kamalaa kuulla.. heti tuli mieleen, kuinka pienestä oli kiinni että edes tapasin häntä ikinä ja olin niin onnellinen.. hänellä oli ase valmiina ja oli ilmeisen valmis päättämään kaiken.. onneksi selvisi että oli tapahtunut todella törkeä virhe lääkärille, koska tämä oli antanut väärän diagnosin..! hänelle oli todettu kasvain, mutta olikin soitettu ettei kasvainta ole! se oli minusta todella epäammattimaista lääkäriä..! siinä olisi voinut jonkun elämä loppua vain koska tämä amatööri lääkäri antelee vääriä lausuntoja!
Mutta ei siitä nyt sen enempää.. mä uskon että sun väsymys ja alamaisuus vielä väistyy ja on tulossa onnellisia hetkiä, joten koita vain jaksaa odottaa ja päästä yli masennuksesta..! mä todella toivon, että miks ikinä ootkaan alamaissa, se menee ohi ja olet taas iloinen..! hävitä se ase, et sä sitä tarvii..! jos puhuisit jonkun ystävän kanssa murheistasi..
tai jotain että olosi paranisi..
anteeksi, mä en oikein osaa sanoa mitään mieltä piristävää, selitän vaan kaikkee ihan omaa..! :)
mutta sä oot kyllä sitkeä tyyppi, ethän sä luovuta ja väsy yrittämiseen..!? tai tietenkin paha sanoa kun en tunne, mutta luulisin..
hymyä huuleen, aurinko kyllä paistaa ja elämä jatkuu! =) heh, enkä osaa mitään hienoakaan kirppiä...
Mun broidi teki itsemurhan ku mä oli 10v, joten mä tiedän miltä mun perheestä tuntuis jos mäki tekisin sen, mut silti on vaan nii helvetin vaikeeta selviytyy päivän loppuun asti. Joskus ahdistaa pelkkä ajatuskin siitä, että huomenna on uus päivä josta pitäis puskee läpi.
Siis mä yritän vaan kuvitella kuinka pahalta susta tuntuu.. :( Mä en oo kokenu mitään vastaavan ahdistavaa ja sun elämän täytyy olla melko rankaa.. mä en osaa oikein sanoa mitään.. :( taitais kuulostaa melko kliseeltä jos pistäisin että pitäis vaan jaksaa/yrittää luottaa parempaan huomiseen, usko pois ei sun elämäs oo täynny ahdistusta.. kyllä oikeesti joskus se loppuu, toivottavasti jaksat ja kestät siihen päivään asti..!
Kai sä oot muuten jo luopunu siitä aseesta..?!
sä oot kyllä niin vahva että pusket päivän läpi ja katot taas huomiseen vaikka se ahdistavaa oliskin..? ehkä jonkun päivän päätteeksi tajuat/huomaat ettei päivä ollutkaan niin ahdistava kuin olit ajatellut..?
tsemiä vaan! =)
mä oon yrittäny itsarii kolme kertaa ja yhel kerral se oli kuullemma tosi lähel.Oisin onnistunu jos mun broidi ei ois vieny mua sairaalaa.Mut on jo kerran viety lastenkotii koska mun mutsi ei kuullemma pystyny pitää mua kuris mut sitte pääsin takasin kotii ku olin ollu kunnol...jos sä yrität itsarii ja onnistut ni mieti miten hyvää esimerkkii näyttäisit sun siskolles....