Keveät askeleeni, vanhan portaikon narisevat porrasaskelmat allani. Huudot kaukaa alhaalta, maan uumenissa syvällä, kaukaisuudessa. Niin lähellä kuitenkin, kellarimme lattialuukun alla. Huudot voimistuvat, voimistuvat. Kamalat, ahdistavat, vääristyneet huudot, rääkäisyt, ulvahdukset, raastavaa korahtelua. Sydän pamppailen asetan askeleeni varovasti natisevalle lattialle, lämmin, kostea, tummaa puuta. Korvani painan luukun päälle, kyyneeleet, isot ja suolaiset, vierivät poskia pitkin.
Sisko kysyy: "Miksi isä vei ätin tuonne alas?"
Huutoni takertuu tahmeisiin lattialautoihin ja tummiin seinniin, se jää kaikumaan, ei lopeta huutoaan.. ei koskaan, ei koskaan.
Sisko kysyy: "Miksi isä vei ätin tuonne alas?"
Huutoni takertuu tahmeisiin lattialautoihin ja tummiin seinniin, se jää kaikumaan, ei lopeta huutoaan.. ei koskaan, ei koskaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.