Isomman paikkakunnan ongelma: Lapsi muuttaa mieltään yläasteesta sen mukaan, miten kaverit aikovat tehdä.Hänellä olisi hyvät edellytykset ja omaakin halua hakea erikoisluokkaan, mutta sitten kun kaverit on menossa ihan toiseen kouluun, niin mieli muuttuu. Mitä tehdä, annanko lapsen valita? Iso veli olisi tuossa koulussa, missä on erikoisluokka,joten olisi helpompaa jos joutuu kuljettamaan tms.
Yläasteelle
ne kaverit
111213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Anna itse valita, mutta juttele lapsesi kanssa ja selitä että kun hänellä jotain taitoja, niitä ei kannata hukata, vaan käyttää hyödyksi.
Jos pakotat niin se opiskelu ei välttämättä ole ollenkaan mieluisaa, vaan pelkkää pakkopullaa.
Ei hätää. Minä (43 v.) valitsin 15 vuotiaana koulun jossa oli paras kaverini. Valinta oli sattumoisin hyvä, vaikka isona hankinkin myös toisen koulutuksen/ammatin.
Nuo reppanat ei tuossa iässä juurikaan tiedä mitä haluavat. Ei se vanhempien valintakaan aina oikeaan osu...
Sukulaispoikani oli samanlaisen valinnan edessä viime vuonna. Hän oli todella hyvä koulussa ala-asteella ja opettaja suositteli, että hakeutuisi kielipainotteiselle luokalle. Poika päättikin mennä tavalliselle luokalle kun joku senhetkinen kaverikin oli menossa. Numerot ovat laskeneet alaspäin kuin lehmänhäntä kun nyt hännystellään näitä luokan muutamaa kovista ja yritetään päästä heidän suosioonsa eikä haluta olla nörttejä.
lapsesi itse valita minne kouluun menee. Tuo on juuri se ikä jolloin kaverit ovat kaikkein tärkeimpiä ja kun uusi koulu jännittää muutenkin niin sinne on turvallista mennä jo tuttujen kavereiden kanssa.
Toiseksi; itse olen sitä mieltä esim. kieliluokista,e ttä niistä ei ole paljonkaan hyötyä joten sen takia ei kannata yläkoulua valita.
Kieliluokkiinhan otetaan sellaiset oppilaat jotka muutenkin ovat hyviä kielissä ja jos yläkoulussa on pari tuntia viikossa enemmän ao. kieltä niin se ei vielä paljon auta, muitakin aineita voidaan opettaa vieraalla kielellä mutta se riippuu ko. ainetta opettavan opettajan kielitaidosta ja jos sitä ei ole niin sitten oeptus tapahtuu suomeksi.
Olen sitä mieltä, että lahjakas kielissä oppii kielen ihan yhtä hyvin.
Kokemusta kieliluokista on paljonkin tuttavien lapsien osalta ja kaikki he sanovat, että ihan hyvin olisi voinut mennä tavalliseen luokkaan.
Esim. tyttäreni kaveri meni kieliluokalle yläkouluun ja oma lapseni tavalliseen kouluun, nyt he ovat samassa lukiossa ja tyttäreni pärjää kielessä paljon paremmin vaikka todistuksen numero alakoulusta lähtiessä oli sama ja siis saman opettajan antama.
Lapsen kanssa kannattaa tietenkin puhua ja kertoa hänelle asian ne puolet mitä hän ei ehkä osaa ottaa huomioon ja antaa sitten hänen itse valita. Minusta vasta lukiossa kannattaa ajatella ainevalintoja tulevaisuutta varten.
Anna valita itse, tuskin siinä menettää mitään peruuttamatonta.
Kuka teidän elämästä yleensäkin ottaen päättää... Ilmeisesti kaverit.
En tajua, että tuollaisia koko elämää koskevia päätöksiä saa kaverit sörkkiä. Entäpä jos käviskin loppupeleissä niin että nämä kaverit olisikin valehdelleet ja menevätkin eri kouluun.
Minun neuvo on että älkää hyvä ihminen antako kavereiden päättää teidän perheen asioista. Tuuliajollehan te joudutte kohta koko perhe.
Tehkää niinkuin TEIDÄN PERHEELLE on paras ratkaisu. Kaverit sitten tekee omat ratkaisut. Sitäpaitsi kavereita tulee ja menee elämäntilanteen mukaan. Ja vaikka kävisikin eri koulun niin voi silti olla edelleen kaveri.
Osa samalta luokalta on hakemassa samaan luokkaan, joten nyt omakin lapsi on innostunut taas. Hän on arka ja hidas ystävystymään, siksi toivoisin, ettei ihan yksin joutuisi uuteen kouluun, kuten samanluontoinen hiljainen veljensä, joka ei ole kavereita sieltä saanut.
Meillä esikoinen halusi samaan kouluun kuin muutkin eli kaverit olivat olleet samassa luokassa koko ala-asteen. No, samaan kouluun pääsivät, mutta meidän murkkumme joutui eri luokkaan ja aika pian löytyi ihan uusi kaveripiiri! Vaikka poika onkin ikänsä ollut hiljainen ja ujohko.
Sillä, minkä yläasteen käy ei ole oikeastaan yhtään väliä, joten etköhän anna lapsesi itse valita?
Aloittajahan sanoi, että hänen lapsensa MUUTTAA mielipidettään jatkuvasti kavereiden tekemisien mukaan. Eli kysehän on siis siitä, että nuori tarvitsee tukea ja kannustusta oikeaan suuntaan. Oikea suunta siis on sellainen, joka parhaiten palvelee juuri tämän perheen menemisiä ja tulemisia. Eli vaikka lapselle oli annettu lupa tehdä oma päätös asiasta, hän ei osaa tehdä lopullista ratkaisua vaan muuttaa päätöstään kavereiden mukaan. Olisi väärin sanoa kyseisessä tilanteessa että:päätä itse.
Juuri nyt nuori tarvii perheen apua.
Minä ainakin lahtisin siitä, että unohtaa mitä kaverit tekee ja miettii, mikä juuri minulle on paras. Kun on tehnyt oman päätöksen niin voi kysyä mitä kaverit ovat päättäneet.
Kävi koulunsa missä hyvänsä niin ei sillä nyt luulisi niin suurta merkitystä olevan.
Eli täällä samaa vaivaa...Tyttäreni on musiikillisesti lahjakas, harrastaa sitä ja on myöskin musiikkiluokalla. Nyt on yläasteen valitsemisen hetki ja on päättänyt olla hakematta musiikkiluokalle, koska paras kaveri ei pääsisi sinne.
Toistaiseksi olemme keskustelleet asiasta, olen yrittänyt antaa toisenlaista näkökantaa asiaan ja viimeisimmän kskustelun mukaan haku musaluokalle on mahdollista jopa. Ei enää tyrmää ajatusta.
Loppupeleissä tosin minun toiveilla ja haluilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Tyttö valitsee itse. Voin vain yrittää ohjastaa..........Vaan ei se maailma siihen kaadu vaikka tavalliselle luokalle menisikin, toivoisin vaan, että valinnoillaan ei sulkisi ovia edestään. esim. Sibelius lukion ovet todennäköisesti eivät aukea hänelle, jos ei menisi musaluokalle.
kuulostaa ihan siltä, kun mulla olisi pakkomielle:) Ei ole, vaan kelailen niitä mahdollisuuksia mistä valita............
Kannattaa muistuttaa niitä lapsia, ettei paras kaveri pääse välttämättä samalle luokalle muutenkaan. Kirjoitan myöhemmin, nyt on mentävä duuniin.