Kaikkea ei voi tapahtua simssissä!
Hei, olen Iina Haapala! Asun Kaunialassa pienessä talossa perheeni kanssa. Isäni Tino on politikko ja hän ei ole juuri koskaan kotona. Äitini Marietta on kotiäiti ja hän on liikaakin kotona. Pikkusiskoni Anni on nyt taapero mutta täyttää vuosia muutaman päivän sisällä. Minun paras ystäväni on Janika Goottila ja hän on suoraan sanottuna KOVIS. Minulla on myös muita kavereita kuten Anttoonio Raunio josta minä pidän hyvin paljon. Tästä siis alkaa perheemme tarina.
Heräsin kauniin auringon paistaessa ja lintujen laulaessa ikkunalaudallani. Venyttelin ja haukottelin makeasti, sillä tänään olisi edessäni vaikea tehtävä. Minun pitäisi vahtia pikkusiskoani Annia KOKO päivä. Äiti oli kaupassa ja koska asumme kaukana yleisestä sivistyksestä äidillä menee koko päivä mennä hakemaan ruokaa. Isä oli liikematkoilla ja minä Iina olin tavallinen teini-tyttö jolla oli kastanjan ruskeat nappisilmät ja vaaleat kiharat hiukset. Nousin sängystä ja etsin hamettani joka oli tietty yleisen sekasorron keskellä. Juuri sitä minä vihaan vaatteissa, niitä on niin pajon että tietyt vaatteet ovat siellä alla. Kun olin aikani etsinyt huomasin että ne olivat siistinä viikattuina tuolillani. Naurahdin ja lähdin keittiöön. Äiti oli tarmoissaan. Sanoin: Hyvää huoment...! Muuta en voinut sanoa sillä Anni oli viskannut minua päin lusikallisen puuroa. Istuin pöytään ja söin muroja ja vähän jo pilaantunutta maitoa. Äiti katseli meidän syömistämme ja aloitti suunnilleen näin: No niin, minä menen. Hän meni ja minä jäin kahden tuon kammo hirviön kanssa. Kun Anni oli syönyt päästin hänet potalle ja siivosin hänen puuronsa. Kun olin saanut urakan valmiiksi oli jo toinen odottamassa sillä Anni läträsi vessan pytyllä ja kun tulin paikalle oli koko huone veden vallassa. Kun olin luutunnut lattian Anni oli leikkimässä Ksylofonilla ja sain hetken aikaa rentoutua, mutta sitten ovikello soi ja hyvien tapojen mukaan minä menin avaamaan. Siellä oli hyvä ystäväni Janika Goottila, hänen musta tukkansa ja villi hius tyyli sai hänet näyttämään kovikselta mutta hän oli kaikkea muuta. Janika on yksityis koulussa joten emme näe usein. Hän oli selvästi juossut sillä hän puuskutti ja kun ehdin sanoa jotain Janika kysyi: Tuutko rantsulle? Yks komee kudi kliffas mut sielt! Minä olisin tietty halunnut mennä mutta nminun piti vahtia Annia. Kerroin samat sanat Janikalle joka tuhahti: No jätä Anni tänne! Kyll se kestää muutaman tunnin toll ksylofonilla. Myönnyin ja lähdimme rannalle.
En olisi koskaan lähtenyt jos olisin tiennyt mitä siittä seurasi.
Illalla kun mä tulin hikisenä rannalta huomasin että talossamme ei ollut valoja. Juoksin sisälle ja huusin Annia mutta talo oli autio. Jatkoin Annin huhuilemista, mutta ei kuulunut edes tuulen suhinaa pihalla. Juoksin ksylofonille mutta ei Anni siellä ollut. Juoksin vessaan ja keittiöön mutta ei Annia. Menin huoneeseeni mutta eihän Anni siellä voinut olla, sillä minulla oli ovi lukossa ja avain kaulassani. Kurkistin äidin ja Annin omaan huoneeseen mutta ei ollut Annia. Juoksin olohuoneeseen sydän pamppaillen. Parkaisin sillä näin... Jatkanko? Mitä Iina näki? Missä Anni on? Mitä vanhemmat ajattelevat jos Annia ei löydy?
Hei, olen Iina Haapala! Asun Kaunialassa pienessä talossa perheeni kanssa. Isäni Tino on politikko ja hän ei ole juuri koskaan kotona. Äitini Marietta on kotiäiti ja hän on liikaakin kotona. Pikkusiskoni Anni on nyt taapero mutta täyttää vuosia muutaman päivän sisällä. Minun paras ystäväni on Janika Goottila ja hän on suoraan sanottuna KOVIS. Minulla on myös muita kavereita kuten Anttoonio Raunio josta minä pidän hyvin paljon. Tästä siis alkaa perheemme tarina.
Heräsin kauniin auringon paistaessa ja lintujen laulaessa ikkunalaudallani. Venyttelin ja haukottelin makeasti, sillä tänään olisi edessäni vaikea tehtävä. Minun pitäisi vahtia pikkusiskoani Annia KOKO päivä. Äiti oli kaupassa ja koska asumme kaukana yleisestä sivistyksestä äidillä menee koko päivä mennä hakemaan ruokaa. Isä oli liikematkoilla ja minä Iina olin tavallinen teini-tyttö jolla oli kastanjan ruskeat nappisilmät ja vaaleat kiharat hiukset. Nousin sängystä ja etsin hamettani joka oli tietty yleisen sekasorron keskellä. Juuri sitä minä vihaan vaatteissa, niitä on niin pajon että tietyt vaatteet ovat siellä alla. Kun olin aikani etsinyt huomasin että ne olivat siistinä viikattuina tuolillani. Naurahdin ja lähdin keittiöön. Äiti oli tarmoissaan. Sanoin: Hyvää huoment...! Muuta en voinut sanoa sillä Anni oli viskannut minua päin lusikallisen puuroa. Istuin pöytään ja söin muroja ja vähän jo pilaantunutta maitoa. Äiti katseli meidän syömistämme ja aloitti suunnilleen näin: No niin, minä menen. Hän meni ja minä jäin kahden tuon kammo hirviön kanssa. Kun Anni oli syönyt päästin hänet potalle ja siivosin hänen puuronsa. Kun olin saanut urakan valmiiksi oli jo toinen odottamassa sillä Anni läträsi vessan pytyllä ja kun tulin paikalle oli koko huone veden vallassa. Kun olin luutunnut lattian Anni oli leikkimässä Ksylofonilla ja sain hetken aikaa rentoutua, mutta sitten ovikello soi ja hyvien tapojen mukaan minä menin avaamaan. Siellä oli hyvä ystäväni Janika Goottila, hänen musta tukkansa ja villi hius tyyli sai hänet näyttämään kovikselta mutta hän oli kaikkea muuta. Janika on yksityis koulussa joten emme näe usein. Hän oli selvästi juossut sillä hän puuskutti ja kun ehdin sanoa jotain Janika kysyi: Tuutko rantsulle? Yks komee kudi kliffas mut sielt! Minä olisin tietty halunnut mennä mutta nminun piti vahtia Annia. Kerroin samat sanat Janikalle joka tuhahti: No jätä Anni tänne! Kyll se kestää muutaman tunnin toll ksylofonilla. Myönnyin ja lähdimme rannalle.
En olisi koskaan lähtenyt jos olisin tiennyt mitä siittä seurasi.
Illalla kun mä tulin hikisenä rannalta huomasin että talossamme ei ollut valoja. Juoksin sisälle ja huusin Annia mutta talo oli autio. Jatkoin Annin huhuilemista, mutta ei kuulunut edes tuulen suhinaa pihalla. Juoksin ksylofonille mutta ei Anni siellä ollut. Juoksin vessaan ja keittiöön mutta ei Annia. Menin huoneeseeni mutta eihän Anni siellä voinut olla, sillä minulla oli ovi lukossa ja avain kaulassani. Kurkistin äidin ja Annin omaan huoneeseen mutta ei ollut Annia. Juoksin olohuoneeseen sydän pamppaillen. Parkaisin sillä näin... Jatkanko? Mitä Iina näki? Missä Anni on? Mitä vanhemmat ajattelevat jos Annia ei löydy?
Vastaukset 1
Vanhimmat
jatka jatkajatka pliiZ!!!!!