Tulipa mieleeni oikein extra matka tykkylumiselle Pyhätunturille vuosia sitten.
Olimme varanneet viikon loman erään ryhmän mukana.
Matka alkoi iltapäivällä. Sonnustauduimme suksipussinemme kohti Riihimäkeä ja siellä yöjunaan Rovaniemelle.
Tiedättehän, makuuvaunussa on kolmessa kerroksessa vuoteet.
Eräs keski-ikäinen daami KehäI:n sisäpuolelta hyökkäsi ovelle ja sanoi, minä menen sitten ylimmäiselle vuoteelle. Sopihan se meille Kehä3:n ulkopuolisille. Daami asettui vuoteelle ja pyysi saada mukin vettä, kertoi ottavansa iltalääkkeet unen saamiseksi, pyysi meitä herättämään sitten Oulussa.
Hämeenlinnan seudulla alkoi kuulua sellainen kuorsaus etten ole eläissäni kuullut ja myöhemmin tuli se pahempi juttu. Kuorsatessa menee ilmaa vatsaan ja jostakinhan se äänekkäänä räväyttää itsensä ilmoille.
Huokailimme menoa ja menimme ravintolavaunuun torkkumaan, jossa istuimme muutaman tunnin, juttukavereitakin löytyi.
Palatessamme vaunuun teimme sopimuksen, kuorsaajaa emme tule herättämään Oulussa, saa mennä ohitse jos ei itse herää. Aamulla kellon tullessa 6 menimme takaisin ravintolavaunuun odottamaan kunnes klo tulee 7 ja olemme Oulussa.
Oulu tuli ja meni kuorsaaja edelleen nukkui, heräsi Kemissä. Kova papatus alkoi, saimme siis tulta ja tulikiveä silmille, johon vastailimme hänen häiritsevästä kuorsailusta ilmanpäästöineen, emme saaneet nukutuksi silmällistäkään ja jokainen pitäköön itse huoli heräämisestään tai pyytäköön konduktööriltä herätystä, emme luvanneetkaan hänelle herätystä.
Oli siis täysi konflikti päällä, poistuessaan ilmoitti meidän olevan täysiä moukkia.
Perille päästyämme nukuimme koko illan ja yön sikeästi matkanväsymykset pois, hiihtoladuille emme jaksaneet ensimmäisenä päivänä lähteä.
Hiihtolomaviikko vierähti nopeasti, uusia ystäviä tuli, avantouintikin tuli testattua.
Sen koommin en ole yöjunalla Lappiin matkustanut eikä ystäväkään. Hulvatonta hauskaa on matkasta riittänyt.
Huh, huh, elämä on aina yllätyksiä täynnä, on kait parasta yrittää löytää negatiivisista asioista jotakin hauskaakin kanttia.
Olimme varanneet viikon loman erään ryhmän mukana.
Matka alkoi iltapäivällä. Sonnustauduimme suksipussinemme kohti Riihimäkeä ja siellä yöjunaan Rovaniemelle.
Tiedättehän, makuuvaunussa on kolmessa kerroksessa vuoteet.
Eräs keski-ikäinen daami KehäI:n sisäpuolelta hyökkäsi ovelle ja sanoi, minä menen sitten ylimmäiselle vuoteelle. Sopihan se meille Kehä3:n ulkopuolisille. Daami asettui vuoteelle ja pyysi saada mukin vettä, kertoi ottavansa iltalääkkeet unen saamiseksi, pyysi meitä herättämään sitten Oulussa.
Hämeenlinnan seudulla alkoi kuulua sellainen kuorsaus etten ole eläissäni kuullut ja myöhemmin tuli se pahempi juttu. Kuorsatessa menee ilmaa vatsaan ja jostakinhan se äänekkäänä räväyttää itsensä ilmoille.
Huokailimme menoa ja menimme ravintolavaunuun torkkumaan, jossa istuimme muutaman tunnin, juttukavereitakin löytyi.
Palatessamme vaunuun teimme sopimuksen, kuorsaajaa emme tule herättämään Oulussa, saa mennä ohitse jos ei itse herää. Aamulla kellon tullessa 6 menimme takaisin ravintolavaunuun odottamaan kunnes klo tulee 7 ja olemme Oulussa.
Oulu tuli ja meni kuorsaaja edelleen nukkui, heräsi Kemissä. Kova papatus alkoi, saimme siis tulta ja tulikiveä silmille, johon vastailimme hänen häiritsevästä kuorsailusta ilmanpäästöineen, emme saaneet nukutuksi silmällistäkään ja jokainen pitäköön itse huoli heräämisestään tai pyytäköön konduktööriltä herätystä, emme luvanneetkaan hänelle herätystä.
Oli siis täysi konflikti päällä, poistuessaan ilmoitti meidän olevan täysiä moukkia.
Perille päästyämme nukuimme koko illan ja yön sikeästi matkanväsymykset pois, hiihtoladuille emme jaksaneet ensimmäisenä päivänä lähteä.
Hiihtolomaviikko vierähti nopeasti, uusia ystäviä tuli, avantouintikin tuli testattua.
Sen koommin en ole yöjunalla Lappiin matkustanut eikä ystäväkään. Hulvatonta hauskaa on matkasta riittänyt.
Huh, huh, elämä on aina yllätyksiä täynnä, on kait parasta yrittää löytää negatiivisista asioista jotakin hauskaakin kanttia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eihän herättämistä voi jättää hyttitovereitten huoleksi. Konduktöörihän sen tekee pyydettäessä. Itse asiassa ennen vanhaan konduktööri teki sen pyytämättäkin.
On se ollut aikamoista kuorsausta, jos se on ylittänyt junan kolinan.
Kerran eräällä matkalla Ranskassa hotellissa naapurihuoneen kaksi leidiä kuorsasivat niin, etten pystynyt nukkumaan. Yöllä tuli palohälytys. He eivät heränneet siihen, vaikka kellot kilisivät niin, että olisi luullut kuolleittenkin heräävän.
Yksin matkustavana törmään tähän tilanteeseen useasti. Huonetoveri kuorsaa niin, että sänky tärisee. Kovin ovat loukkaantuneita, jos erehtyy paljastamaan huonosti nukutun yön.
Kaikesta huolimatta jatkan säästölinjaa ja otan naispaikan ja pikkuisen seikkailua. Usean kerran olen saanut olla huonoissa yksin. Lisämaksua en halua maksaa matkavarauksesta. Korvatulpat ja unilääke tai se ravintolavaunu...