Tarttisin rattorin semmoisen 2000-2500 hintaisen.
Kauheasti sillä ei tule tunteja vähän pihasta lunta puskisin, tietä lanaisin, naapureita hereillä pitäisin, polttopuita metsästä hakisin ja klapikonetta pyörittelisin.
Olis tuossa Leyland 344 ja MF-165s tarjolla, mut en tiedä kumpaan nakkini iskisin. Teillä on minulle varmaan pari pikku vinkkiä tarjota noiden hyvistä ja huonoista puolista.
Jostain luin Leylandin hytistä jotain hyvinhyvinhyvin huonoa, mutta mikä malli se oli? Olikohan Q-hytti tai jokin sinnepäin???
Saapi minulle myös traktoria yrittää myydä...rohkeasti vaan.
Kauheasti sillä ei tule tunteja vähän pihasta lunta puskisin, tietä lanaisin, naapureita hereillä pitäisin, polttopuita metsästä hakisin ja klapikonetta pyörittelisin.
Olis tuossa Leyland 344 ja MF-165s tarjolla, mut en tiedä kumpaan nakkini iskisin. Teillä on minulle varmaan pari pikku vinkkiä tarjota noiden hyvistä ja huonoista puolista.
Jostain luin Leylandin hytistä jotain hyvinhyvinhyvin huonoa, mutta mikä malli se oli? Olikohan Q-hytti tai jokin sinnepäin???
Saapi minulle myös traktoria yrittää myydä...rohkeasti vaan.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Massikka, jaa miksikö no kun siihen osia helpommin ja useammasta paikasta saatavilla sekä neuvoja korjauksiin löytyy joka toiselta traktori mieheltä ja kaikki viellä erilaisia.
Tuo Leyland ei taida ihan yhtä vahvassa maineessa olla kuin edeltäjänsä Nuffield. Tosin sieväkäyntinen moottori. MF-165 on sitten käyttömukavuutensa suhteen varsinainen masokistin traktori! Ja alkeellinen hydrauliikka ja nostolaite!
Sinuna valitsisin sittenkin sen Leylandin.
No minulla kyllä viikset väpättää enemmän tuohon "leukkuun", mutta olen vielä kuulolla enkä heti juokse traktorikaupoille.
Osta se massikka, jos vähääkään näyttää ehjältä.
Tarkasta multipoverin toiminta, peruuta vaikka jyrkkään ylämäkeen ja paina kytkin alas (multipoveri päällä) jos massikka jää paikoilleen nytkähtämällä eikä tarvitse jarruun koskea niin kone on silloin kunnossa siltä osin. mutta jos alkaa hiljakseen valuun mäkeä alas niin silloin multipoveri vuotaa, ja edessä kallis remontti.
Syyl'äri helposti alkaa vuotaan, kennorakennelma on suoraan kiinni rungossa, ja vielä konepelti kiinni samassa klimpissa >>> klennot väsyy ja repee jostain, mutta kyllä ne kestää pikkukäytössä maailman tappiin jos sattuu olleen esim hiljattain vaihdettu. Syyläri ei maksa kuin reilun satkunverran, ja on helppo vaihtaa.
lisäksi massikassa ei ole vakiona kaksitoimista hydrauliikan ulostuloa, lelusta en tiedä olisko siinä...
jos se multipoweri vuotaa onko se pakko korjata vai voiko sillä vielä ajella.
Kaveri kirjoitti näin:"Se on 165 S ei mikään poweri..."
ajella mutta vaihteita 6/2
juuri S-mallissa on se poweri, toisinaan käytetään mainintaa MP
minulla oli mf 165 S ei siinä ainakaan multipoveria ollut
Mitäkö eroa näissä on?Molempia on saanut multipowerilla tai ilman mutta ero löytyy mm. jarruista S:ssä on öjykylpy jarrut.Ja mistäkö sen huomaa päällepäin??Kerron jos on tarpeen.
Mitä muuta eroa niillä on ja kumpiko se niistä sitten on parempi?
Niin, märät levyjarrut eroavat kitisevistä "kuivista" rumpu- tai levyjarruista siinä, että tyypillisesti ne jarruttavat pehmeästi , pienellä poljinvoimalla ja niiden kuluminen on vähäistä. Käytännössä huoltovapaat. Miinuksena täytyy käyttää hieman kalliimpaa ns. märkäjarruperäöljyä, jossa on sopivasti nuo kitkansäätäjälisäaineet.
165 S on vanhempia sisariaan painavampi, saattaa olla monia pieniä parannuksia sisäosissa, paino on ainakin muutaman sataa kiloa parempi, pyöräkoko hiukan isompi. Jos se on tuoreimpien vuosimallien 165S siinä on silloin myös isompi hydraulipumpun tuotto, eri vaihdevälitys ja pari hevosvoimaa kireämpi viritysaste.
-S-
Oo hiukan boheemi ja anna viiksien väpättää ja osta leukku,nuo nassikat on niin saatanan tavallisia.Täälläpäin sanonta:"Kyllä on aika kepu joka perkussonilla viittii ajaa".Täs tapaukses ethän vain oo kepulaanen, saathan toki olla salaa sellaanen "kaappikepu".
....mua "kaappijuopoks" mutta kepulaiseks ei oo koskaan uskaltanut haukkua.
se on muuten tasapeli 2-2 mutta minä tuomarina sanon että lelulantti johtaa 2-2
Verku siinä traktoria loppuijäks jos et ihan kloppi ole ,edellyttää että kone on hyvässä kunnossa ja siisti
Mikä on ferkun yleisin tauti.Se on perkinssonin tauti, älä kysy multa mitkä on oireet mutta isoot poijjat kehuu.Mutta se MP eli multapohorin voi olla näis verkkuus sellaanen paikka ,jotta voi piankin astua nappohon jos sellaasehen sekaantuu.Voi olla tämä "leevelanti" selekiämpi peli.Oon huomannu jotta
leevelantin miehet ei moitiskele rattoriansa vaan ovat myhääleviä tyyppiä.Niin ja yksi etu sirkussonihin nähären on se jotta "leukus" on selekiästi runko johona moottori lepää,niinku raktoris pitääki olla. Ja se kepujuttu tuli vain mielehen kun ne tuos sontalaatikos maikkarilla just änkkäs nämä resitentti eherokkahat, kun mä luin sun raktori kuumeesta samanaikaasesti.Kerro sitte minkä ostit niin minäkin täälä korkkaan samppakaljat sen kunniaksi.
Sitten joskus kun minä sen rattorin rojun saan ostettua niin tarjoan kaikille iänestykseen osallistuneille kahveet ja eukko saa laittaa piirakkansa pöytään sen kunniaks.
.......ja sitten ei tapella vaikka ajellaankin erimerkkisillä traktoreilla!!!
Kannatetahan ajatusta.Mäkin ajelen Länsi-Siperian Belaruksella,eikä yhtää haittaa vaikka meillä olis joka miehellä eri merkkinen rökötööri.
Kahavehelle voin tulla, mutta eukkos piirakkahan mineen koske; soon sun hommas pirellä eukkos piirakka, kylä jämpti o ni! Kiitos vaan kutsusta.
Ja mitä nuihin raktoriin tuloo, nii osta kumpiki. taikka nykypäivänä ku normaaliasujamiston yrintoimintoohin ei kuulu raktorin omistamine, ni kaippa ne voi liisata. Sitte ajaa vuaronperää kummallaki...
Ostasin noista ton verkun, vallankin jos ei oo multi poweria. Muuten selkee peli ja osia saa helpommin kun leluun, leluissa ainakin kannentiivisteet tuppaa palaan aika tiuhaan tahtiin. Ajomukavuudella ei varmaan oo niin tarkkaa jos ei tuu paljon tunteja, eikä se verku niin hirvee oo, oon 185:sella ajanu jonku verran ja ihan kohtuu peli se on.
alempaa siellä kerrotaan MF 265 .sta sama traktori uudemmalla kopilla. 165 S isolla lasikopilla seuraajaansa parempi....
Valitasi on ferku....
valitsisin leukun.
Itellä on just tuo 344 tosin siihen on vaihdettu 384.sen kone mutta muuten on vakio. Toimii kuule kuin junan vessa eikä tarvii herätellä talvella kuten verkua. ( itellä myös mf mutta isompi ) Hydrauliikka on tehokkaampi vrt http://www.konedata.net/Traktorit/traktorit.htm
Metsäajossa on kuule tosi näppärä menijä, olen ajellu naapureiden puut metästä kun niiden omat koneet eivät ole etenemiskykyisiä ko maastossa.
Aurauskoneena toimiva kun on tuplakytkin, ei linko pysähdy vaikka painat ajokytkintä.
Mut eiköhän tässä minun mielipide tullut esille..
Onnea vaan koneenhankintaan.
Tässä täytyy sen verran sanoa,jotta lelulantti on ihan ok.traktori.Ittellä NUFFIN 4DM:mä ja on voimakas vetojuhta ja varmasti kestävä peli!Ohjauskaan ei mikään raskas(vaikkei tehostinta)ja maavara metsässä mahtava.Legendaarisen Nuffin jälkeläiselle Leylandille pointsi!
Hyviähän nuo ovat molemmat itsellä kokemusta MF-165 Mp:ta että nuffin 10/60 ja 460 malleista ja leukullakin olen ajanut pari tuntia.
Osta se joka on parempi kuntonen ja siistimpi.
leukku tosin lähtee parmmin talvella käymään ja metsässäkin ehkäpä hiukan parempi.
MF ilman multipoweria vain plussaa.
onhan se verkun poweri ihan kätevä värkki kunhan tottuu käyttään, siinähän on vapaakytkin hitaammalla puolen.
Nää isommat MP-mallit on kylläkin huonoja lähteen kylmänä käymään, ainakin nekoneet joita tunnen. Jo parinasteenpakkasella mielummin laittaa letkunpäähän kuin väkisin yrittää, varsinkin ellei ole todellahyvä akku. vakiomallit kyllä lähteekäyntiin pakkasellakin jos akussariittää potkua.
Haluaisin minäkin tähän soppaan jotakin sanoa. Olen yhden nelisylinterisen Leylandin kanssa tullut tutuksi kolmenkymmenen vuoden viha-rakkaussuhteen aikana. En omista MF:ää vaikka tällä kylällä enemmistö on aina ollut Ferguja. Meillä oli Fordson ja sittenmmin Fordeja, mutta isä hankki Nuffieldiin aikanaan ihastuneena Leylandin kakkostraktoriksi loppusyksystä 1977, synkrojen alta myytiin niitä pois halvalla.
Jos nyt todella on kyse harrastekoneesta, ihan kumpikin vaan on toimiva. Ei se alun perin ehjä Leukkukaan muutaman kymmenen tunnin vuotuisella käytöllä mihinkään räjähdä. Työkoneeksi harkitsisin toisin. En ehkä valitsisi kumpaakaan.
Leukusta pitäisi tietää, onko malli "Talous" vai malli "Kartano". Esim. ohjaustehostin riippuu siitä. Joidenkin muistikuvieni mukaan myös parikytkin saattoi olla vaan kartanomallissa.
Pitäisi tietää Fergusta mikä malli oikeastaan on kyseessä, onko MP, onko se "ässä" uudempi kuin 1972, onko lisävaruste-ohjaustehostinta. Ferguja myytiin samassa ajassa siihen aikaan kymmenen kun Leukkuja yksi. Kumpikin oli maatalouskaupan myynnissä 70 - luvulla, Leukku K-ryhmän ja MF Hankkijan (Agrimarket). Ylituotanto oli kova ja traktorikaupassa keskusliike saattoi painostaa ostamaan aina uusia koneita viljanostoa vastaan. Jostakin syystä K-ryhmäläiset viljelijät eivät edes kiristämälläkään ostaneet Leukkua, joka muuten oli 70-luvun puolivälin jälkeen jopa 10% halvempi kuin vastaava Fod tai Ferguson. Nyt kun MF on Keskon merkki, osoittaa se sen, että kyllä siellä osataan traktorikauppaakin käydä.
Kumpikin tuon ajan traktoreista ei omaa mitään erikoista hyttiä, mutta jos Fergussa on sellainen leveä kantikas lasikoppi, on siinä huomattavasti enemmän hartiatilaa kuin Leylandin vastaavissa. Vasta ns. -2 - malleissa oli sellainen Q-ohjaamo, joka kuitenkin lähinnä aiheuttaa vatsanpuruja.
Joku kehui Leukun voimanottoakselin kytkintä. Kyllä se on mukava kun sen saa pysähtymään erillisestä kytkinvivusta- joka muuten on raskas käyttää juuri Q-cab - versiossa. Mutta samalla toppaa nostolaitteen pumppukin, mikä taas ei ole kovin mukavaa. Tärkeämpää minusta on se, että kummankin traktorin pysäyttäminen on mahdollista voimanottoakseli käynnissä. Taas esim MF 168:ssa oli sitten jo täysin riippumaton hydraulinen voimanoton kytkin. Aika moni muuten on unohtanut Massikoiden ajovoimanoton.
Hydrauliikasta voisin sanoa, että siinä ei voi kehua kumpaakaan. MF:n hydrauliikka on kuitenkin kyntötöissä yksi parhaista, se on se "Ferguson system". Se vaan pitää ymmärtää ja opetella. Muissa traktoreissa siihen aikaan usein oli "vajaa" ja yksinkertaistettu järjestelmä, eikä vanhat isännät enää oppineet Fergun uusia temppuja. Siksi olikin Ferguson-isännät ja muut aika uskollisesti omissa leireissään, lähinnä siis tietämättömyyden takia. Paineen/virtauksen säätö voitaneen MF:ssä tehdä mäntäpumppua imupuolelta kuristamalla, totta on, että MF:n vetovarret tahtovat laskea heti kun koneen sammuttaa. Niin tekee kyllä Leukkukin, kun se on vanha. Leukun systeeminä on karkeatekoinen asennonsäätö, johon on lisätty työntövarsijouseen liitetty , usein aika tempoileva ja pomppiva kyntösäätö.
Nostovoimasta en menisi kehumaan Leukkua, nimittäin todellinen nostovoima jopa metrin päässä vetovarsista on se joka ratkaisee. Leukun geometria on sellainen, että työntövarren kiinnityspiste on erittäin alhaalla, jolloin työkone nostaessa kallistuu eteenpäin. Tämä on tietenkin hyvä Leukussa koska nostomatka on ala-arvoisen lyhyt, eli ainakin aurojen takapää nousee ilmaan kunnolla, mutta käytännössä tämä puolittaa esim. trukkilavalla haarukoiden avulla nostettavan kuorman suurimman mahdollisen maasta irti nousevan kuorman painon. Niille, jotka tässä alkavat änkyröidä konedata.net nostovoimalukemista, niin haluan muistuttaa, että nostovoimat mitattiin silloin vain nostovarren päistä, ei nostolaitekolmiossa eikä 60 cm päässä takana, vieläpä suurin arvo, ei koko nostoalueella. Leukussa on ihan ohjekirjassa kaavio nostotankojen neljän eri pituussäädön (tapilla säädettävissä) vaikutus nostovoimaan. Se suurin nostovoima-alue on nostotankojen ylimmässä asennossa. Sillä säädöllä ei alimmassa asennossa saa varsia kuin vaakasuoraan, eli vähänkin isommilla takarenkailla pallonivelet jäävät johonkin 40 cm korkeuteen. on ihan turha yrittää kyntää tai saada kylvökonetta kyytiin tms.
Fergussa sentään pystyy vetovarsilla noukkimaan ihan maasta asti koneen. Fergussa on vakiona pieni hydrauliikan tuotto, 14 l/min kun Leukussa on jopa 30 litraa minuutissa. Toisaalta, MF Multipower tuo suurtehopumpun käyttömahdollisuuden, ja onhan uudemmassa 165S:ssä jo 21 litraa ja 168:ssa jopa 40 litraa tuotto.
Leukussa erittäin suuri ongelma on sen nostolaiterepun muotoilu, ja tämä jo mainittu erittäin lyhyt nostomatka. Toinen (viisaasti) vaiettu asia on voimanottoakselin akselitapin täysin kolmipistestandardista poikkeava sijoittelu ylös ja taakse. Työkone liikkuu niin lähellä VOA-akselia, että joko murroskulma tulee liian isoksi tai sitten nivelakselin pitkittäistä liikevaraa ei ole mahdollista säätää kattamaan koko nostoaluetta. Aikanaan jotkut Fiskars-kyntöaurat nappasivat kiinni voimanottoakselin tappiin , etummaisen kiekkoleikkurin kiinnitysrunko oli niin edessä.
Leukulla on tuhottu Suomessa satoja nivelakseleita.
Esimerkiksi juontovinssissä käytetään muutenkin lyhyttä nivelakselia, ja Leylandin tapauksessa väli tapin päästä työkoneen tapin päähän voi olla vähemmän kuin 40 senttiä. Liukuakselit pitää olla 15 cm nysät. Alas laskiessa voimanottoakselin liukuputket putoavat irti toisistaan.
Leylandin ja MF:n peräpään geometria on myös varsin erilainen. Leukussa nostolaite tulee taka-akselin takapuolelle pitkästi, ja ylempänä on semmoinen takaviistoon ylös törröttävä nostosylinterin kotelo. Tähän koteloon on moni saanut osumaan jonkun säätöraudan tai koneenosan. Sen mekaanisen lukon tappi on usein vahingoittunut koneenosan käydessä siihen kiinni. Massikassa on pitkä työntövarsi, nostolaitteet ovat kaukana edessä ja työkoneen ja traktorin rungon väliin jää runsaasti tilaa.
Yksi ratkaiseva ero MF 165S ja Leyland 344:n välillä ovat jarrut. Onneksi 344:ssa on vielä mekaanisten tankojen avulla käytettävät jarrut, jolloin viljakuormalle tarvittava 120-150 kilon poljinvoima voidaan välittää luotettavasti sinne, ilman että pitää polkimella pumpata ylimääräinen annos jarrunestettä systeemiin niin kuin 2-sarjan kuluneemmissa Leukuissa.
Massikassa oli jo 70-luvulla monen traktorivalmistajan käyttöönottamat ja erittäin luotettaviksi osoittautuneet märät monilevyjarrut, joiden tarvittava poljinvoima on murto-osa Leukun kuiviin jarruihin verrattuna, sekä kestävät liikenneajossa useampia kovia jarrutuksia lämpiämättä liikaa. Leylandin jarrut ovat kuivat monilevyjarrut, kuusikymmenluvun alun tekniikkaa, joka otettiin käyttöön mm. Super Majorissa ja myöhemmin sitten Valmetin 502:ssakin (!) . Ne ovat valukotelossa, johon kertyy se levyistä kuluva jarrupöly, mahdollinen stefasta läpituleva öljy ja yhdessä sitten muodostuu pikeä, joka varsinkin kosteilla ilmoilla jumittaa mekanismit niin, että jarrutus liikkeessä on semmoinen paukahdus ja jarrun irrottaminenkin joskus vaatii peruutusta. Eli huolto säännöllisesti, kuluneiden levittäjämekanismien huolto ja öljytiivisteen varmistaminen on Leukussa välttämätön säännöllisin väliajoin. Silti pitkään kostealla syksyilmalla seisottuaan saattaa jarrusysteemi olla täysin jumissa.
Märät monilevyjarrut, jotka on koteloitu voimansiirtokotelon sisään, kestävät järkimiehellä muutamankin moottorin iän, ja siltikään peruskorjaushuolto ei ole sen kummempaa kuin kuivillakaan jarruilla.
Joku täällä hehkutti Leylandin runkoa. Näiden ihmisten ajattelulogiikkaa ihmettelen näin itsekseni. Miksi valuteräskotelo kelpaa leylandissa vaihdelaatikon ja nostolaitteen matkalle, mutta ei moottorin kohdalla ? Leukun moottoria ei ole suunniteltu ottamaan vastaan näitä kierto- ja vääntövoimia, ja öljypohja on peltiä. Siksi etukehdon ja vaihteiston väliin on rakennettu kaukalomainen valuterästuki. Fergusonissa moottori on sivuistaan paksua valua, helma on laskettu alas, ja alla on vielä itse asiassa ihan samanlainen paksusta valusta tehty kaukalo, sitä kutsutaan rungon sijasta kuitenkin öljypohjaksi.
Muutaman viikon rutikuivan savimaan kyntö reippailla etupainoilla saa Leukun apurungon ja vaihdelaatikkokotelon välisen sauman pultit löystymään eli venymään ihan kummasti. Se liitoshan on sellainen kourumainen puoliympyrä vain, yläosa kytkinkopasta on vaan peltiä. Eli nokkapainot antavat tosi suuren vetojännityksen niille sivuissa oleville apurungon ylemmille pulteille.
Peräpään nostolaitekotelon ja vaihdelaatikkoputken välinen pystysauma joutuu myös valtavan kuormituksen kohteeksi, varsinkin sauman ylimmät , varsin ohuet pultit saavat yhtaikaa leikkaus- ja vetojännitystä kun työlaitehan ylösnostettuna vetää sitä reppua irti taakse- ja alaspäin vaihdelaatikosta. Ei ole uutinen, jos joku sanoo Leukkunsa tarvinneen aivan uuden nostolaiteperävalun sen revettyä täysin lantarenkiä tai isoa takalanaa käyttäessä.
Samaan aikaan Ford ja MF olivat ymmärtäneet laittaa nostolaitemekanismin yhtenäistä valua olevan perävaihdelaatikkorungon PÄÄLLE, jolloin työntövarren veto lähinnä aiheuttaa pelkää leikkausjännitystä pulteille ja kuorman paino vain puristaa sitä koteloa alas, enemmän kiinni runkoon.
Leukun rungossa etupään osalta ei ole yhtään sen enempää tukevuutta kuin Fergusonissakaan, Muotoilulla kyllä on Leukun etupää saatu jäsymmän näköiseksi. Silti esim. joulun alla katsoin yhtä takavetoleukkua Quicken kuormaajalla, näkyi, että 11.5-15 eturenkaiden kantavus on vähintään riittävä suhteessa siihen hitsailtuun etuakseliraatoon. Leylandin nokka ei ole ohjattavissa yli 500 kg painavilla työlaitteilla, moottorihan on varsin takana, koko homma paljastuu kun poistaa kone- ja sivupellit, tyhjää täynnähän se on se etupää.
Moottorin ominaisuudet Perkinsissä ja Leukun koneessa ovat aika samanlaiset. Ne ovat hiljaisia ja pitkäiskuisia, jopa sitkeäksikin kehuttuja. Nyt on taas verrattava yhden maailman suurimpien joukossa olleen valmistajan ja siihen aikaan jo marginaalisen englantilaisen traktorivalmistajan moottoritekniikoita toisiinsa. Joku voi arvostaa Perkins -moottoreiden suurta kantaa ja varaosa- ja huoltotukea, joku taas Leylandin käynnistyvyyttä, joka muuten ei nyt mikään erikoishuippu ole, ainakaan Vakolan pakkashuonetestien mukaan. Ilman imusarjahehkua joutuu sahaamaan kyllä tosi pitkään, Akunkin pitää olla 1000A/180 Ah vähintään. Leukun moottorit eivät ole koskaan päältä ruosteessa.
Sitten vaihteisto. 165S:ssä on jo 8+2R vaihteisto, MP on 12+4R. Fergusonin 8+2 vaihteiston ongelma on suurin tienopeus, jää alle 25 km/h. Muuten vaihteiston porrastus on hyvä maatalous- ja pihatöihin. MP kulkee suorastaan kovaa, pärjää kevyesti Leylandille. Leukussa kun ei ole sitä legendaarista "Kylmäkosken kertojaa", jolla pääsi jopa "sataa" , ainakin nuorien isäntien huoltoasematarinoissa. Leylandissa on vaihteet 10+2R, jossa on kuitenkin käyttöä rajoittava ongelma: Leylandissa on olennaisesti vanhan Nuffieldin 5+1 vaihteisto! Vaihteiden lukumäärää on saatu lisätyksi laittamalla ns. "kertoja", joka muuttaa joka vaihteen nopeutta vähän, liian vähän. Esimerkiksi maantievaihteilla, "isolta neloselta" "pienelle viitoselle" joutuu ensinnäkin hämmentämään kahta vipua, ja sittenkin se väli on e-r-i-t-t-ä-i-n pitkä. Ylämäessä kuormalla kepittäessä on useimmiten räpisteltävä nelosella mäen päälle jotta pääsee taas vauhtiin.
Sama ongelma vaivaa pakkia. Pienempi pakki on ehdottomasti liian iso, kyllä sillä peruuttelee tyhjänä, mutta viljakuorman kanssa jyrkempään ylämäkeen ei homma toimi ilman raivostumista ollenkaan. Silti isomman pakin nopeus ei sitten oikein saroilla peruutteluun riitä sittenkään. Ainoa hyvä puoli tuossa vaihteistossa on äestysvaihteeksi soveltuva nelonen , isolta pienelle vaihtaessa pystyy vaihtamaan pellolla äestä vetäessä kun potkaisee kytkintä ja lyö kämmenellä vivun eteen, siinä ei ole varsinaista vapaa-asentoa, jolloin vaihteen kytkeytyminen on varmaa.
Summa summarum: MF 165 polveutuu MF 65- traktorista, joka siihen aikaan, kun Nuffieldia myytiin vielä paljon, oli teholtaan ja jykevyydeltään aivan vastaava, jopa edistyneempi. Leukku oli 70-luvulla edelleen se sama Nuffield, isompitehoiseksi viritettynä, kaikkine typeryyksineen. 165S on jo neljäs revisio samasta rungosta, on tullut MP- tai 8+2 - laatikkoa , märät jarrut, uudempi moottori, planeetta-alennusvaihteet on aina ollut perässä. Eli kehitys jatkui suurvalmistajalla, Leyland taas valtiollistettuna, hiipuvana tehtaana käpertyi palvomaan suuren loordi Nuffieldin muistoa.
Ainoa syy, miksi Leukkua kannattaa kuitenkin harkita, lienee kuitenkin se, että missä Leyland käyttöominaisuuksissa häviää massatuote-Massikalle, se legendaarisessa kestävyydessään voittaa. Vai voittaako ?
-SS-
Ja se Leukku, josta puhun, on ollut kyllä varovaisella pidolla, voi koneen tarkistaa vuosi sitten otetusta kuvasta, takapyörä on maalattu ja akun kotelo, muuten on alkuper. väreissä:
http://www.farmphoto.com/photography/LargePhoto.asp?u=http://www.agrisurfer.com/mirror.aspx?dt=/attachment/size_original/075A8D62-AE3C-468C-A645-4B136ADCB0D2.jpg&w=800&h=540&s=Leyland2
Kuvan traktori näytti hyvältä , tosi uutena ei varmaan vyörenkaita takana ( kuten kuvassa ?)parantaa varmasti ainakin kyytiä :) .
Oliko Leyladissa sykronointi ?
Massikassa kun oli joskus 60-luvulla ( ainoastaan 25 -mallissa ? ) mutta jostakin syystä ei muissa malleissa ~:( !!
Siis nuo on Veith 6Ply ristikudosrenkaat, 70-luvulta jäänyt nurkkiin, pidetty paripyörinä, sitten vaihdoin pois Firestonet, jotka alkoivat halkeilla pahasti. Nämä Veith renkaat kulkevat tasaisesti, eivät hypi eivätkä etenkään täristä. Koska koneella ajetaan lähinnä metsässä ketjuilla varustettuna, olen ollut noihin leveisiin pykäliin tyytyväinen. Kynnössä pito noilla on huono, vaikka pudottaisi 0.7 bariin paineet. Mutta Fordeilla lähinnä tehdään peltotyöt, Leukku on nykyään lähinnä sirkkelin , halkojan ja vinssin ja nostohaarukan käytössä. Silloin aikaisemmin tehtiin kylvöä, kyntöä ja äestystä paljonkin. Mihinkään karjatilan koneisiin ei VOA sopinut, ei silppuriin ei haravaan tai niittokoneeseen. Viljakärrytkin on siinä ja siinä, toimiiko kujettaminen puintiaikana koska Ylö hissivetokoukku (ei siis Leukun syy) ei laske kovin alas eikä esim. Fordilla paikalle pudotettua kärryä saa välttämättä Leukulla nyppästyä ylös, 9 tonnin Tuhtia ei ainakaan linkun varaan tahdo saada tankojen ja tappien joustojen vuoksi. Ja jos saikin, ei Leukku pysy surkeilla jarruillaan jyrkässä kuivurinluiskassa paikallaan niin kauaa, että saisi käydä perälaudan laukasemassa.
Tässä mallissa ei ole synkronointia, se on ihan samanlainen rahinavaihde kuin jo neljännesvuosisata aikaisemmin. Syncrot tuli lähempänä -78, ja niissä on konepellin teipissä punainen reunaraita ja Syynvro - teksti kanssa.
-S-
Mukava lukea asiantuntevaa tekstiä, ison vaivan olet nähny näitä vertailuita väkertäessäsi.
kiitos omasta puolestani...
Kaveri jolla on tietoa! Kiitos tästä tietopaketista!
hieno lukea että joku tosiaan tietää! Mielenkiintonen teksti!
Noissa hydraulisilla ulosoton kytkimillä varustetuissa satasarjan ferguissa ei ole ajovoimanottoa kun sen hydraulinen kytkin on ajovoimaottorattaan kohdalla. Esim 168:ssa sitä ei ollut. Hydrauliset monilevyjarrut olivat edelläkävijän varuste, viidellä levyllä/puoli toteutettuna. Esim Valmeteissa on nykyisin samat levyt käytössä tosin vain neljä per puoli. Yhteensopivuus selviää esim ikh sivuilta. Monilevyjarrujen korjaaminen jos niihin joskus jotain tulee on helpompaa koska levyt eivät syö peräkoteloa kuten kuivissa jarruissa. Yhden 65 jarrut olen korjannut hitsaamalla migillä peräkotelon jarrutilaan lisää rautaa. Lisäksi märät levyt eivät ole niin krantut säätämisen suhteen kuin kuivat. Kuivat jos säätää lähelle ja ottaa parit jarrutukset peräkkäin niin voi hirttää kiinni. Ainakin Valmetin ja Fergun kuivat jarrut tekevät niin. Muistaaksen Q-sarjan leukun hytissä ei ole hytille erillisiä sulakkeita, kannattaa laittaa, olen pari hytistä palanutta nähnyt. Myös Fergussa on ongelmia kotimaisen hytin kanssa, 168 oli kerran tulessa kun hytintekijän irrottama herätevirtajohto virtalukon alapuolella oli nihraantunut puhki polttoainesuodattimen jalan pulttiin. Ylipäätään traktorissa kannattaa olla päävirtakytkin, sillä voi helposti estää myös luvattoman ajelun. Täyttä asiaa leukun kokeneelta, enolla oli myös leukku ja en niihin akselintummpeihin ikinä tottunut. Naapurin leukkukin luovutti perärepun yhdessä kylvökoneen kanssa tielle.
Sinä puhut asijoo ei voe muuta sannoo kun nuo raktoritkin oes pysyneet näissä mainituissa vehkeissä nykyään kaikki niin suurta ja väkee paljon vähemmän maaseudulla ja myönnän minä oon kulkenut sen kehityksen mukana.
Jeps, ose,
Meillä se palo lähti siitä Q-ohjaamon oikean astinlaudan alle menevästä johtonipusta, joka hiertyy kumityynyjen varassa vemputtavan hytin viimeistelemättämän reunan ja rungon välissä.
Koko johtonipun joutui uusimaan käynnistysmoottorilta astinlaudan alle. SAmalla suojasin johdot irtosulakkeilla heti kun ne käynnistysmoottorilta lähtivät.
Leukussa on vain YKSI sulake, suojaa sivuvaloja, löytyy katon yläreunan muoviläpäreen takaa muun johtosotkun seasta.
Leukussa on näitä huonon viimeistelyn aiheuttamia pommeja muitakin.
1. Ilmanputsarilta konepellin oikeaa sivua kulkeva kumikankainen letku. Värisee moottorin käydessä ja kalvaantuu rei'ille. Alle sadan tunnin.
2. POlttoainetankilta siirtopumpule tuleva muoviletku tulee vasemmalla puolella konepellin sivun paneelia pitkin , noin peukalonleveyden päässä pakosarjasta , pellinreuna syö letkuun ensin loven ja lopuksi alkaa vuotaa. Voi vain toivoa, että saa ilmaa ennen kuin palaa. Yksi tietämäni Leukku kaivuri paloi kokonaan todennäköisesti tämän takia.
3. Ohjauksen letkut menevät liian tiukasti sellaisen vanerilevyn alareunan ohi, niihin on kierretty muovispiraalia, mutta huonolla menestyksellä.
4. Hytin maadoitus on ala-arvoinen. Löytyy hytin vasemman alaetukulman seutuvilta.
5. Ohjauksen pumpun paineputki menee moottorin valun kulman yli niin tiukassa, että noin 3000 tunnin jälkeen lentää öljyt tuulilasille. Se varaosaputki on oikein taivutettava sopivaksi siihen jotta se sopisi ilman jännityksiä paikalleen.
6. Öljynpainemittarin letku on puristuksessa lämmityslaitteen letkujen klemmarin ja ohjaustehostimenkin (muistaakseni) letkun kanssa. Käyttö ja hytin heiluminen kalvaa siihen kolon. Kannattaa seurata.
Yhtä kaikki, siihen aikaan ajoin myös Austin ja Morris autoilla, on siinäkin ylpeydenaihe, nyt kun asiaa ajattelee, moni heppu siihen aikaan ajoi Ladalla ja Mossella, hintakin oli sen mukainen eikä kukaan olettanutkaan, että oma ajokki ei joskus levähtäisi ihan totaalisesti tielle. Mutta kun ajoi British Leylandin tuotteilla, saattoi itselle osua laadultaan aivan totaalinen raunio, kuitenkin länsikoneen hinnalla.
"Sain halvalla paljon harmeja"
Zetor- miehen lausahdus omasta koneestaan silloin -70 - luvulla saattoi nostaa vahingoniloisen hymynkareen ns. länsikoneiden omistajien suupieleen. Minä alueen ainoana Leukun kuskina kyllä yritin olla mahdollisimman hiljaa ja vakavana siinä tilanteessa....
-SS-
.......tämä Q-ohjaamo se tilavampi. Onkos siinä 70-luvun alun kapeammassa ohjaamossa näitä vikoja.
Leukut ennen Q-ohjaamoa oli varustettu Junkkari tms. ohjaamolla. Ruuvattu kiinteästi runkoon. Sama juttu orbitroolin putkien kanssa ; vanhemmissa leukuissa on tehostin ja putket menee eri suuntaan siitä Vickers pumpusta.
Sanoisin et juuri sellaisena askeettisena, vanhempana versiona (344/384/255/270) Leyland on ihan käypä peli, se Leukun oma yritelmä hiljaisesta rungosta irti olevasta hytistä on paikallistenkin - siis englantilaisten - happamasti arvostelema. Se Sekura (viimeset Syncrot ja 602-804-mallit) on mukavuudeltaan aivan toista luokkaa, ja sehän oli myös Taaveteissa se Explorer.
-SS-
Lelulantilla on melkein 10000tuntia ajettu.
onko liikaa?
Mites kun aikapaljon on rekisteröimättömiä traktoreita myytävänä, onko sellaisessa mitään vaaraa ostaa. Jos paperit löytyy tai sitten ei. Mites jos sellaisen joskus haluaa rekisteröidä. Onko vaara että siitä joutuu maksamaan jälkikäteen jotain maksamattomia veroja.
Tuskin sitä koskaan kuitenkaan rekisteröin, tulee vain ajeltua omassapihassa ja metsässä
Tällasta tietoa löysin:
Rekisteröinti ei ole pakko mutta silloin sillä ei voi ajaa yleisillä teillä. Traktori on mahdollista rekisteröidä jälkikäteen, silloin asia selvitetään ajoneuvorekisteristä.
Pekka Järvenpää mainitsee katsastuksesta, että traktoria ei tarvitse uudelleen rekisteröinnissä katsastaa (eikä muutenkaan). Ainoastaan silloin, jos ao. merkkiä ei ole aikoinaan tyyppikatsastettu Suomeen, esim. Valmet A-malli eli nk 15.
Täältä http://www.dunkeldunkel.com/traktori/vanhatraktori.html
q hytti omasta mielestä ihan hyvä. fergun foortin hara hytti paljon huonompi, kummallakin ajanut.
ehdottomasti lelu parempi kuin fergu ajo ominaisuuksiltaan, ainoa huono puoli että nostolaite saattaa
nousta itsestään jos vipujen alta kitkapalat loppu. ise korjasin kumin paloilla niin ei liiku itsestään.
itsellä 272 lelu jolla ajettu 14000tuntia. parikertaa holkki päässyt irti muttei isompia murheita.
että kannatta ostaa pois jos ei ihan romu ole.