Miten te miehet suhtaudutte naiseen, joka on raiskattu? Siis jos kuvittelette tapailevanne naista, joka on raiskattu?
Itse olen aikalailla muuttunut araksi mitä seksiin tulee sen jälkeen kun eräs mies teki minulle jotain, mitä kenenkään naisen ei pitäisi joutua kokemaan. Olenkin monesti miettinyt, että pitäisikö tai olisiko pitänyt kertoa miehille, joita tapailen mitä minulle on tehty. Jotenkin selittääkseni sitä säikkyyttä ja arkuutta, mikä minut sängyssä valtaa. Mutta en tiedä miten miehet suhtautusisivat minuun sen jälkeen.
Tiedättekö te?
Itse olen aikalailla muuttunut araksi mitä seksiin tulee sen jälkeen kun eräs mies teki minulle jotain, mitä kenenkään naisen ei pitäisi joutua kokemaan. Olenkin monesti miettinyt, että pitäisikö tai olisiko pitänyt kertoa miehille, joita tapailen mitä minulle on tehty. Jotenkin selittääkseni sitä säikkyyttä ja arkuutta, mikä minut sängyssä valtaa. Mutta en tiedä miten miehet suhtautusisivat minuun sen jälkeen.
Tiedättekö te?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei se naista pahenna, eikä ole naisen vika että maailmaan mahtuu kaiken sortin k***päitä.
Yllättävän moni nainen on joskus elämänsä vaiheessa tullut raiskatuksi tai kokenut jonkin sortin seksuaalista väkivaltaa. Et siis suinkaan ole ainut. Mm. nykyinen vaimoni on "edellisessä elämässään" tullut väkisin maatuksi, eikä se suinkaan mitenkään vähennä hänen arvoaan minulle. Tosin kun sain tietää asiasta olin jo lähdössä kirveen kanssa tapaamaan tätä k***päätä, mutta vaimoni mielestä hän oli jo saanut rangaistuksensa, joten jätin asian siihen ja tyydyin vain rakastamaan vaimoani. Luottamuksen rakentaminen kesti kauan, mutta ajalla, rakkaudella ja hellyydellä sekin onnistui, eikä seksielämässämmekään enää ole pelkoja tai estoja.
Itse olen sitä mieltä, ettei ehkä kannata heti ensimmäisillä eikä toisilla treffeillä mainostaa tulleensa raiskatuksi, mutta jos suhde syvenee niin jossain sopivassa tilanteessa siitä on hyvä kertoa. Kyllä aikuinen, fiksu mies osaa suhtautua asiaan järkevästi, ja jos ei osaa, niin on parempi pistää sitten samantien kiertoon ja etsiä parempi.
Homma OK, ei häiritse, josset itse ala käyttää sitä jatkuvasti ns tekosyynä. Silloin voit olla varma että ukkoa alkaa harmittamaan kun koko ajan itte hoet asiasta.
En todellakaan aio käyttää sitä minään tekosyynä mihinkää, mutta on tapaus silti tehnyt minusta hiukan aran ja pelokkaan seksin suhteen... Mutta ehkä oikean ihmisen kanssa säikkyys vähenee. Tässä sinkkuelämäntilanteessa vaan pohdin, että mahtaakohan kukaan kiinnostua tällaisesta vauhkosta naikkosesta? Vaikka vauhkoiluun olisi hyvä syykin... Ja että kannattaako kertoa vaiko eikö.
Kertomisen kannattaminen riippuu siitä mikä sinulle itsellesi on tärkeintä ts. tuleeko elämänkauppalistalla ykkösenä kyseisen parisuhteen säilyttäminen vaiko se että vaatii elämältään parisuhteen, joka kestää kertomisen, eikä tyydy vähempään.
On miehiä, jotka eivät osaa käsitellä asian kuulemista, ja on miehiä, joiden kanssa taas kertomattomuudella menetät yhteisen elämän näkymättömän muurin takia. Kertomaton asia ei koskaan ole yksi irrallinen pieni pala. Se on lukittu huone ja kirjasta puuttuvat sivut. Ja kokopakettia hakevat vaistoavat sen ennemmin tai myöhemmin.
Kukaan toinen mies ei voi kertoa miten juuri sinun miehesi reagoisi.
Mitä tahansa valitsetkin, tee se itsesi vuoksi. Kuullostaa, että haluaisit kertoa aikanaan ja tulla hyväksytyksi ja ymmärretyksi. Mikäli niin, älä tyydy vähempään, aikaa ei kannata tuhlata väärien ihmisten kanssa koska oikeitakin on out there.
Minä olen kanssa hieman hankalat ajat läpi kolunnut ihminen. Minua on hyväksikäytetty kahden eri miehen toimesta ensin n. 6-vuotiaana ja sitten n. 14-vuotiaana. Jälkimmäisellä kerralla isäpuoleni. Kerron sillä taustojani, että olisi helpompi valaa uskoa tulevaisuuteen.
Minä olen kertonut tapahtumista vain muutamalle ihmiselle (ja nyt teille anonyymisti). Ensimmäisellä kerralla kerroin liian pikaisesti ja mies otti hatkat kun olin estoinen. Toisen kerran kerroin vasta myöhemmin kun tunteita oli jo selvästi pelissä. Siinä vaiheessa tuntui, että tunteita on niin paljon toista kohtaan että on pakko kertoa. Toisaalta se oli koitinkivi siihen onko mies valmis ottamaan "koko paskan" =)
No miespäs olikin tullut jäädäkseen ja hiljalleen paranteli minusta hyvinkin ehjän ja seksistä (rakastelusta) nauttivan ihmisen. Vieläkin tulee hetkiä, että jokin lyö jarrut päälle vaikka järki ei sitä selitä. Mies ymmärtää tilanteen ja ottaa lähelleen ja suojelee ja silittää. Sitten jatketaan pelehtimistä minun aloitteestani jos jatketaan ollenkaan samalle päivälle. Meille tämä ei ole koskaan koitunut ongelmaksi. Alkuun tuntui tietysti hankalalta, mutta ensimmäisistä yhteisistä lemmen hetkistäkin on kaunis muisto. Mies huomioi minua ihanasti ja aina välillä katseli vain silmiin, että onkos sitä kaikki kunnossa.
Ihan totta tuo mitä Suomiäijä sanoi... ei kannata tuhlata aikaa väärien ihmisten kanssa kun niitä oikeitakin on out there ;)
Hyviä miehiä on olemassa pilvin pimein ja varmasti sinullekkin on joku joka auttaa haavoja arpeutumaan. Toivotan sulle parasta mahdollista... nyt mua rupesi itkettämään joten moi!
Voi että! Kiitos. On lohdullista kuulla, että todella on olemassa miehiä, jotka haluavat ymmärtää naista, joka on elämässään kokenut seksuaalista väkivaltaa. Että kaikki eivät ole noita kohtaamiani kusipäitä, jotka tarinani kuullessaan lähtevät karkuun. Tai vaihtoehtoisesti lähtevät lipettiin kun olen niin "estoinen", vailla järkevää selitystä, jos en heille taustastani kerro.
Kaikilla tapaamillani miehillä on tuntunut olevan hirmuinen kiire sänkyyn ja minä taas mielelläni odottelisin hetken, vaikka nukuttaisiinkin öitä yhdessä. Haluaisin kertoa miehille ennen ensimmäistä rakastelua, mikä taustani on, että he osaisivat ottaa minut nätisti, rauhassa. Mutta kuinka pitkään mistä voi oikein tapailla harrastamatta tämä kanssa seksiä, kun en kuitenkaan välttämättä vielä ensimmäisen kuukaudenkaan aikana ole valmis asiasta kertomaan. Siis seksiä joutuu lykkäämään aika pitkälle ja tässä vaiheessa moni mies on jo kadonnut kuvioista luulleessaan minun olevan täysin kylmä ja frigidi...
Menipä jaaritteluksi. Tarkoitukseni oli kuitenkin kiittää lämpimästi sinua Kokoon kursittu. Sinun kaltaistesi tarinat antavat minulle uskoa ja voimaa jatkaa eteenpäin, kaikista pettymyksistä huolimatta. Kiitos.
Silmät on sielun peili. Minun mummu aina sanoi niin ja siihen uskon. Minä uskalsin luottaa siihen mitä katseessa näin ja oikein tein. Katseesta näkee miten hellästi ja aidosti toinen välittää. Kosketus myös kertoo paljon. En tarkoita seksuaalista koskettamista vaan vaikka kädestä pitämistä. Silloin jos rakkaus iskee päälle niin kyllä silloin voi ja uskaltaa kertoa mielestäni.
Huomaathan sitten vielä senkin, että kun joskus kohtaat ihmisen jolle päätät asiasta kertoa niin kriiseihin suhtautuvat eri ihmiset hyvin eri tavoin. Silloin kun tunnetta on pelissä ja olette mahdollisesti jo tunteista puhuneet voit aivan suoraan kysyä että mitä sinä tästä kaikesta ajattelet jne. Miehet ovat tunnetusti huonoja puhumaan...täydellinen hiljaisuus ei ole sama kuin kylmyys ja välinpitämättömyys. Meidänkin täytyy itse olla vahvoja ja kantaa tätä asiaa mukana. Täytyy myös antaa aikaa toiselle työstää tätä käsittämättömän suurta ja vaikeaa asiaa. Vahvuutta on myös se, että siltikin kaikesta huolimatta luotetaan ihmisiin ja nähdään kaunista ympärillämme. Sinun kriisisi voi olla hyvin eri vaiheessa kuin minun, mutta minulla on jo näin. Ei voi elää elämää jos ei ajattele, että siellä missä paistaa jostain ikkunasta valo asuu joku tutustumisen arvoinen ihana ihminen... mies tai nainen ei väliä sen.
Anteeksi ne edellisen viestin itkut. En itkenyt oman itseni takia vaan sen takia kun toivoin sinulle voimia ja rakkautta koko sydämestäni. Kyllähän tässä silmä kostuu taas, mutta minä olenkin nyyhky =I
Ajattelin illalla, että olinkohan tahditon kun lopetin niin sen viestin. Meni näkökyky kun tulivat kyyneleet.
Kaikkinensa elämä on elämisen arvoinen =)
"silmät ovat sielun peili"
Niin minullekin mummo opetti. Siihen haluaisin edelleenkin vilpittömästi uskoa. Mutta elämä on opettanut toisin. Tämä ihminen, jota viimeeksi tapailin, katsoi syvälle silmiin. Hellästi. Kosketti kauniisti. Piti sylissä ja silitti. Otti ujosti kädestä kiinni. Suuteli hellästi. Kaikki oli kuitenkin valhetta! Mies säikähti pois kun kerroin. Taisi olla vain seksiä vailla. Ja tuon kaiken hellyysteatterin jaksoi hän vetää läpi vain päästäkseni housuihini. Miehet...
Kuitenkin kaikista takaiskuista huolimatta uskon edelleenkin ehkä lapsellisestikin siihen, että kohdalleni vielä joskus osuu ihminen joka on valmis ottamaan minut, koko paskan, kaikkinensa. Tuntuu vaan niin kohtuuttomalta, että sitä pitää odottaa vuosikaupalla ja siinä välissä kolhia itseään jatkuvasti.
Älä suotta pyytele anteeksi kyyneleitäsi. Ne kertovat herkkyydestä. Siitä, että kovat kokemuksesi eivät ole sinua täysin kovettaneet. Ne kertovat, että pystyt tuntemaan vahvasti ja aidosti. "Itku parantaa ja kyyneleet vahvistavat." Tämäkin kuuluu mummon opetuksiin. :)
Jos se raiskaus oli vain äärettömän huonoa tuuria, niin sellainen nainen saisi takuuvarmasti sympatiani, ja yrittäisin tukea ja ymmärtää.
Sen sijaan, jos raiskaus johtui siitä, että ennen raiskausta tuli viiletettyä kännissä ties missä, jaettua pillua jokaiselle miehelle ja oltua kaikin tavoin huora, kunnes kävi ikävästi, niin en säälisi pätkääkään, vaan juttu loppuisi luultavasti aika lyhyeen.
Kännissä olin. Aivan päissäni. Mutta pillua en ole koskaan jaellut ympäriinsä, enkä muutenkaan viiletellyt tuolla missään epämääräisissä seuroissa. Se yksi kerta kunnon humalassa riitti...
Jos sun poikaystävä on juuri tuollainen mies, joka rupeaa miettimään, oliko se sun syy vai ei, niin kannattaa vaihtaa äijää samantein. Ylempänä oli tosi hyvä kommentti asiasta ja koko paketeista.
Itse pitäisin sitä luottamuksen osoituksena, että toinen kertoo vaikeasta asiasta. Siis ei ihan ekoilla treffeillä, mutta jossain sopivassa vaiheessa kun tutustutaan.
Ja ilman muuta tieto auttaisi minua ymmärtämään toista ja toisen käytöstä. Muuten saattaisin ajatella, että homma ei toimi ja mitään ei ole tehtävissä. Ne oireet (arkuus jne.) kun näkyvät joka tapauksessa. Mutta kun tietää syyn käytökseen, niin on mahdollisuus olla apuna luottamuksen luomisessa.
Täysin samaa mieltä edellisen kanssa.Jos suhde syvenee niin hyvä kertoa,niin mies ymmärtää käytöstäsi ja jos ei niin ei arvoisesi.Toivottavasti se joka tuon teki jäi kiinni ja sai rangaistuksen.Ei ole raukkamaisempaa tekoa kuin tuo.
No, tapailemani mies lähti. En tiedä johtuiko siitä, että kerroin hänelle tapahtuneesta. Eivät olleet ensimmäiset treffit, mutta ehkä siltikin tieto tuli hänelle liian pian. Halusin vain selittää hänelle arkaa käytöstäni, että hän ei luulisi sen johtuvan siitä, että en häntä halua. Mutta tämä mies ei tuntunut käsittävän, että nuori, kaunis nainen, joka on kokenut tuollaista väkivaltaa saattaa olla hiukan pidättyväisempi kuin toiset ikätoverinsa.
Tämä tekee vain asian kertomisesta hiukan vaikeampaa ensi kerralla, jos sellaista tulee. Tuntuu, että olisi vain helpompaa olla päästämättä ketään lähelleen.
Valtavasti kiitoksia kuitenkin kaikille, jotka ovat vaivautuneet vastaamaan.
Ilahduin jokaisesta saamastani rohkaisevasta sanasta. Kunpa minäkin joskus törmäisin kaltaisiinne miehiin, jotka haluaisivat ymmärtää. Rakastaisivat ehjäksi, minutkin.
------------------------------------------
J.K.
...ja ei. Mies ei saanut koskaan rangaistusta. Olin liian hämmentynyt. Liian sekaisin. Luulen, että asiaan vaikutti sekin, että olin tavannut hänet pari kertaa. Hän oli tuttu. En olisi koskaan uskonut, että hän kykenee tuollaiseen. Pitkään ajattelin, että se oli oma vikani. Minähän olin kännissä.
kiva ajattelutapa sulla. moni mieskin nai monia naisia jne ja eihän ne oo huoria? miksi sitten naisen kohdalla asia on näin plus että silloin ansaitsee tulla raiskatuksi.
ihan yhtälailla mieskin on huora ja ansaitsee tulla raiskatuksi.... plus vaikka tauti joksikin asti jäytämään... voi sitten miettiä, mitä vaimolleen tekee... ja sinkku voi ostaa elämän...
olisin hyvin otettu jos nainen luottaisi niin paljon että kertoisi.. ja toisaalta osaisin olla sitten kivasti hänen lähellään. Raiskaus on paska juttu mut ei ainakaan naisen vika.
Eihän se kai sun vika oo mitä joku fucking idiootti on sulle tehny.. joten siis ei, ei se haittais
Mut on raiskattu melkein 20 vuotta sitten kun olin 16-vuotias. Asiasta olen kertonut kolmelle miehelle kun suhde alkoi olemaan siinä pisteessä että alettiin olemaan vakavissamme. Kaikki ovat häipyneet saman tein. Viimeisen jälkeen uskoin jo enkä ole kertonut, enkä aiokaan kertoa.