kaksi kissaa.

kissojen kielestä, eli miten jutustelisin niiden kanssa?

Minun kokemukseni mukaan muriseva kissa kyllä varoittaa hyökkäävänsä, ellei uhkaaja peräänny ja näin myös tekee murinan kestettyä noin kolme sekuntia.
Mahdollisimman huono vertaus tuo haukkuva koira, joka sekin on valetta, ellei tarkoiteta juuri sitä hetkeä kun kita haukahdukseen avautuu.

observoija kirjoitti:

Minun kokemukseni mukaan muriseva kissa kyllä varoittaa hyökkäävänsä, ellei uhkaaja peräänny ja näin myös tekee murinan kestettyä noin kolme sekuntia.
Mahdollisimman huono vertaus tuo haukkuva koira, joka sekin on valetta, ellei tarkoiteta juuri sitä hetkeä kun kita haukahdukseen avautuu.

Meillä on kissanpentu(tyttö) ollut nyt talossa reilun kuukauden, oli 12viikkoinen tullessaan. Vanhempi kissa on 2,6v leikattu tyttö.

Alkuun vanhempi murisi/sähisi ja vetätyi piiloon,palasi tuijottamaan jne. Pikkuinen puolestaan hyökkäili pelotta kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Ostin Feliway suihketta, rauhoitti hiukan...mutta edelleen pikkuinen on vanhemman kimpussa taukoamatta, jollemme järjestä isolle omaa rauhaa.

Vanhempi kissa on ihan selvästi väsynyt ja ärsyyntynyt, ettei saa pienen hyökkäilyltä hetken rauhaa, ellemme todellakin eristä pientä toiseen huoneeseen tai estä loikkimasta toisen kimppuun. Pitäähän nukkua saada rauhassa, puhumattakaan ruokailusta,vessatouhuista tai pesemisestä...

Piene hyökkäilyn seurauksena isolla kissalla on tulehtunut raapeuma tai purema toisen silmän yläpuolella! Eläinlääkäriltä saatiin siihen tippoja ja varalta antibioottikuuri.Niinettä kyllä se uusi tulokas voi yhtä hyvin tehdä tahtomattaankin tulosta. Iso kissa taistelee pehmein tassuin, eikä pure puremalla, se on havaittu.

Hyvin ovat kuitenkin soputuneet, välillä nukkuvat vierekkäin ja pesevät toisiaan, mutta välillä meno äityy sellaiseksi, että vanhempi kissa on selvästi hermona - tuolloin annamme/järjestämme hänelle tilaisuuden olla rauhassa.Juuri murinan ja muiden uhkaavien eleiden tulessa kuvioihin, katsomme että nyt saa toinen kaipaamansa hengähdystauon.

Pikkuisilta kannattaa opetella se kynsien leikkaus heti pikimmiten talouteen tullessaan.

2*kissaa kirjoitti:

Meillä on kissanpentu(tyttö) ollut nyt talossa reilun kuukauden, oli 12viikkoinen tullessaan. Vanhempi kissa on 2,6v leikattu tyttö.

Alkuun vanhempi murisi/sähisi ja vetätyi piiloon,palasi tuijottamaan jne. Pikkuinen puolestaan hyökkäili pelotta kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Ostin Feliway suihketta, rauhoitti hiukan...mutta edelleen pikkuinen on vanhemman kimpussa taukoamatta, jollemme järjestä isolle omaa rauhaa.

Vanhempi kissa on ihan selvästi väsynyt ja ärsyyntynyt, ettei saa pienen hyökkäilyltä hetken rauhaa, ellemme todellakin eristä pientä toiseen huoneeseen tai estä loikkimasta toisen kimppuun. Pitäähän nukkua saada rauhassa, puhumattakaan ruokailusta,vessatouhuista tai pesemisestä...

Piene hyökkäilyn seurauksena isolla kissalla on tulehtunut raapeuma tai purema toisen silmän yläpuolella! Eläinlääkäriltä saatiin siihen tippoja ja varalta antibioottikuuri.Niinettä kyllä se uusi tulokas voi yhtä hyvin tehdä tahtomattaankin tulosta. Iso kissa taistelee pehmein tassuin, eikä pure puremalla, se on havaittu.

Hyvin ovat kuitenkin soputuneet, välillä nukkuvat vierekkäin ja pesevät toisiaan, mutta välillä meno äityy sellaiseksi, että vanhempi kissa on selvästi hermona - tuolloin annamme/järjestämme hänelle tilaisuuden olla rauhassa.Juuri murinan ja muiden uhkaavien eleiden tulessa kuvioihin, katsomme että nyt saa toinen kaipaamansa hengähdystauon.

Pikkuisilta kannattaa opetella se kynsien leikkaus heti pikimmiten talouteen tullessaan.

Ikävintä on etteivät kaikki kissat koskaan sopeudu.
Meillä oli kaksi kaksivuotiasta kissaa kun uusi tuli joukkoon ja tämä uusi päätti kerta kaikkiaan olla hyväksymättä vanhempia kissoja.
Ei auttaneet mitkään keinot. Nyt on kulunut 8 vuotta ja edelleen nuorin jurnottaa vanhemmille ja murisee jos ne tulevat paria metriä lähemmäs. Tämä nuorin on ollut koko ajan perheen "kingi".
Muutama kuukausi sitten perheeseen tuli uusi kissanpentu joka ei tippaakaan välitä meidän murisijasta vaan leikkii vanhusten kanssa.
Hyvä puoli on se, ettei tämä kiukkuilija hyökkäile kenenkään kimppuun ja muut osaavat jo olla lähestymättä sitä, muutenhan eripuraisia kisuja ei näin kauaa olisi voinutkaan pitää.

Meltemi kirjoitti:

Ikävintä on etteivät kaikki kissat koskaan sopeudu.
Meillä oli kaksi kaksivuotiasta kissaa kun uusi tuli joukkoon ja tämä uusi päätti kerta kaikkiaan olla hyväksymättä vanhempia kissoja.
Ei auttaneet mitkään keinot. Nyt on kulunut 8 vuotta ja edelleen nuorin jurnottaa vanhemmille ja murisee jos ne tulevat paria metriä lähemmäs. Tämä nuorin on ollut koko ajan perheen "kingi".
Muutama kuukausi sitten perheeseen tuli uusi kissanpentu joka ei tippaakaan välitä meidän murisijasta vaan leikkii vanhusten kanssa.
Hyvä puoli on se, ettei tämä kiukkuilija hyökkäile kenenkään kimppuun ja muut osaavat jo olla lähestymättä sitä, muutenhan eripuraisia kisuja ei näin kauaa olisi voinutkaan pitää.

Tuli pentu talooon ja vanha katti oli kolme vuotias ja aina ollut yksin. Kun se näki pennun, se nosti heti niskakarvat pystyyn, enkä uskaltanut päästää pientä edes maahan, mutta pikkuhiljaa ne tottuivat.

Tilanne vaikutti pari ekaa viikkoa ihan toivottomalta! Olin ihan varma, että pieni kiusaa iso liikaa ja se raatelee pienokaisen.

No nyt ne on kuitenkin vuoden toistensa seurassa oltuaan parhaat kamut, nukkuvatkin kahdestaan aina jossain. :-)
Mulla tosin molemmat tyttöjä, olen kuullut, että poika voi alkaa liian vallanhaluiseksi ja aiheuttaa ongelmia? En tiedä, mutta leikit tosiaan näyttävät tosi rajuilta, vaikka ei olisikaan vaaraa.