Isäni haukkui minua viime kesänä läskiksi, paskanjauhajaksi, rääkyi, huomautteli ja heitti jotain ihme kommenttejaan.
Hirveä syyllisyys, itkemistä, kaikessa olin ja olen huono ja kaiken lisäksi lihava. Aloin oksennella. Alkuun ei mitään huomattu, onneksi, mutta sitten kerran kun vessa haisi yrjölle niin isäni alkoi huutamaan että oksenna edes vessanpönttöön mieluummin kuin lavuaariin (vaikken oikeasti lavuaariin edes laatannut, anyway) eikä tehnyt minkäänlaista elettä että tahtoisi minun lopettavan.
Niinpä jatkoin, jatkoin ja jatkoin. Äitini ei tuosta tiennyt kuin vasta vähän ajan kuluttua.
Kesän lopulla olin laihtunut about 50-kiloiseksi 65-kilosta (pituus 168cm) eikä isälleni riittänyt, alkoi nälviä kaikesta muustakin kun nyt olin normaalipainon alarajoilla (painoindeksin mukaan)vaikken omissa silmissäni yhtään siltä näytä. Peiliin katsoessani naen ihrapossun, todella ruman sellaisen.
Mitä helvettiä minun pitäisi oikein olla että riittäisin? Koulu- taideopinnot, koiranhoito, kaikki painaa päälle, enkä osaa mitään!
Minua itkettää ja kartan sosiaalisia tilanteita aina. Olen siis 14, ja pelkään muita ihmisiä, varmaan myöskin siksi että minua on kolmoselta asti kiusattu aina koulussa eikä mul oo kavereita.
Miten mun isä lopettais ton?! Mä en kestä enää, kohta teen itsarin. Nyt mun isä haukkuu äitiä vaikka miksi. Huhhuh, äiti ja koira on mun ainoot kaverit, mut musta tuntuu että äidillä ei ole kaikki ihan hyvin. Hän unohtelee asioita ja on surullinen ja valittaa, minä koetan aina olla mieliksi muttei mikään auta. Mitä mä teen?!
Hirveä syyllisyys, itkemistä, kaikessa olin ja olen huono ja kaiken lisäksi lihava. Aloin oksennella. Alkuun ei mitään huomattu, onneksi, mutta sitten kerran kun vessa haisi yrjölle niin isäni alkoi huutamaan että oksenna edes vessanpönttöön mieluummin kuin lavuaariin (vaikken oikeasti lavuaariin edes laatannut, anyway) eikä tehnyt minkäänlaista elettä että tahtoisi minun lopettavan.
Niinpä jatkoin, jatkoin ja jatkoin. Äitini ei tuosta tiennyt kuin vasta vähän ajan kuluttua.
Kesän lopulla olin laihtunut about 50-kiloiseksi 65-kilosta (pituus 168cm) eikä isälleni riittänyt, alkoi nälviä kaikesta muustakin kun nyt olin normaalipainon alarajoilla (painoindeksin mukaan)vaikken omissa silmissäni yhtään siltä näytä. Peiliin katsoessani naen ihrapossun, todella ruman sellaisen.
Mitä helvettiä minun pitäisi oikein olla että riittäisin? Koulu- taideopinnot, koiranhoito, kaikki painaa päälle, enkä osaa mitään!
Minua itkettää ja kartan sosiaalisia tilanteita aina. Olen siis 14, ja pelkään muita ihmisiä, varmaan myöskin siksi että minua on kolmoselta asti kiusattu aina koulussa eikä mul oo kavereita.
Miten mun isä lopettais ton?! Mä en kestä enää, kohta teen itsarin. Nyt mun isä haukkuu äitiä vaikka miksi. Huhhuh, äiti ja koira on mun ainoot kaverit, mut musta tuntuu että äidillä ei ole kaikki ihan hyvin. Hän unohtelee asioita ja on surullinen ja valittaa, minä koetan aina olla mieliksi muttei mikään auta. Mitä mä teen?!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet liian nuori taistelemaan yksin isäsi kanssa.Ainoa asia jota voisit ajatella olisi ottaa yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin tai joihinkin muihin viranomaisiin vaikka yhdessä äitisi kanssa,koska sain ymmärtää jotta tällähetkellä te molemmmat olette uhreja.
Ei noinkaan voi oikein kauan jatkaa,onhan se kova kokemus hakea apua mutta jos ei muuta vaihtoehtoa ole? Sinulla on vielä mahdollisuus selvitä kaikesta jotta voisit unohtaa ja haudeta itsari alkeesi.Ongelmista voi selvitä ja tässä sinulle ja äitillesi hyvä alku saada kokonaan uusi alku.Onnea matkaan teille molemmille!
Isäs on ehtiny tekemään äidilles jo sen mitä tekee sulle nyt.
Äitini tekee samaa mulle. Ei ihan yhtä pahasti, mutta sattuu helvetisti sekin. Olen lihava (normaalipainon ylärajalla), seison kumarassa, hiukseni ovat lattanat, unohdan asioita, en osaa kouluttaa koiraa, mikään ei ole hyvin. Enkä uskalla väittää vastaan, joten en ehdota sinulle sitä, koska tiedän miltä se tuntuu.
Siksi ehdotankin, että kestä se, ja muuta pois heti kun pääset. Älä jää omalle paikkakunnalle kouluun, ja jos jäät, niin älä ainakaan jää omaan kotiisi. Yritä pitää paljon yhtä äitisi kanssa, isällesi tuskin voit yhtään mitään. Tukekaa toisianne, kerro äitilles tilanteesta. Hän sen varmasti ymmärtää.
Älä yritä turhaan mielistellä, se ei kuitenkaan onnistu. Vaikka olisit maailman paras, olet aina se huonoin.
Kokeile näitä, vaikka vaikeaa varmasti tulee olemaan.
1. Anna isäsi puheet mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hoe itsellesi jatkuvasti, että isäsi on väärässä; sinä olet aivan hyvä ja riittävä omana itsenäsi.
2. Joku kerta kun hän haukkuu sinua todella, älä mene mukaan raivoon, älä itse kiihdy, katso häntä rauhallisesti silmiin ja sano että isä, miksi sä vihaat mua noin paljon?
3. Muista ettei vanhempien rakkaus saa olla ulkomuodosta kiinni. Sillä ei pitäis olla mitään helv väliä vaik painaisit sata kiloa; omien vanhempien rakkaus tulisi olla ehdotonta ja jos isäsi ei sitä tajua niin hän on todella pihalla.
4. Yritä muistaa, että isäsi ei välttämättä tarkoita asioita, joita sanoo. Hänellä voi olla omassa elämässään, esim. työssä tai parisuhteessa niin vaikeita asioita menossa, että purkaa sitä sinuun, vaikkei niin tietenkään saisi tehdä! Hänellä saattaa olla myös mielenterveysongelmia. Joskus vanhemmalle voi olla myös vaikeaa nähdä kun lapsi kasvaa, aikuistuu ja itsenäistyy. Isäsi voi alitajuisesti haukkua sinua siksi, että tuntisit itsesi rumaksi etkä uskaltaisi hankkia poikaystävää. Joillekin isille on todella kova pala nähdä kun tytär saa poikaystävän ja aikuistuu.
5. Rakasta itseäsi. Älä anna isälle periksi niin että pilaat elämäsi esim. bulimialla hänen takiaan!
6. Jos tilanne on aivan mahdoton ja äitisikin voi huonosti, sinun pitäisi puhua hänen kanssaan, mitä voisitte tehdä tilanteelle. Pitäisikö perheenne hakea ulkopuolista apua, esim. perheterapiaa, vai olisiko parempi sinun ja äitisi muuttaa kokonaan pois isän luota? Äitisi on aikuinen ihminen ja hänen on vastuu. Jos hän ei voi itsekään hyvin ja sinä sanot kuinka paha sinun on olla, (kerro myös bulimiastasi) hänen pitäisi huolehtia sinusta niin, että vie sinut pois isän luota. Teidän ei tarvitse elää tuollaisessa helvetissä!
7. Jos äitisi ei kuuntele tai ei tee mitään tilanteelle, hae ulkopuolista apua. Puhu vaikka koulussa terveydenhoitajalle. Olet todella nuori ja elämä on edessäsi, älä anna sen mennä pilalle! Älä anna isäsi pilata elämääsi!!
Toivon sinulle rohkeutta ja onnea matkaan!! :)
On kuulemma joku nuorten netti ja semmonen paikka mihin voi soittaa ... Kannatan tuota että pitäkää äitinne kanssa yhtä... Kun hän tulee kotiin kysy häneltä Miksi hän aina haukkuu sinua ja kerro miltä se sinusta tuntuu ja kuinka se on vaikuttanut elämääsi..