Minua ihmetyttää, ja huvittaa, kun aina tehdään pihojen kulkutiet väärin!
Ei pihaa missä ei polku mene nurmikon, ja joskun myös puskien, läpi.
Koska arkkitehdit ymmärtää ihminen on viisas eläin: se mene siitä mistä on lyhin ja helpoin mennä. Ei se sen monimutkaisempaa ole!
Jos ei logiikka pelaa, jätä polut tekemättä 6 kuukaudeksi. Sitten jo näet mistä mennään ja piirrät ja teet sen mukaan.
Ole hyvä!
Ei pihaa missä ei polku mene nurmikon, ja joskun myös puskien, läpi.
Koska arkkitehdit ymmärtää ihminen on viisas eläin: se mene siitä mistä on lyhin ja helpoin mennä. Ei se sen monimutkaisempaa ole!
Jos ei logiikka pelaa, jätä polut tekemättä 6 kuukaudeksi. Sitten jo näet mistä mennään ja piirrät ja teet sen mukaan.
Ole hyvä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Toi onkin ihan hyvä suunnitteluperiaate, että kattoo miten ihmiset toimii. Kannatetaan. Moni asia tulisikin suunnitella kahteen kertaan, jotta ne toimisi esim. lähiöt tms.
Kaikkein ikävintä on kun naapurin polku menee meidän pihan ja pensasaidan läpi.
on keksitty. Jollei piha-alueiden jäsentelystä ole edes harmainta aavistusta,kannattaa vaikka ottaa yhteyttä asukkaisiin. Myös kokemusta näistä arjen-äärettömän-hankaliksi-tekevistä ratkaisuista löytyy allekirjoittaneella. Vaikka olenkin "vain" suunnitteluhortonomi, en jaksa ymmärtää arkkitehtien oivalluksia. Tosin muussa topicissahan on jo tullut esiin, ettei arkkitehtitoimistoilla ole varaa/aikaa/whatever palkata pihan suunnitteluun siihen erikoistunutta ammattilaista, vaan koetetaan pärjätä sillä mitä on. Eikä se todella aina tässä asiassa ole paljon. En myöskään ymmärrä niitä tahoja,jotka nämä suunnitelmat hyväksyvät, sillä viimeistään siinä vaiheessa pitäisi paikalla olla joku,joka asiasta ymmärtää. Asukkaiden pitäisi päästä myös itse vaikuttamaan!
"…kannattaa vaikka ottaa yhteyttä asukkaisiin."
Ai mihin asukkaisiin? Eihän rakennusliike ole välttämättä vielä edes myynyt kaikkia asuntoja, kun pihakuvat tehdään. Ja kun asunnot ovat menneet kaupaksi muutenkin, niin miksi rakennusliike haluaisi maksaa pihojen suunnittelemisesta yhtään enempää kuin minimisuorituksen. Ei kai kellään suunnittelijalla ole aikaa alkaa jotain yhteisiä suunnittelusessioita asukkaiden kanssa järjestämään, jollei se ole tilaajan intresseissä eikä siitä aio maksa pennin vertaa. (Ja olisiko kovin hyödyllistäkään, varmasti olisi parempi palkata konsultiksi joku alan ammattilainen).
Ja suoraan sanottuna suomalaisia rakennuttajia ei kiinnosta vittuakaan pihasuunnittelu. Kunhan turva-alueet ovat suositusten mukaiset ja pihasuunnitelma menee rakennusvalvonnasta läpi, niin se on siinä. Puolet vuodesta maa on kuitenkin lumessa/jäässä/loskassa/kurassa/muussa ravassa, järkeilee grynderi.
Niinpä arkkitehdit sitten asemapiirroksen yhteyteen viimeisenä iltapäivänä ennen luvan sisäänjättöä kiireessä heittelee lakisääteiset hiekkalaatikot, penkit, matontamppaustelineet ja jos rahaa on, niin lipputangonkin jonnekin pihamaalle, laittaa pari puskan symbolia johonkin nurkkaan ja valmista tuli.
Siihen nähden, ettei kukaan niitä pihoja ole lainkaan suunnitellut, ne ovat suorastaan hämmästyttävän onnistuneita.
Mutta kun teidenkallistuksille on määräykset. Ja pihavesienkin pitää kulkea johonkin ja niinpäin pois. On siis taas liuta määräyksiäjotka pitää miettiä. Ja useinmiten ne muokkaavat teiden pituuksia ja sitä myöten sijoittumista. Ei sillä ole todennäköisesti mitää tekemistä sillä jos ovat parhaat. Vaan ovat siellä mihi ne saadaan siten että täyttävät kaikki vaatimukset.
Kaava, RakMK:n ohjeet ja alueiden rakennustapaohjeistus määrittävät aitauksia ja istutuksia, leikkipaikkoja jne. Niiden vähimmäismitat on pakko tulla täytetyiksi. Edelleen esteetön kulku täytyy mahdollistaa. Jajos rakennetaan invalidille tarpeeksi loiva tie mutta hiukan kiertävä niin tehdäänkö toinen tie tavallisille ihmisille - no eipä tehdä. Edelleen huomioitava on palo- ja pelastustoimi, vahvistetut kulkutiet, sortumavaarat, kaapelikaivanot maastonmuodot (pihan takia ei mielellään esim. louhita), korkeusasemat ja ennenkaikke rakennuttajan RAHAT! Loppujen lopuksi arkkitehdin rooli on vähän kuin palapelin kokoaminenj. Saada kaikki sovitettua yhteen. Ei todellakaan ole siis arkkitehdin vika jos joku polku muodostuu nurmikolle. Siihen ei todennäköisesti pystynyt tekemään tietä jostain em. syystäö johtuen
Täyttä asiaa, mutta selväkielistäisin erästä asiaa:
Monet itsestään syntyneet polut eivät, jos ne olisi esitetty suunnitelmissa, olleet rakennusmääräysten mukaisia ja rakennustarkastus olisi vaatinut niiden poistamista.
Pikku anekdootti: tein kauan sitten kollegalle kerrostalohankkeen pihasuunnitelman. Vaikea rinnetontti. Niinpä tein tasauspiirustuksen. Rakennuttajakonsultti kielsi lähettämästä sitä insinöörille, koska se oli 'inssin homma'. Sain takaisin tasauspiirustuksen, jossa tontin sisäisen kävely/huoltotien pituuskaltevuus oli 1:7 ja sivuttaiskaltevuus 1:3 (uskokaa tai älkää!)
Tässä vaiheessa minun piirustukseni kaivettiin esiin ja lähetettiin inssille, joka tussasi sen päällä ja lähetti ison lisälaskun...
(Kuinkahan hyvin suunnitteluhortonomit mahtavat tuntea tasauksia, pintavesikysymyksiä, maanrakennustekniikkaa, tukimuureja ja sen sellaista?)
(Kuinkahan hyvin suunnitteluhortonomit mahtavat tuntea tasauksia, pintavesikysymyksiä, maanrakennustekniikkaa, tukimuureja ja sen sellaista?) - näitä asioita, tietenkin. Ei sluhortonomia kouluteta pelkästään kasvitietouteen. Eri asia on, kuinka paljon näiden asioiden kanssa joutuu/pääsee askartelemaan, varsinkin pientalojen suunnittelijat paljonkin, koska ovat useimmiten yhdenhenkilön firmoja eikä välttämättä muita insinöörejä ole käytettävissä, saati rahaa ostaa palveluita... ;) (näin meillä niinkuin arkkitehdeilläkin...).
Pahoittelen tuota osallistuvaa suunnittelua koskevaa ärtynyttä kommenttiani ja kapeakatseisuuttani, mutta mulla on niin pinnassa ja joka päivä silmieni alla oman taloyhtiöni piharemontti, joka ei taatusti em. asioiden ja määräysten takia ole niin hankala kuin on, vaan kyllä siinä on unohdettu yksinkertaisimmatkin suunnitteluperiaatteet. Tässä tapauksessa olisi osallistuvaa suunnittelua voinut hyvin käyttää, ja samalla informaatiotilaisuudessa olisi voinut asukkaille perustella (jos ovat perusteltavissa) miksi kyseisiä ratkaisuja arjen hankaloittamiseksi on jouduttu tekemään.
Että jätettäisiin esimerkiksi 30-50 asunnon talon piha ilman kulkuteitä puoleksi vuodeksi ja sitten alettaisiin kaivaa muodostuneiden polkujen pohjia auki rakennekerroksia varten?
Jos et parempaa keksi, jätä muille.
Ainakin Hollannissa on polkuja tehty tuolla ehdottamallasi tavalla.
Pari edellistä vastaajaa kertoivatkin painavia syitä sille, miksi asia todellakin on "sen monimutkaisempi".
Mutta toisaalta, mitä pahaa siinä on, että ihmiset oikaisevat nurmikon poikki? Polku on poljettua maaperää, eikä mitään rakennekerroksin toteutettua pihasuunnittelua.
Tuttu juttu mutta:
Tästä Hollannin suunnittelumenetelmästä olen sitä mieltä, että jos suunnittelija ei osaa kuvitella reittejä joita ihmiset luontevasti käyttävät niin missä on ammattitaito?
mitä kohtaa tästä varsin tyhjentävästä selostuksesta et ymmärtänyt?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000005&conference=4500000000000486&posting=22000000013251128
Taitaa ideakin olla siellä keksitty.
Ruotsi onkin arkkitehtuurin kärkimaa toisin kuin Suomi.
Suomessa arkkitehtuuri ja arkkitehdit ovat jääneet "modernismin vangeiksi". On jämähdetty kekkoslaiseen aallosmiin. Muu yhteiskunta rupeaa tosin toipumaan jo suomettumisesta. Arkkitehdit sen sijaan elävät edelleen onnellisesti DDR:ssä ja piirtelevät sen mukaan. Ei taloja ihmisille vaan toisilleen.
Sitaatti on erään Suomessa töitä tehneen ruotsalaisarkkitehdin.