että kuinka moni sijaisvanhempi tällä hetkellä kokee uupumusta "työssään", koska lasten ongelmia ei ole diagnosoitu ja vanhemmat eivät tiedä mistä lähtisivät lasten vyyhteä purkamaan.
Kuinka tärkeää olisi, että aina ei laitettaisi lasta siihen muottiin, että tausta on kaiken rikkonut, sillä osa lapsen ongelmista voi johtua esim. adhd:sta tms. sairaudesta.
Mietin myös sitä, että usein nuo sairaudet ovat periytyviä. Olisikin hurjan tärkeää huomata, jos bioilla on jotain ongelmia selvitä elämässä, että johtuvatko ne mahdollisesti vastaavasta sairaudesta mikä lapsella on?
Mitäs jos lääkityksillä voisi vaikuttaa molempien elämään niin, että he voisivatkin elää perheenä?
Aina ajatellaan, että diagnosointi leimaa ihmisen. Itse en ajattele näin, vaan diagnosointi auttaa ymmärtämään paremmin ja on helpompi auttaa.
Kun perhe alkaa oirehtia ja aletaan tukea avohuollon toimin, niin silloin olisi aika heti miettiä mistä ongelmat perheessä ovat alkujaan lähtöisin. Kaikkia ei voi auttaa, mutta osaa kyllä.
Tämä yhteiskunta on siinä peffallaan, että huomataan vain oireet, eikä sitä todellista ongelmaa, joka siellä pohjalla. Kun lapset ovat perheessä pitkään ja ongelmat kärjistyvät on huostaanotto edessä. Lapset on rikki ja biojen elämäkin särkyy.
Eikö tässä yhteiskunnassa voisi tapahtua sellainen muutos, että tätä avohuollon tukea tehostettaisiin, niin että perheessä käyvät ihmiset olisivat niin pitkälle koulutettuja, että heillä olisi mahdollisuuksia huomata mahdolliset ongelmat. Nyt tuijotetaan vain sitä, että onko koti ja lapset siistiä jne.
Vanhemmille pitäisi määrätä heti alussa, kun oireet huomataan, mahdollisuus mm. psykologilla käyntiin, jonka kanssa käytäisiin "oireita" läpi laajasti, lapsuudesta saakka ja kaivettaisiin oikea ongelma esille.
Meidän sijaisvanhempien tarve ei varmasti loppuisi, vaikka osaa pystyttäisiin auttamaan.
Jaksamisia kaikille!
Kuinka tärkeää olisi, että aina ei laitettaisi lasta siihen muottiin, että tausta on kaiken rikkonut, sillä osa lapsen ongelmista voi johtua esim. adhd:sta tms. sairaudesta.
Mietin myös sitä, että usein nuo sairaudet ovat periytyviä. Olisikin hurjan tärkeää huomata, jos bioilla on jotain ongelmia selvitä elämässä, että johtuvatko ne mahdollisesti vastaavasta sairaudesta mikä lapsella on?
Mitäs jos lääkityksillä voisi vaikuttaa molempien elämään niin, että he voisivatkin elää perheenä?
Aina ajatellaan, että diagnosointi leimaa ihmisen. Itse en ajattele näin, vaan diagnosointi auttaa ymmärtämään paremmin ja on helpompi auttaa.
Kun perhe alkaa oirehtia ja aletaan tukea avohuollon toimin, niin silloin olisi aika heti miettiä mistä ongelmat perheessä ovat alkujaan lähtöisin. Kaikkia ei voi auttaa, mutta osaa kyllä.
Tämä yhteiskunta on siinä peffallaan, että huomataan vain oireet, eikä sitä todellista ongelmaa, joka siellä pohjalla. Kun lapset ovat perheessä pitkään ja ongelmat kärjistyvät on huostaanotto edessä. Lapset on rikki ja biojen elämäkin särkyy.
Eikö tässä yhteiskunnassa voisi tapahtua sellainen muutos, että tätä avohuollon tukea tehostettaisiin, niin että perheessä käyvät ihmiset olisivat niin pitkälle koulutettuja, että heillä olisi mahdollisuuksia huomata mahdolliset ongelmat. Nyt tuijotetaan vain sitä, että onko koti ja lapset siistiä jne.
Vanhemmille pitäisi määrätä heti alussa, kun oireet huomataan, mahdollisuus mm. psykologilla käyntiin, jonka kanssa käytäisiin "oireita" läpi laajasti, lapsuudesta saakka ja kaivettaisiin oikea ongelma esille.
Meidän sijaisvanhempien tarve ei varmasti loppuisi, vaikka osaa pystyttäisiin auttamaan.
Jaksamisia kaikille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
suomalaisessa sosiaalihuollossa se,
että sosiaalialan koulutus ei tuo pätevyyttä
kuin yhteen ammatti alaan ja se on sosiaalihuolto.
Valitettavaa on myös se, että sosiaali viranomainen todella kuvittelee "pelastavansa " lapsen perheestä huostaanoton kautta muualle.
Kaikki "oirehtiminen" lapsella johtuu sosiaaliviranomaisten mielestä vain ja ainoastaan lapsen omasta perheestä.
Sosiaaliviranomainen ei valitettavasti näe mitään muuta lapsen/nuoren ympärillä olevaa yhteiskuntaa;
päivähoito, koulu, harrastukset jne
Ja valitettava tosi asia myös on, että monet sosiaaliviranomaiset "harjoittavat" laittomasti muita ammatteja; lääkäri, terveydenhoitaja, terapeutti, jne, vaikka heillä ei ole näiden alojen ammatillista koulutusta ja pätevyyttä.