Äidilleni

Muistatko vielä
tytärsi
Muistatko kun opetit
minut piirtämään
lukemaan ja kirjoittamaan
Ensimmäisen runoni
sinulle omistin
sen salaa isältä kirjoitin
Avasit mulle satumaailman
omin sanoin sepittämän
Kerroit minulle maalauksistasi
oma tarina niillä oli
Istuin vieresssi
hiljaa kuunnellen
Ne olivat lapsuuteni
onnellisimmat ajat
Iltaisin tulit viereeni istumaan
yölampun jätit
palamaan ettei painajaiset
uniini tulisi
Kun nuorena tyttönä
sairastuin
lohdutit ja rakastit
olit silloinkin
vierellä minun
Pari vuotta
sairaalassa
elämääni vietin
Kotiin päästyäni
huomasin sen
olin laitostunut
Pelkäsin elää
ja elämää
Rakkautesi ei laimennut
koskaan
Teit kaikkesi
että uskaltaisin
luottaa tulevaisuuteen
nähdä päivänvalon uudelleen

Olen saanut elämältä
paljon
sinut, poikani
koirani
lupaavan tulevaisuuden

Vaikka nyt hiljalleen
kuihdut pois
Toivoisin että muistaisit
tyttösi pienen
ja rakkauteni sinuun

Äiti, älä vielä jätä
ei vielä aikasi ole
Niin paljon annoit minulle
on aika kaksinkerroin
antaa takaisin
Soitan taas illalla
toivoen
että muistat minut
kun sanon että rakastan sinua
82093
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

On kotiseutu mulla tuolla
Perä-Pohjolassa siellä saanut olen
tuntea talven tuiskutuulen sekä
kesän lämpöisen

sinne vielä tahdon mennä
siellä on kaikki ennallaan
isä, äiti, siskot veljet
aittakin vielä
paikallaan

kun suviaika vihdoin koittaa
Perä-Pohjolassa siellä saanut olen
tuntea talven tuiskutuulen sekä
kesän lämpöisen.

Äänestä
  • Kiitos runostasi, kauniisti kuvasit kotiseutusi!

    Äänestä

  • Lio kirjoitti:

    Kiitos runostasi, kauniisti kuvasit kotiseutusi!

    mutta vanha hitti :)

    Äänestä

  • kyllä kirjoitti:

    mutta vanha hitti :)

    Olen kyllä kirjoittanut parikin versiota äidistäni, mutta en samanlaisia. Nyt asia on taas ajankohtainen kun sain aamulla puhelinsoiton
    hoitokodista mistä kerrottiin äitini terveydentilan huonomisesta ja ei ole mitään mahdollisuutta lähteä hänen luo (laivat ei kulje
    eikä lentokone)

    Poikani lisäksi äitini on ainoa läheiseni

    Pyydän anteeksi, en vaivaa enää ketään tälläisillä kirjoituksilla!

    Äänestä

  • Lio kirjoitti:

    Olen kyllä kirjoittanut parikin versiota äidistäni, mutta en samanlaisia. Nyt asia on taas ajankohtainen kun sain aamulla puhelinsoiton
    hoitokodista mistä kerrottiin äitini terveydentilan huonomisesta ja ei ole mitään mahdollisuutta lähteä hänen luo (laivat ei kulje
    eikä lentokone)

    Poikani lisäksi äitini on ainoa läheiseni

    Pyydän anteeksi, en vaivaa enää ketään tälläisillä kirjoituksilla!

    kirjoitustasi äidistäsi vaan laulua, mutta luettuani koko jutun uudestaan niin kyllä se laulukin sopi paikkaansa. Minä vain olin liian hätäinen kirjoituksellani.

    Pyydän anteeksi sydämestäni Lio, ANNATHAN mrrr!!!

    Äänestä

  • en tarkoittanut kirjoitti:

    kirjoitustasi äidistäsi vaan laulua, mutta luettuani koko jutun uudestaan niin kyllä se laulukin sopi paikkaansa. Minä vain olin liian hätäinen kirjoituksellani.

    Pyydän anteeksi sydämestäni Lio, ANNATHAN mrrr!!!

    Mä olen kai tyhmä mutta en tajua mitä laulua tarkoitat, älä pyydä anteeksi mitään, minähän jo sen tein

    Äänestä

  • Lio kirjoitti:

    Mä olen kai tyhmä mutta en tajua mitä laulua tarkoitat, älä pyydä anteeksi mitään, minähän jo sen tein

    ensimmäinen vastaus sulle on suoraan erään vanhan iskelmän laulun sanat, tuo "on peräpohjolassa ..." sitä kirjoittaja tarkoittaa.

    Äänestä

  • ulpu kirjoitti:

    ensimmäinen vastaus sulle on suoraan erään vanhan iskelmän laulun sanat, tuo "on peräpohjolassa ..." sitä kirjoittaja tarkoittaa.

    sitä runoksi mutta erehdyin koska en tunne sitä laulua, mutta kaunis se oli, täytyy myöntää

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Lio kirjoitti:

Muistatko vielä
tytärsi
Muistatko kun opetit
minut piirtämään
lukemaan ja kirjoittamaan
Ensimmäisen runoni
sinulle omistin
sen salaa isältä kirjoitin
Avasit mulle satumaailman
omin sanoin sepittämän
Kerroit minulle maalauksistasi
oma tarina niillä oli
Istuin vieresssi
hiljaa kuunnellen
Ne olivat lapsuuteni
onnellisimmat ajat
Iltaisin tulit viereeni istumaan
yölampun jätit
palamaan ettei painajaiset
uniini tulisi
Kun nuorena tyttönä
sairastuin
lohdutit ja rakastit
olit silloinkin
vierellä minun
Pari vuotta
sairaalassa
elämääni vietin
Kotiin päästyäni
huomasin sen
olin laitostunut
Pelkäsin elää
ja elämää
Rakkautesi ei laimennut
koskaan
Teit kaikkesi
että uskaltaisin
luottaa tulevaisuuteen
nähdä päivänvalon uudelleen

Olen saanut elämältä
paljon
sinut, poikani
koirani
lupaavan tulevaisuuden

Vaikka nyt hiljalleen
kuihdut pois
Toivoisin että muistaisit
tyttösi pienen
ja rakkauteni sinuun

Äiti, älä vielä jätä
ei vielä aikasi ole
Niin paljon annoit minulle
on aika kaksinkerroin
antaa takaisin
Soitan taas illalla
toivoen
että muistat minut
kun sanon että rakastan sinua

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu